31.1.2014

Sairastupailu jatkuu...

Juuri kun olin ajatellut, etten voisi paljon väsyneempi olla, elämä onnistui yllättämään: sairastuin eilen illalla oksennustautiin. Se on minulle tosi harvinaista, kuinkas ollakaan, että tämä harvinaisuus sattui kohdalle juuri tällä viikolla. Yön aikana olo meni niin heikoksi, etten uskaltanut aamulla edes kantaa Vauvaa portaita alakertaan. Lisäksi kuumetta 38c, ei ihme jos on vähän veto pois ja hutera olo. Nyt alkaa onneksi  pikkuisen helpottaa, kun Jaffa pysyy sisällä.

Koira heräilee vieressäni vähitellen nukutuksesta ♥ Ei ole tämä perjantai ihan tavanomaisimmasta päästä meillä siis... Elän kuitenkin toivossa, että toetaan kaikki tästä pian. Onneksi perheen pienimmäinen vaikuttaisi selvinneen pienen nuhanpoikasensa kera vähimmällä!

Leppoisaa viikonloppua!

PS. Pojan hoitaja soitteli aiemmin antaakseen pienen heads upin: oli havainnut jotain vesirokkonäpyn tapaista. Sehän kruunaisi tämän viikkomme ;) En kuitenkaan usko, että kyseessä on vesirokko. Näppyjä oli alaselässä, eli olisiko iho vain ärtynyt viikon vaipanvaihtorumbasta...?

30.1.2014

Sairastupa

Täällä ovat sairastelleet kaikki muut paitsi minä, eli eipä ole paljon ehtinyt kirjoittelemaan, sen verran ovat kädet olleet täynnä viikonlopusta lähtien. Viikonloppuna vietettiin yksi yö mummulassa yökylässä. Sujui ihan kohtalaisesti, vaikkakin omat uneni jäivät aika minimiin Vauvan nukkuessa vieressäni ja havahtuessa hamuilemaan vähintään tunnin välein. Kotona yöt eivät ole olleet juuri parempia. Poika on heräillyt edelleen (tosin pari viime yötä ovat olleet jo paljon parempia, nyt on kyllä syytä koputtaa puuta...) ja sairastui kaiken kukkuraksi pikku flunssan lisäksi johonkin vatsatautiin... Ei onneksi oksentanut, mutta vaippashow oli melkoinen. Ruoka ei maistunut ollenkaan, mutta onneksi joi kuitenkin mielellään, ja paljon. 

Flunssa iski lisäksi Mieheen ja Vauvaan, Vauvaan tosin onneksi melko lievänä. Liekö johtunut orastavasta flunssanpoikasesta, että toissayö oli kovin levoton, ja juniori heräili ensin tunnin välein, ja valvoi sitten klo 04-07 ähisten ja puhisten, nenä rohisten :( Torkahdin puoli kahdeksan aikoihin hetkeksi, vain herätäkseni kahdeksan maissa hoivailemaan pahoilla mielin herännyttä Poikaa. Päivä poikien kanssa meni kuitenkin paremmin kuin oletin, pohjattomasta väsymyksestä huolimatta. Päivän kruunasi lisäksi tapaaminen (pitkästä, pitkästä aikaa) rakkaan ystävän kanssa. Kävimme syömässä ja nautimme lisäksi kahvit asiaankuuluvien makeiden herkkujen kera - LUKSUSTA :) Koska esikoinen oli vielä vähän toipilas, vaihdoimme hänet lennossa matkalla töistä palaavan Miehen hoiviin, ja itse lähdin liikenteeseen Vauvan kanssa.

Minua tiedotettiin onneksi huomaavaisesti sairastuvalla vallitsevista tilanteista:


Lasten myötä viestien luonne on ainakin osaksi muuttunut romanttisesta hieman arkisempaan suuntaan... Tätä viestiä seurasi muuten ilmoitus: "Poika rikkoi rillit. Kirosana." Niin se veijari ehtii...

Viime yö vauvelin kanssa oli onneksi paljon parempi, herätyksiä 2-2,5 tunnin välein. Alkuviikosta oli muuten se neuvolakäynti, jossa tsekattiin taas paino, eikä näyttäisi rintamaito pienelle yksinään riittävän :( Iso NYYH. Vieläkin puuttui pikkuisen syntymäpainosta, ja painoa oli viikossa tullut vain viitisenkymmentä grammaa. Neuvolan ohje oli siis antaa lisäksi vähän korviketta. Sydän särkyi, ja paha mielihän siitä tuli. Mies oli onneksi tilanteen tasalla ja toi kotiin tullessaan lohdutukseksi sekä croissantin, että suklaamuffinssin!  Siitä kymmenen pistettä :) Oli kuulemma arvellut minun olevan lohturuuan tarpeessa, ja oikeassa oli.

Pari päivää on nyt ollut aikaa sopeutua ajatukseen, ja onhan siinä hyviäkin puolia, kun Vauva ei ole niin riippuvainen pelkästään minusta, vaan isäkin pystyy syöttämään. Pieni muuten joi pullosta saman tien kuin vanha tekijä! Vatsallekin tuo korvike tuntui onneksi sopivan (meillä oli jo esikoisella käytössä sama Arlan luomukorvike, kun ollaan muutenkin huomattu luomumaidon olevan vatsalle kaikin puolin tavallista parempaa). Edelleenkin yritän toki tarjoilla niin paljon äidinmaitoa, kuin suinkin mahdollista.

