31.12.2014

Onnea uudelle vuodelle ♥

Hyvää uutta vuotta 2015!
 
Olkoon se täynnä iloa ja onnea... toteutuvia haaveita... lämpöä ja läheisyyttä... ystäviä, rakkaita, läheisiä... pehmoista pumpulia... naurua ja leikkiä... rohkeutta ja voitettuja haasteita... poutapilviä ja auringonsäteitä... elämäniloa ja kiitollisuutta... sekä sydämen pakahduttavia tunteita ♥




26.12.2014

Tapaninpäivänä

Just nyt koko muu jengi nukkuu! (Kuka voisi kellot seisauttaa...!?!) Mies, pojat, Koira ja Kissa. Kuka missäkin, Koira ja Kissa tässä vieressä seuranani. Telkkarista tulee To Rome with Love -elokuva, jota en katsele, mutta laitoin viereeni pyörimään voidakseni aina välillä silmäillä kauniita maisemia (Rooma. Aah!)

Joulu on loppusuoralla. Se oli rauhallinen ja tunnelmallinen. Mausteena, kanelin, sokerin ja ilon lisäksi ripaus surua ja haikeutta. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän jouluun sisältyy onnen ja rakkauden lisäksi myös niiden kaipausta, joiden kanssa ei enää voi jouluja viettää.


Joulua vietettiin kotioloissa, Miehen sukulaiset olivat luonamme aaton ja joulupäivän. Syötiin, syötiin ja vielä vähän syötiin. Olen ollut syömättä lihaa nyt parin kuukauden ajan, mutta joulukinkkua olin jo aiemmin ilmoittanut maistavani, ja niin myös tein.

Jonkunlainen kurinpalautus lienee aiheellinen - joulun ajan "vihreät" kun ovat tässä.



Kovin kilttinäkin oltiin oltu! Joulupukki ilahdutti visiitillä, ja alkujärkytyksestä toivuttuaan Poikakin suostui hakemaan pakettinsa. Pukin syliin hän ei uskaltautunut, vaan sen sijaan auliisti tarjosi tilalleen Pikkuveljeä.


"Heeeeiii, Kissa!"
 
 
Poika sai (tai yhteisiähän nämä toki ovat) erittäin mieluiseksi lahjaksi junaradan, ja sillä on nyt jo leikitty paljon. Pikkuveli tosin terrorisoi leikkiä siinä määrin, että Poika-raukka siirsi junan olohuoneen pöydälle ja pomppi sitten tuolilta toiselle kuljettaen junaa ympäri pöytää... Vähän aikaa pitää vielä odottaa, että leikkikaveri kasvaa kunnolla mukaan touhuihin :)


 
 
Tein jouluaaton jälkkäriksi sydänvuokaan valkosuklaa-juustokakun, jota kokeilin taannoin (täällä). Nyt tein pohjan pipareista (about puolet pipareita ja puolet digestive-keksejä) ja lisäksi lakkapäällisen. Suvullamme on aina ollut tapana syödä jouluna jälkiruuaksi lakkakiisseliä kermavaahdolla, joten halusin ehdottomasti tehdä jotain, mihin tulee lakkoja. Hyvää oli ja kauppansa teki - en ehtinyt napata kakusta kuin yhden hätäisen kuvan! 
 
Eilen joulupäivänä, poikien nukkuessa päikkäreitä, mummu jäi kipinävahdiksi ja me muut käytiin aikuisporukalla vähän pyörähtämässä aurinkoisessa, talvisessa metsässä. Ennen lähtöä tarkkailtiin hetki ikkunan läpi hiiren touhuja villiviinin oksilla. 

 
Hetkeä aiemmin hiiren touhuja oli tarkkaillut myös Kissa.
 
 




 

Koirakin nautti valkeasta joulusta <3 Vielä nousee käpälä 16,5 vuotiaalla :)
 
 
Siinäpä se. Joulu. Enää vuosi seuraavaan. Fiilistelin Miehelle, että ensi jouluna päästäänkin sitten päiväkodin joulujuhlaan (= nessupaketti mukaan). Pohdin, että jos vaikka Poika saa roolin näytelmästä. Mies epäili siihen, että joo, varmaan saa roolin - vaikkapa hallitsemattomana meteoriittina, jota ensin luullaan siksi tähdeksi.
 
Minä oon kyllä sitä mieltä, että Poika on sen verran fiksu, että pärjää kyllä roolissa kuin roolissa. Pari aamua sitten Poika huhuili sängystään tuttuun tapaansa. "Äiti tulee hakemaan!" (Huutaa välillä äitiä, välillä isiä hakemaan.) Tultiin alakertaan, ja kas! Nuorimies lähti taapertamaan kohti keittiötä lausahtaen: "Äitille kahvia." Kyllä nyt ollaan kasvatuksessa onnistuttu! On varmaan omaksunut sen saman viisauden, jonka itse vastikään jostain kuulin, että jos perheen äiti on tyytyväinen, kaikki muutkin ovat tyytyväisiä ;)

 
Olen hyvä tekemään, mutta huono pitämään uudenvuodenlupauksia. Nyt teen kuitenkin jo etukäteen yhden: olen nimittäin päättänyt lopultakin opetella ompelemaan! Tästä en aio lipsua. Tilasin itselleni jo saumurinkin (Englannista, Suomessa ovat niin kalliita).
 