Sen verran on väsymystä ollut ilmassa, että kysyin Mieheltä, että miten ihmeessä me oikein jaksetaan, johon hän vastasi oivaltavasti, että kyllä me jaksetaan: joka päivä on erilainen ja aina tulee uusia haasteita ;) Niinhän se menee - vaihe toisensa jälkeen. Enkä vaihtaisi ainakaan kovin montaa päivää noiden pienten kanssa pois, heh. Enpä itse asiassa taitaisi loppujen lopuksi raaskia vaihtaa yhtään :)



Imetystee rules!

Ja sen verran on projektia riittänyt muksuissa, että taloudenpito on kokenut lasinalusten tekstien kohtalon:

 "So much to do, so few people to do it for me!"
Ei itse asiassa ketään, damn!

 "If you want same day laundry service, do it yourself" 
Hear hear! Näkisittepä meidän kodinhoitohuoneen...

"Both of us can´t look good at the same time. It´s either me or the house".
Jos kumpikaan..! :D

PS. Sillä taannoisella lääkärikäynnillä tohtorisetä totesi Koiralla olevan suussa ienkasvaimia, jotka vaativat poistoa. Huomenna ne sitten poistetaan leikkauksella nukutuksessa. Voi Koira-reppanaa ♥  Ikäähän rouvalla on jo 15,5 vuotta. Toivottavasti toipuminen on nopeaa!

Koira ♥

26.1.2014

Vierailuja ja vauvalahjoja ♥

Viime aikoina läheiset ovat käyneet paljon Vauvaa katsomassa, mikä on kivaa vaihtelua päiviin, ja muutenkin on aina ihanaa kun käy vieraita. Eräät ystävät tulivat muuten rotinoiden kera! Loistoperinne, ja superluksusta vauva-arkeen, jos minulta kysytään. Toivat siis ruuat ja kahvileivät mukanaan. Itse olen kahden vauvelin kokemuksella tullut siihen tulokseen, että tästedes vien aina uutta tulokasta katsomaan mennessäni jotain tarjottavaa (ainakin tarjoudun sen tekemään), tuntui itsestäkin niin kivalta. Toki yleensä teemme tarjottavaa kovinkin mielellämme, mutta tämän synnytyksen jälkeen olin kyllä sen verran poikki, että kovin moneen otteeseen en olisi jaksanut mitään tehdä. No, rehellisyyden nimissä mainittakoon, että Mies se taisi tehdä lähes kaikki herkut näille vauvankatsojille, itse tein vain sen verran kuin jaksoin tai huvitti.

Pitää esitellä aivan loistava "isoveljen lahja", jonka ihana, ajattelevainen ystävä toi Pojalle. Palapeli! Muutama pieni palapeli, joissa autoja, laivoja, lentokoneita ja joitain työmaa-ajokkeja. Sen kokoinen, että on helppo ottaa vaikka matkalle mukaan. Loistoidea! Ja hei, vasta yksi pala onnistuttiin hukkaamaan (vain yksi, hyvä me!), nimittäin tuo päällimmäisen palapelin poliisiauto, ja sekin löydettiin jo! Vahingossa tietysti, kun etsittiin jotain muuta kadonnutta, mutta löydettiinpähän kuitenkin ;)

  


Vauvakin on saanut ihania lahjoja!
Tässä kuvissa niistä muutamia. Huomatkaa myös kuvaamiseen väkisin osaa ottanut Kissa :)

Muun muassa tuo valokuvankehys on ihana, ja sopii loistavasti yhteen meillä jo olevien kehysten kanssa. Saadaan tehtyä kivoja kuvakollaaseja - siis sitten kun joskus ehditään teettää valokuvat ihan kuviksi asti. Ehkä saadaan sitten jo rippijuhliin kuvat nätisti esille ;)

Ihana tuokin Little Explorer -body! Siitä tulikin mieleen esikoisen joululahjaksi saama pusero, jossa luki: " I am a guy with no brakes". Niiin osuva!



 




"Suurimmatkin sankarit ponnistavat pienistä sukista" :)

25.1.2014

Äiti on nyt vähän väsynyt...

... ja isi varmasti myös! Viime yöt täällä ovat olleet kovin levottomia. Esikoinen herää vähän väliä, yleensä itkien. Rauhoittuu kyllä melko pian (ei aina), mutta herätyksiä on yössä monta. Vauva nukkui pari yötä sitten yhden neljän tunnin pätkän (jonka puolivälissä Poika tosin herätti, eli ei iloa vanhemmille siitä), muuten heräilee 1-2,5 tunnin välein. Se olisi yksinään siedettävä tahti, mutta yhdistettynä noihin esikoisen itkuihin alkaa tuoda melkoisen univajeen. Elän toivossa, että tämä olisi vain joku vaihe, ja menisi ohi. Pian.

Lisäksi pienimmällä taitaa olla se maailmaantulon jälkeinen kahden viikon kuherruskuukausi ohi - eipä enää nukahda ihan niin helposti (melko helposti onneksi kuitenkin, ainakin iltaisin), ja vähän useammin on tyytymätön kuin aiemmin. Esikoista piti iltaisin kanniskella tuntikausia ennen kuin nukahti, toivon kovasti, että tämän toisen kanssa ei tarvita ihan samanlaista rumbaa.

Jotenkin sitä kuitenkin jaksaa vähilläkin unilla taapertaa. Tämän lauantain ohjelma muotoutui minun kynsi- ja ripsihuoltojeni ympärille. Pojat heittivät minut salonkiin, ja menivät siksi aikaa kauppakeskukseen pyörimään. Minimoitiin tällä tavoin pienimmän maitobaarin kiinnioloaika (hyvin oli pärjäillyt sen aikaa, kun tarjoilija oli poissa), ja tulipahan samalla testattua uudet tuplarattaat käytännössä. Juuri kun olen muuten kaikille kovasti kehunut noita rattaitamme, niin viime aikoina ovatkin sitten ruvenneet oikuttelemaan. Tai lähinnä turvakaukalo, se nimittäin on ruvennut jäämään rattaisiin jumiin, ärsyttävää!!! Kerran jouduin jo soittamaan Miehen hätiin, kun värjöttelin pakkasessa kaupan pihalla, enkä itse onnistunut irrottamaan sitä. Pitää tarkistaa, onko takuu vielä voimassa. Luulisin, sillä kaukalo on ostettu vain 1,5 vuotta sitten.

Huollosta päästyäni menin poikien perässä. Kävimme syömässä ja pyörimme kaupoilla melkoisen tovin koittaen etsiä Pojalle uutta toppapukua. Ei löydetty mieleistämme, joten ostokset jäivät tuttiketjuun, tumpunpidikkeisiin ja sukkahousuihin (ollaan suosiolla käytetty hänellä sukkahousuja, sukat kun lentävät jalasta saman tien). Äidille ostettiin Batisten kuivashampoota (suosittelen!).
Hyvä päivä oli! Kuvassa poikaset kauppakeskuksen hulinaa seurailemassa. Tai no pienimmäinen katseli unia :)

23.1.2014

Arki on koittanut...

... eli huh, hulinaa! Miehellä on kolmena iltana menoa, joten olen ollut illat poikien kanssa kolmestaan. Tämä ilta tulee olemaan putken kolmas. Ensimmäinen ilta oli leppoisa, meillä oli oikein idyllistä. Eilisilta puolestaan... HUH! Poika kiukutteli, ja teki tai yritti ainakin tehdä, kaiken mikä on kielletty. En tiedä, alkaisiko Vauvan tulo nyt vaikuttaa niin, että protestoisi sitä. Ainakin tuntuu erityisesti reagoivan silloin, kun alan imettää Vauvaa. Juuri silloin  halusi kiipeillä sohvalla, ja tipahtikin siitä kolmisen kertaa. Matalalta ja pehmeälle matolle tai tyynyille onneksi - jos olisi oikeasti alkanut näyttää vaaralliselta, olisin kyllä irrottautunut ruokailijasta... Lisäksi teki kaiken muun kielletyn, minkä keksi. Nenä kyllä vuoti vähän, eli on toki voinut olla myös pieni flunssanpoikanen tuloillaan, tosin tänä aamuna oli ihan normaalin oloinen.

Vähän haasteellista siis hetkittäin on. Kävimme Vauvan kanssa eilen neuvolassa, ja paino oli kyllä noussut, mutta ei ihan niin paljon kuin olisi toivottavaa. Siis pitäisi vain istua ja imettää, ja imettää... mikä ei tosiaan esikoisen läsnä ollessa onnistu. Vauvan syntymäpainosta puuttui vielä nyt kaksiviikkoisena 50g, kun syntymäpainon pitäisi tässä vaiheessa viimeistään olla saavutettu. Sovimme, että imetän niin paljon ja tehokkaasti kuin mahdollista, ja menemme uuteen kontrolliin vajaan viikon päästä. Jos paino ei ole silloin noussut toivotusti, pitää harkita lisämaidon antamista :( Vilkaisin muistiinpanojani esikoisen vauva-ajalta, ja hänen kanssaan on ollut täsmälleen sama homma: suunnilleen saman verran puuttunut syntymäpainosta tässä vaiheessa, ja oli päädytty antamaan vähän korviketta lisäksi. Siitä ei sitten koskaan päästy täysin eroon. Tuota pientä painon vajausta lukuun ottamatta Vauva vaikuttaa onneksi oikein hyvävointiselta - on virkeä ja hyvän värinen, sekä sopivassa suhteessa tyytyväinen ja ärtyisä... Pituutta oli tullut pari senttiä. Masuaan on kipristellyt vähän nyt parina päivänä, joten ostin apteekista varuiksi Disflatyl -tippoja. Esikoisen vatsavaivoihin eivät aikanaan mitään merkittävää apua tuntuneet tuovan, mutta se kun selviää aina vain kokeilemalla.

Kovasti ajatuksia on herättänyt viime aikoina arki kahden lapsen kanssa. Kaikki tuttumme, joilla on kaksi (tai useampi) lasta, ovat sanoneet, että toinen lapsi muutti, ehkä vähän yllättäen, arkea paljon enemmän kuin ensimmäinen. Kaikki kotoa lähtemiset ja liikekannalla olo yleensäkin vievät paljon enemmän aikaa, ja vaativat paljon enemmän suunnittelua. Itse tajusin eilen, että Koira ei enää mahdu auton kyytiin, nyt kun takapenkin valtasivat kokonaan turvaistuin ja Vauvan kaukalo. Pitääköhän koittaa opettaa karvanaama matkustamaan etupenkillä...?! Olen tykännyt ottaa haukun  mukaan kauppareissulle, ja käyttää kävelyllä yhdessä Pojan kanssa, että pääsee sekin välillä ihmisten ilmoille ja saa nuuskia toisten koirien viestejä (täällä korvessa kun ei ole paljon vaihtelua, ei lenkeissä, eikä koirien kuulumisten vaihdossa...).