Haluan ommella vaatteita itselleni (lähinnä mekkoja, tunikoita ja hameita) ja pojille. Mies on sen verran tarkka tyylistään, että olen hiukan skeptinen sen suhteen, että se kuljeskelisi minun ompeluksissani, vaikka eihän sitä tiedä millaisia luomuksia tässä alkaa kohta syntyä ;)
 
Tilasin jo valmiiksi kankaan ensimmäistä tunikaani varten, ja ystävä lupasi opastaa alkuun, sillä työväenopiston kursseja alkaa vasta syksyllä, enkä todellakaan jaksa odotella homman kanssa sinne saakka ;)
 


Leppoisaa tapaninpäivän jatkoa! :)
 
 

24.12.2014

Joulun tunnelmaa

Jouluaatto. Tuttu. Haikea. Perinteinen. Onnellinen. Erilainen.
Levollinen. Hidas. Surullinen. Touhukas. Tunnelmallinen.













20.12.2014

Neuvolakäynti ja joulun odotusta

Käytiin neuvolassa. Pikkuveli 11,5 kk. 9,8kg / 75cm.

Neuvolakäynti meni kuin Strömsössä.

No myöhästyttiin 10 minuuttia, mutta sehän nyt on selviö. (Seinäkello oli pysähtynyt ja luulin kellon olevan 8, kun se olikin 9, kuinkas muutenkaan...)

Päälle sattuivat (vahingossa) mätsäävät vaatteet, sekä mulle, että pojille. (Tosin näytettiin siltä, niin kuin MeandI olisi oksentanut :D ).

Pojat eivät kiukutelleet, vaan se sijaan leikkivät somasti yhdessä. Poika hassutteli ja antoi mm. mitata pituutensa ihan huvin vuoksi. Tietysti myös hajotti neuvolantädin ulkolämpömittarin, mutta eihän se olisi meidän käynti ollutkaan, jos ei mitään olisi sattunut.


"Seisoo hienosti tukea vasten ja laskeutuu taitavasti alas." Kyllä! Tässä vahdataan Tartu mikkiin -ohjelmaa, joka uppoaa meidän ruokakunnan alaikäiseen väestöön meitä vanhuksia paremmin.

 "Baby´s First Christmas"
 
Muutama päivä sitten tajusin, että herttinen, sehän on Pikkuveljen ensimmäinen joulu! Jotenkin sitä ei ole tajunnut, kun tyyppi täyttää kohta vuoden. Minulla on tapana ostaa joka joulu vähintään yksi uusi koriste kuuseen, ja tänä jouluna se on tämä.
 
Ensimmäistä jouluaan viettävä pienokainen sylissään voi vaikka fiilistellä tämän tahtiin: Tulkoon joulu. Niisk. Lukaisin, mitä olen viime jouluna kirjoittanut (täällä), ja aika lailla samanlaisia ajatuksia pyörii päässä tänäkin jouluna.
 

Joulukortitkin saatiin postiin! Ajoissa! Jos olisin vienyt ne laatikkoon puoliltaöin, homma ei olisi edes jäänyt viimeiseen päivään ;)

Ja NYT on lopultakin hyötyä siitä ominaisuudestani, että laulujen sanat jäävät helposti päähäni. Pojalla on manuaalinen jukeboxi: minä laulan (tällä hetkellä enimmäkseen joulu-) lauluja, ja aina kun laulu loppuu, Poika huutaa: "Toinen laulu tulee!" :D Eilen jouduin laulamaan sain laulaa lähes tauotta koko päivän...

Pojalla oli eilen erittäin hyvä päivä.

Siis niin hyvä, että vaalin sen muistoa varmasti vielä pitkään ;) Ja kuten arvata saattaa, itku pitkästä ilosta, ja tähän päivään ei toistaiseksi ainakaan ole herätty yhtä, hmm, mukautuvaisissa tunnelmissa... ;) Sen lisäksi Pojan toissapäiväinen kuume on nyt Pikkuveljellä, eli yhden kiukkupussin lisäksi viikonloppua viettää sylimyyrä. (Onneksi kuumelääke tuntui jo vähän auttavan!) Jouluvalmisteluja tehdään niissä puitteissa, kuin pystytään.

Kirjoitustahti on ollut verkkainen. Fiilis on edelleen suurimmaksi osaksi aikaa alavireinen, ja mikään ei oikein tunnu tarpeeksi tärkeältä kirjoitettavaksi. Mutta fiilispohjalta mennään. Blogin yksivuotissynttäripäiväkin jäi huomioimatta. Viisi päivää sitten vilkaisin tietokonetta ja päässä kävi ajatus, josko kirjoittaisin pari sanaa, mutta ajatus katosi yhtä nopeasti kuin syntyikin...

Viikonloppuna on tarkoitus hoitaa viimeiset joululahjahommelit, kun alkuviikosta ei enää pysty Miehen ollessa töissä.
 