Meidän kotoa lähtemistämme on toistaiseksi helpottanut se, että Vauva on toistaiseksi antanut kiltisti pukea talvitamineet ja laittaa kaukaloon. Esikoinen oli tässä suhteessa haasteellisempi: huusi aina pää punaisena siihen saakka, kun kaukalo oli ilmassa tai vaunujen pyörät pyörivät... Siinä sitten koitit katsoa, että itselläsi on tarpeeksi vaatetta päällä tai mikä vielä kunnianhimoisempaa, kaikki tarvittava mukana...! Harvassa olivat ne kerrat, kun mitään ei unohtunut ;)

Nyt on se hetki päivästä, kun itse ehdin pesulle ja yhdistetylle aamiaiselle ja lounaalle...
Siis heippa! :)

19.1.2014

Viikonlopun touhuja ja Banoffee-kokeilu

Pitääpä ensin muistaessani palata tuohon toissapäivänä mainitsemaani kaupassakäyntiin yhdessä molempien poikien kanssa. Kotiin päästyäni onnittelin itseäni: oltiin onnistuneesti haettu Poika hoidosta ja ruokakaupassa kaikki sujui hienosti. Kannettuani tavarat ja pojat sisälle olin oikein hämmästynyt, kun kaikki sujui niin mallikkaasti, eikä mitään unohtunut. Olipa kyllä superäiti-fiilis ;)

No, sehän nyt oli kuitenkin sanomattakin selvää, että ihan täydellistä suoritusta ei onnistuttu tekemään... Lähempi tarkastelu kun osoitti, että luontaistuotekaupasta ostamani imetysteepaketti oli unohtunut kaupan ostoskärryyn. Eipä muuta kuin soittelemaan perään... Onneksi joku ystävällinen kanssaihminen oli jo kiikuttanut paketin turvaan, ja eilen sain käydä sen hakemassa. Annan kuitenkin itselleni tuosta suorituksesta arvosanan 10-, ei se ihan surkeasti mennyt kuitenkaan!

Eilinen päivä oli aika touhukas. Aamupäivällä jätin pojat (= Miehen ja juniorit) kotiin ja pyörähdin vähän kaupoilla. Puoliltapäivin tuli ystäväperhe katsomaan Vauvaa. Visiitti oli melko pikainen, sillä sekä heillä, että meillä oli iltapäivälle menoa. Ehdittiin kuitenkin rauhassa kahvittelemaan.

Kahvin kanssa tarjosimme tällä kertaa Banoffeeta, makeaa herkkua, jota minun on ollut tarkoitus kokeilla jo pitkään. Oli hyvää, mutta todellakin hurjan makeaa (mikä ei tietenkään välttämättä ole erityisen huono juttu...)! Tosin ei taas voi yllätyksenä tulla, että lopputulos on makea, jos herkku koostuu kekseistä, kinuskista, banaanista ja kermavaahdosta... Kokeilin tätä Hellapoliisin ohjetta. Päädyin ohjeeseen ihan ajankäytöllisistä syistä - koska en halunnut uhrata ohjeen etsimiseen aikaa, nappasin ensimmäisen ohjeen, joka Googlesta löytyi.

 


Tiivistemaidon keitin edellisenä iltana (3h), muu kakku valmistui helposti ja nopeasti tarjoilupäivänä.
Koska olen suuri mansikoiden rakastaja, mieluiten olisin koristellut kakun mansikoilla. Koska tuoreita ei sattuneesta syystä ole saatavilla, tyydyin ohjeessa ehdotettuihin banaaniviipaleisiin ja keksinmuruihin (koristelu jäi itse asiassa Miehen harteille, ohjeistin tekemään banaaniviipaleista sydämen), en halunnut ottaa riskiä ja käyttää pakastimessa lässähtäneitä mansikoita.




Yllä vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy muuten vilaukselta myös ystäviltä saamamme aivan ihana äiti+lapsi kukkakimppu ♥ Saimme heiltä samanlaisen kimpun esikoisen synnyttyä, ja olemme kuivanneet sen yhdessä hääkimppuni kanssa. Tämän uuden, kauniin kimpun säästämme myös.

Eilinen iltapäivä kuluikin sitten naapuri-/ystäväperheen lasten synttäreillä, olivat useamman lapsen yhteissynttärit ja hulinaa riitti... Ilta puolestaan meni touhukkaan päivän vastapainoksi sohvalla aiemmin tallennettua Voice of Finlandia seuratessa ja rentoutuessa.

Tämä päivä on ollut ohjelmasta vapaa lorvailusunnuntai. Kävin myös pitkästä aikaa Koiran kanssa normaalin pituisella lenkillä, siitä nautittiin sekä minä, että karvainen ystävä. Tosin oma vauhtini ei vieläkään ole Koiralle mieleen, vähän hissuttelua kun on kävely edelleen. Pakkasta oli muuten niin paljon (alle -10c), että karvanaaman pakkasraja alittui, ja jouduin pukemaan sille villasukat jalkaan, muuten ei rouva suostu kävelemään :)

Tuleva viikko käynnistyy täällä Koiran eläinlääkärikäynnillä - tohtorin pitää vilkaista koiravanhuksen huonokuntoista suuta. Myöhemmin viikolla luvassa ystävien visiittejä ja jälleen neuvolakäynti.

Leppoisaa viikon alkua kaikille!

17.1.2014

Terveiset vauvakuplasta!

Huomenta!

Kello on yli puolenpäivän, ja nautiskelen aamu(!)puuroa Vauvan köllötellessä vieressä. Vauva on kyllä sujahtanut perheeseemme ihmeen luontevasti, ja on edelleen ilahduttavan tyytyväisen oloinen. Muistaakseni tosin esikoisen iltaitkut (joka ilta nelisen tuntia välillä 20-02) alkoivat vasta parin-kolmen viikon iässä, joten vähän jännittää miten tämän kakkosen kanssa käy...

Blogissa on ollut vähän hiljaista, kun tästä Vauvan kanssa kotona puuhaamisesta ei kovin paljon jutunjuurta löydy ;) Itse olen toipunut hyvin, ihanaa kun alkaa olla normaali olo! Eilen taisi ollakin siinä mielessä merkittävä päivä, että taisi olla ensimmäinen kunnon normipäivä, jollaisia tulevan vuoden aikana kertynee kymmeniä, ja jopa satoja.