Leppoisaa joulunalusviikonloppua Sulle :)

 


12.12.2014

Voisiko skipata joulun?

Surullisuus vaivaa yhä, mutta ei siinä lasten kanssa voi jäädä rypemään.
"Kaatua saa, vaan ei jäädä makaamaan."

Pakotin itseni reipastumaan, kun Poika kävi useaan otteeseen halimassa ja toteamassa surkeana, että "Äiti itkee." Tänä aamuna hän oli käynyt oma-aloitteisesti kertomassa Miehelle, että "Äiti on väsynyt", vaikka en itse sanonutkaan mitään.

Tietysti hetkittäisiä romahuksia tulee. Eilenkin illalla oli pakko käydä vähän ajelemassa autolla, että sai olla hetken murheen kanssa ihan yksin ja rauhassa.

 
 
Joulumieli on vähän hukassa. Ei vain millään jaksaisi tehdä mitään sen eteen. En ole ostanut ainuttakaan joululahjaa, niiden ajatteleminenkin tuntuu vähän, hmm... jotenkin tyhjänpäiväiseltä. Aikuisten kesken ollaan sovittu, ettei juuri ostella lahjoja, mutta läheisille lapsille pitää koittaa jotain keksiä. Meidän pojille ei osteta kovin montaa pakettia. Joulukalenterista on tullut Pojalle pikkuleluja ja he ilahtuvat varmasti pienistäkin lahjoista, eivätkä osaa kaivata monia paketteja.

Talvivaloja ollaan kyllä laitettu, muuten lähtisi järki tässä harmaudessa. Että terveisiä vaan sille pikkuneidille, joka käväisi meillä marraskuun loppupuolella ja totesi järkyttyneenä, että meillä ei ole vielä yhtään jouluvaloa. Tervetuloa tarkistuskäynnille anytime! ;)

 
Mies oli bongannut tällaiset mustat valot. En itse olisi tullut ehkä ostaneeksi mustia jouluvaloja,
mutta hyvä, että hän ei ole niin ennakkoluuloinen - tykkään näistä ihan hirveästi!


 
Oltiin haaveiltu jonkun aikaa hehkulamppu-pihavaloista, jotka menisivät ylhäältä talolta alas autotallille asti. Mies se onnistui lopulta nämäkin löytämään!
 


 
Mulle tulee valoista mieleen tivoli. Tai rapujuhlat :D
 

 

 



Alakulosta huolimatta arkea on elettävä. Käytiin poikien kanssa ruokakaupassa. Saldo: 1 kaupan lattialle rikottu ja yksi varastettu pilttipurkki. Varastettu yksilö löytyi Pikkuveljen kainalosta, mutta kohdistan silti syyttävän sormeni isoveljeen.

Pojalla on ihan järkyttävä uhmakausi. Tämän kokemuksen perusteella voin kyllä sanoa, että en tykkää uhmaiästä.

Hyviä hetkiäkin mahtuu onneksi joukkoon, ja hän on välillä vähän hassu. Aina kun hän huomaa Koiran tiputtaneen ruokanopoja kipponsa viereen, hän kyykistyy kulmat kurtussa poimimaan jokaisen takaisin kuppiin.

Pari päivää sitten vein kartonkitölkit ja metallipurkit kierrätykseen. Kun lähdettiin, Poika huusi: "Heippa roskat, nähdään taas!"

Aina kun tulee puhetta vauvoista, Poika muistaa sanoa: "Vauva. VÄÄ VÄÄ VÄÄÄ!"

Muutama päivä taaksepäin ajeltiin autolla pimeässä, tietä valaisi lähes täysi kuu. Poika ähisi takapenkillä ja taustapeilistä näin hänen kurottelevan kädellään. Tuskastunut kommentti: "Ei yllä!" "Mihin sun pitäisi yltää?" kysyin. Vastaus: "Kuuhun!"

 
Pikkuveljen kanssa askarreltiin kerhossa pari joulukorttia...

 
... ollaan oleskeltu ihan muuten vaan...

 
... leikitty...

 
... ja tuolilla nukkuvaa Kissaa on pitänyt käydä säännöllisin väliajoin räpläämässä.



PS. Jos ruudun takana on sellaisia, jotka eivät asu omakotitalossa, mutta ehkä haluaisivat, niin tässä taas asia, jota ei tarvinnut kerrostalossa ajatella. Mies soitti, että pitää varautua myrskyyn (sellaista oli kuulemma povattu ja kyllä tuo tuuli ihan kiitettävästi on pari päivää tuivertanutkin) ja täyttää valmiiksi vesipulloja. Meille kun ei tule vettä, jos sähköt on poikki. Sehän olisi ihan huviretki kahden vaippaikäisen kanssa, eli ihan mukavaa, että siltä vältyttiin ;)

 
Aika monta cocispulloa tuohon on jotenkin eksynyt... *köh* mun ei-niin-salainen pahe...


Leppoisaa iltaa!

Täällä piltit ovat pedissä, ja kun väki vähenee, niin pidot paranee, vai miten se menikään...?!
Eli nyt äiti pääsee SYÖMÄÄN :)