Päiväni murmelina -tunnelmia siis luvassa: Mies vie esikoisen hoitoon, minä herään kuopuksen kanssa aamupäivällä (nyt olemme nousseet 10-11 aikoihin), muutama tunti Vauvan kanssa, siinä ohessa itselle aamiaista/suoraan lounasta ja suihkuun, vähän kotihommia, ja yhdessä Vauvan kanssa Poikaa hakemaan. Haemme Pojan aikaisemmin hoidosta, että ehtisin touhuta hänenkin kanssaan tarpeeksi, illat kun tuntuvat aina kovin lyhyiltä. Näin ehdin viettää kummankin pikkuisen kanssa mukavasti aikaa päivän mittaan. Esikoinen tuntuu viihtyvän hoidossa, ja hyvä, että saa ulkoilla ja leikkiä vähän vanhempien lasten kanssa, se tuntuu tekevän hänelle hyvää. Vauvasta on muuten ollut uteliaan kiinnostunut: käy vähän väliä kurkistelemassa kehtoon, jossa tämä nukkuu, ilmoittelee heti kun Vauva itkee, ja käy silittämässä tätä, kun hän on syömässä. Poika käy itse asiassa hymyillen vuoronperään silittämässä Koiraa ja Vauvaa, mikä on aika hellyttävää...

Vauva nukkuu yöt vieressäni ja herää yöllä syömään tunnin-kahden välein, toisinaan on tullut kolmenkin tunnin unijaksoja. Yöunien kokonaismäärä ei kuitenkaan tuntuisi itselleni riittävän, jos nousisin ylös jo aikaisin, tuo ylösnousemisen venyttäminen pitkälle aamupäivään tuntuu välttämättömältä, kun saa nukkua vielä pari tuntia lisää. Sillä jaksaakin sitten iltaan asti. Alkuillasta, tai jo iltapäivän lopulla, tulee tosin aina ihan mieletön väsymys, mutta ei auta kuin olla kiinnittämättä siihen huomiota sen suuremmin, esikoisen kanssa kun on juuri silloin jaksettava touhuta.

"Vauvankatsojia" on nyt alkanut käydä mukavasti. Olen iloinen, että olimme kotiintulon jälkeen muutaman päivän ihan keskenämme, en kyllä olisi jaksanut seurustella niin kipeänä ja väsyneenä. Nyt olo on siis jo hyvä, ja tekee kyllä tosi hyvää, että on vähän ohjelmaa ja saa tavata läheisiä. Ihana tunne olla taas vähän elämänsyrjässä kiinni :)

Pakkasta on muuten edelleen melkoisesti, ja pienoisia haasteita koimme eilen lähtiessämme Poikaa hakemaan, kun pihassa käyttämättömänä jo muutaman viikon seisoneessa autossani ei auennut yksikään ovi! Vartin yritin niitä avata, ja lopulta sain auki oikean takaoven, eli luonnollisesti sen kuskinpaikasta kauimmaisen - siitä sitten turvaistuimen yli etupenkille ryömimään... Oi tätä talviautoilun autuutta...! Eilen oli siis ensimmäinen päivä, kun haimme Pojan yhdessä Vauvan kanssa, ja olin hetken poikien kanssa kotona kolmistaan. Hengissä selvittiin kaikki ;) Tänään vien homman astetta pidemmälle, ja uskaltaudun poikien kanssa ruokakauppaan :D Tästä se lähtee...

Se on perjantai, oravanpyöräläisen onnenpäivä! Leppoisaa viikonloppua kaikille!

14.1.2014

Vauvan ensimmäinen neuvola

Tänään oli Vauvan ensimmäinen neuvola-aika, joka hoidettiin neuvolantätien (opiskelija oli mukana) kotikäyntinä. Olisimme periaatteessa voineet mennä käymään myös neuvolassa, mutta koska emme tienneet miten nopeasti toipuisin siihen kuntoon, että autolla ajaminen onnistuu, sovimme, että tulevat käymään meillä. Hyvä niin, sillä tänään olikin melkoinen pakkaspäivä, -15c! Vielä ei kannata noin pientä viedä ulos, ellei ole ihan pakko jotain asiaa toimittaa.

Käynti oli kiva. Vauvalla vaikuttaisi olevan kaikki hyvin. Paino laski vielä sairaalasta lähdön jälkeen jonkun verran, onneksi kuitenkin sallituissa rajoissa, ja oli nyt kääntynyt ihan mukavaan nousuun. Esikoisen kanssa täysimetys ei onnistunut koskaan, minkä luulen johtuneen sektiosta. Nytkin olen ollut huolissani maidon riittävyydestä, mutta tuo painon nousuun kääntyminen kielii onneksi jo yksinään ravinnon riittävyydestä. Lisäksi teimme varmuuden vuoksi syöttöpunnituksen, eli punnitsimme Vauvan ennen ja jälkeen imetyksen, tuloksena 70 g:n painonnousu, mikä on kuulemma oikein hyvä! Olipa helpottava tieto! Seuraava neuvolakäynti on viikon päästä, katsotaan sitten minkä verran painoa on tullut lisää.

Muuta ihmeellistä käynnillä ei sitten tapahtunutkaan. Ihanaa, miten paljon "varmempi" (tai no miten varma nyt vauvojen kanssa koskaan voi olla...) olo tämän uuden tulokkaan kanssa on, kun ei ihan joka pikkuasiaa tarvitse katsoa joka-vanhemman-parhaasta-ystävästä Googlesta... Esikoisen aikaan törmäsin netissä sivustoon, johon oli koottu useimmat tuoreita vanhempia askarruttavat kysymykset, ja sehän oli identtinen oman hakuhistoriani kanssa ;) Tilannetta helpottaa vielä se, että kaikki jutut, jotka tämän uuden tulokkaan suhteen askarruttaisivat, ovat täysin samoja kuin esikoisen kanssa. Esimerkiksi toinen silmä rähmii (sama kuin esikoisella), nyt tiedän, että koitamme ensin puhdistella ahkerasti keitetyllä vedellä ja katsoa riittääkö se korjaamaan tilanteen. Iho punoittaa juuri samasta kohtaa kuin esikoisella, nyt tiedämme, mitä rasvaa siihen käytämme. Tiedän, missä vaiheessa kannattaa lopettaa syöttäminen, kun olo rinnalla menee vain hengailuksi pontevan syömisen sijaan... jne. Hyvä juttu, sillä esikoinen vaatii (ja ansaitsee) huomiota siinä määrin, että aika ei kyllä riittäisi istuskella koneella surffailemassa ja ihmettelemässä.

Arki käynnistyi täällä oikein leppoisasti, voi kunpa jatkuisikin näin!

13.1.2014

Tästä alkaa arki

Tänään jäin hämmentyneenä kotiin kaksin Vauvan kanssa. Miehen isyysvapaa päättyi, ja Poika meni hoitoon. Ihan epätodellinen olo! Jospa nyt tulisi taas vähän enemmän kirjoiteltua, kun alkaa elämä voittaa ja tuntuu siltä, että alkaa vähitellen toipua.

Vähän haasteelliselta tosin tuntuu tämä kirjoittelu raskaus-/imetysdementian vaivatessa - ajatus katkeaa koko ajan. Mies tässä eräänä päivänä totesikin, että ihmiset olettavat ihan väärin avaruuden mustan aukon olevan täynnä pesukoneeseen kadonneita, parittomia sukkia. Sen sijaan se on kuulemma täynnä raskaana olevien ja imettävien naisten ajatuksia :D En oletettavasti ole ollut viime aikoina erityisen tasokasta keskusteluseuraa... Ja keskusteluilla en muuten tässä tarkoita mitään sen syvällisempää ajatustenvaihtoa... omat haasteensa on ihan arjen asioista neuvottelemisessakin, kun unohdan asian, josta on keskusteltu ihan saman tien - välillä jopa kesken lauseen ;)

Pidämme esikoisen hoidossa toistaiseksi. Hän on erittäin touhukas ja vaatii kovasti huomiota, ja tuntuu viihtyvän hoidossa tosi hyvin. Hän oli itse vauvana aika vaativa, eikä viihtynyt hetkeäkään yksikseen. Ajattelin, että katsomme millainen uusi tulokas on, ja katsomme sitten jatkoa sen mukaan. Toistaiseksi (ja nyt pitää kyllä  koputtaa puuta...) Vauva vaikuttaa hurjan rauhalliselta, eli jos tilanne olisi jatkossakin sama, haluaisin varmasti muuttaa esikoisen hoitokuvion osa-aikaiseksi. Tuntuu, että on häntä ihan hirmuinen ikävä koko ajan, varsinkin kun viime aikoina hoitaminenkin on jäänyt ihan Miehen vastuulle. Eilisilta oli ihana: nyt, kun minun oloni on alkanut vähän helpottaa, pystyin hoitelemaan Pojan kanssa iltapuuhia kahdestaan Miehen saunoessa ja Vauvan nukkuessa. Oli yksi niistä harvoista hetkistä synnytyksen jälkeen, kun tuntui siltä, että kyllä tästä arjesta selvitään ;) ja siltä tuntuu onneksi edelleenkin!

Kotiintulomme oli tosiaan melko kaoottinen esikoisen sairastaessa ja minun ollessani niin kipeä, kuin olin. Onneksi Vauva on niin tyytyväisen oloinen, kuin tähän asti on ollut...! Muutama sellainen hetki oli, että Poika, Vauva ja  minä itkimme kuorossa - yksi kuumeisena, yksi muuten vaan (nälkä tai vaippa kai ne todennäköisimmät syyt aina ovat...) ja minä kivusta - mutta onneksi nuo hetket jäivät kuitenkin harvalukuisiksi. Maailman paras Mies sai hienosti homman täällä toimimaan!

10.1.2014

Vauva on täällä! ♥ ♥ ♥


Meitä on nyt neljä :) Ja on ollut itse asiassa jo maanantaista asti, mutta oma olo on ollut niin kipeä, että koneen äärellä istuskelu ei ole käynyt mielessäkään.

Pikkuinen syntyi täsmällisesti laskettuna aikanaan, loppiaisena. Sunnuntaina supisteli kipeästi koko päivän, mistä tiesimme odottaa lähtöä. Aina välillä tuli kuitenkin pidempiä taukoja. Illalla ne sitten säännöllistyivät, ja myöhemmin illalla olo kävi niin tukalaksi, että lähdimme sairaalaan. Pääsimme sinne vähän ennen puoltayötä, ja kätilön laitettua minut hetkeksi käyrille ja tutkittua tilanteen menimmekin suoraan synnytyssaliin. Olipa sellainen urakka, että en olisi ikipäivänä uskonut. Koko yö siihen meni, ja rankkaa oli. Ponnistusvaihe oli... hmm, ei riitä sanat kuvaamaan... raskas, ja kesti tunnin. Vaiva kuitenkin kannatti, lopputuloksena oli maailman suloisin pikkuveli Pojalle.

Kovin kipeä olen ollut urakan jälkeen, ja olen edelleenkin, mutta suunta lienee vain ylöspäin...! Yhteiselo ei muutenkaan alkanut ihan siten kuin olisimme ajatelleet, kun kaiken lisäksi vielä esikoinen sairastui ennen kotiutumistamme, ja on ollut monta päivää kovassa kuumeessa. Luonnollisesti on ollut vuoroin väsynyt ja kiukkuinen, vuoroin syliä vailla. Vauvasta olemme joutuneet pitämään erossa sen verran kuin mahdollista, ettei tarttuisi häneenkin. Tänään oli onneksi jo ensimmäinen vähän normaali päivä, eikä enää kuumettakaan, vähän lämpöä vain. Miehellä on totisesti ollut kädet täynnä hommia, kun on joutunut hoitamaan sekä kipeän esikoisen, minua, että huushollin... Nostan hattua, ja kiitän ja kumarran! ♥

Nyt meitä tosiaan on neljä, ihmeellistä, hurjaa ja ihan epätodellista! Kiitollisuuden ja onnen määrällä ei ole rajaa ♥

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."
 
Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,
 
ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkös sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."
 
Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.
 
"Sill´on ripsissä tähden säkenet",
isäs naurahti ja keksi.
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.
 
Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.
 
                     Kaarina Helakisa

4.1.2014

Vaunukaupoilla

Tai tarkemmin ottaen käytiin tänään ostamassa uudet matkarattaat. Hei onneksi ei ihan viime tippaan jätetty..! ;) Koska Poika on vasta 1v 4kk ja ainakin vielä jonkun aikaa istunee rattaissa paljonkin, tarvitsemme tuplarattaat. Poika kyllä kävelee, mutta ei tosiaankaan toivottuun suuntaan, eli tulisi aika mielenkiintoisia kauppareissuja, jos hän olisi ihan vain kävelypelillä mukana... Testattu on! Lisäksi taitaa olla vielä pitkän aikaa liian pieni kulkemaan ainoastaan sellaisella seisomalaudalla. Tänäänkin nukahti Ikean-reissulla rattaisiin.

Kyllä nyt on sitten kätevää lähteä kahden pienokaisen kanssa liikenteeseen, hih :D Olen ollut tyytyväinen aiempiin vaunuhankintoihimme, ja uskon, että olemme tyytyväisiä myös näihin uusiin. Pidämme myös vanhat rattaat toistaiseksi, jos tulee liikuttua välillä vain yhden muksun kanssa.

Rattaat ja vaunut olemme hankkineet sitä ajatellen, että meiltä ei pääse mihinkään ilman autoa. Siispä mukaan otettavien rattaiden, joita parhaimmillaan kasataan ja avataan monta monituista kertaa päivässä, pitää olla kevyet ja helposti käsiteltävät. Lisäksi niihin tulee saada helposti kiinnitettyä auton turvakaukalo. Kaukalon tulee myös olla helposti asetettavissa autoon, sitä varten meillä on autossa telakka. Olemme pärjänneet vain yhdellä telakalla, sitä on ollut helppo siirtää autosta toiseen. Toisessa autossa onnistuisi tarvittaessa myös pelkkä turvavyökiinnitys, mutta se ei ole kovin kätevää ahkerassa käytössä.


Meillä on entuudestaan ylläoleva Britaxin Baby Safe Plus SHR II -turvakaukalo (tuolloin 2012 myynnissä ollut väri Sophie, eli musta-beige) ja nämä Britaxin B-Mobile -matkarattaat. Nyt päädyimme näihin Britaxin B-Agile Double -tuplarattaisiin, joihin tuo meiltä jo löytyvä kaukalo sopii. (Tuntuu muuten ihan hassulta, että esikoinen siirtyi ihan vasta kaukalosta turvaistuimeen, ja nyt jo saadaan kaukaloon uusi matkalainen... niisk!) Halusin sellaiset rattaat, joissa lapset ovat vierekkäin, joten siinäkin mielessä nuo olivat meille sopivan oloiset.

Tässä uudet tulokkaat:

(Kuva lainattu Lastenturvan sivulta, josta rattaat ostimme.)
 
Ihan käteviltä kyllä vaikuttivat, kun myyjä niitä liikkeessä meille vilautti (tiesimme haluavamme juuri nuo kyseiset rattaat, joten kovin tarkkaa esittelyä emme kaivanneet), mutta niinhän toisaalta kaikki näyttää aina myyjän esittelemänä hurjan kätevältä...
 
Noiden matkarattaiden lisäksi ostin esikoiselle aikoinaan käytetyt, pari vuotta vanhat, tukevat Emmaljungan vaunut koiranulkoilutusta ja maantielenkkejä varten, kun pitää päästä reippailemaan myös Suomen ah, niin ihanissa loskakeleissä. Niitä emme onneksi ole joutuneet kuskaamaan autolla paria kertaa enempää. Lenkeillä ovat kyllä asiansa ajaneet, hyvä oli sekin ostos.
 
Tämän ostospäivän kruunasi myös pyörähdys Ikeassa, mikäs sen hilpeämpi tapa viettää lauantaipäivää, kimpassa puolen muun Suomen kanssa. Menimme ostamaan uudelle tulokkaalle pinnasänkyä (Poika kun vielä uinailee omassaan), senkin asian muuten olisi ehkä voinut hoitaa jo vähän aiemmin kuin kaksi päivää ennen laskettua aikaa... Kaiken lisäksi perille päästyämme Mies sai sattumalta puhelun, josta ilmeni, että saammekin pinnasängyn ihan lähipiiristä... Ei ollut turha reissu kuitenkaan: ostettiin sentään pari lamppua. Lisäksi minä ja Poika nautimme elämämme ensimmäiset Ikea-lihapullat (pakko oli paikata tämmöinen yleissivistykseen päässyt aukko...). Pojan mielipide pullista: MAM! (= NAM) :)

3.1.2014

Kontrolliultra ja meikkiostoksia...

Tänään käväistiin uudella kontrollikäynnillä sairaalassa, lääkäri tutki tilannetta ultralla. Nyt siis rv 39+4, eli kaksi päivää laskettuun aikaan. Ja miltä tilanne näytti? No, pienokaisen (ei liene enää oikea sana kuvaamaan meidän Vauvaa...) tämänhetkinen kokoarvio oli 4,4kg. OMG. Esikoinen oli siis 3680g, eikä mahtunut syntymään.

Iloinen asia on se, että vauveli on kuulemma niin alhaalla, että on alempana kuin esikoinen kertaakaan synnytysyrityksen aikana. Jos vain kääntyy oikeaan tarjontaan (raivotarjonta), mahdollisuudet alatiesynnytykseen ovat kuitenkin ihan kohtalaiset. Tämä lääkäri ei nähnyt järkeä synnytyksen käynnistämisessä, kun edellinen synnytys päättyi sektioon, eli nyt vain odotellaan ja toivotaan, että synnytys käynnistyisi itsestään... Voi kunpa, kunpa....

Minut laitettiin myös magneettikuvaukseen lantion koon selvittämiseksi siltä varalta, että synnytys ei ota alkaakseen, ja joudutaan myöhemmin (Vauvan vielä kasvettua) miettimään käynnistysmahdollisuutta uudelleen. Sen tulokset kuulemme joko myöhemmin tänään tai sitten pyhien jälkeen tiistaina.

Eilen kulutin aikaani tekemällä pienimuotoisen  meikki-inventaarion. Kuulostaa hyödylliseltä, eikö...?! Tosiasiassa se oli kuitenkin paikallaan: havaitsin lähes kaikkien purnukoiden olevan lopussa. Siispä korjaamaan asia, ja ostoksille - nettiin! Rakastan bareMinerals -meikkejä, enkä oikeastaan muuta meikkipohjaa koskaan käytäkään. Ne tuntuvat kasvoilla ihanilta, tarkoittaen, että eivät tunnu juuri miltään. Tuntuvat siis siltä, kuin ei olisi meikkiä ollenkaan. Hinta ei vain Suomessa ole ihan kohdillaan, joten tilaan meikkini yleensä aina netistä (jos en pääse Ameriikkaan asti ostoksille, sieltä saa luonnollisesti vielä nettiäkin edullisemmin).

Luottokaupoiksi ovat tulleet feelunique ja Amazon. Tuosta feelunique´sta tykkään tosi paljon, tuotteet ovat ainakin minulle tulleet tosi nopeasti, ja ilman postituskuluja. Tavarat postitetaan Euroopasta, joten ei tarvitse pelätä tullimaksuja. Ja nuo bareMineralsin hinnat ovat alle puolet Suomen hinnoista! Pitää vain tietää, mitä sävyjä tilaa. Itselleni valkkasi aikoinaan Nykin Sephoran myyjä oikean sävyn ostaessani merkin aloituspakkauksen. Sen jälkeen olen ostanut lisäksi muita sävyjä, ja sekoittelen niistä sopivat tarpeen mukaan. Välillä kun päivetystä on enemmän, ja välillä (= viime aikoina aina...) vähemmän. Ei säästy rahat nykypäivänä siis kotonakaan istuskellessa ;) mutta kiva kun oli aikaa hoitaa tuokin asia ajan tasalle.

Tällaista tänne, odottelua vain... jäitä poltellessa siis.

Kivaa viikonloppua! :)

1.1.2014

Saisinko yhden kappaleen vauvoja, kiitos...!

Enpä keksi parempaakaan tapaa aloittaa, kuin loppuun kuluneen odottavan aika on pitkä. Juuri mitään muuta mielessä ei tällä hetkellä pyöri. Ja hölmöähän se on olla näin kärsimätön, kun ei olla vielä edes lasketussa ajassa, mutta kun tämä olo nyt on ollut niin lupaileva jo pitkään... Eilen illalla taas supisteli reippaasti iltakahdeksasta puoli yhteen. Sitten päätin, että kokeilen saanko unta. Mikäli en saisi ja napakat supistukset jatkuisivat, soittelisin jo sairaalaan. Olipa yllätys, että nukahdin, ja heräsin aamulla taas yhtenä kappaleena.

Eihän tässä mitään hoppua olisi, kun laskettuun aikaankin on vielä monta päivää, mutta kun en missään nimessä haluaisi sitä käynnistystä... Siis: tänne yksi kappale synnytyksiä, kiitos!

Vuodenvaihde sujui kuten arvelinkin - erittäin, erittäin rauhallisesti. Same procedure as every year: perunasalaattia, nakkeja, lihapullia, sipsejä... Poikanen oli ekstaasissa kun sai iltaruualla saunan kiukaassa paistettua nakkia, pienestä se pieni ihminen ilahtuu :) Olin muuten väärässä kun arvelin, että emme jaksa valvoa edes siihen vuoden vaihtumiseen saakka. Aika livahti kuin huomaamatta yli puolenyön niitä supistuksia kellottaessa.

Normaaleista uudenvuoden rutiineista jäi puuttumaan tänä vuonna myös Illallinen yhdelle... Allekirjoittaneesta tämä ei ole suurikaan menetys, Mies sen sijaan tykkää kyseisestä hupailusta kovasti. Tallensin sen aiemmin päivällä,  jotta hän saisi siitä illalla nautiskella, mutta hups... unohtui! Ehkä sitten jonkun sopivan hetken koittaessa...

Nyt pannari uuniin ja vuoden ensimmäisen päivän iltaa jatkamaan, ciao!
© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.