"Äiti on puoli metriä pitkä ja hyvä imuroimaan" eli Lapsen suusta

30.10.2018

Viime viikolla sairastettiin kotona ja olikin oivallinen tilaisuus toteuttaa tämä somessa kiertänyt Lasten suusta -haastattelu.

Juniori sai kunnian vastata kysymyksiin :D




Mitä äiti aina sanoo sinulle?

Että sä tykkäät musta.


Mikä tekee äidin onnelliseksi?

Se, ettei ole kiukkuinen.


Mikä tekee äidin surulliseksi?

Se, jos vaikka joku lapsi rikkoo äidin tärkeän tavaran. Tai iskä.


Miten äiti saa sinut nauramaan?

Silleen jos sä teet hyvän vitsin tai kutitat mua tai teet jotain hauskaa.


Millainen äiti oli lapsena?

Samanlainen kuin nytten me.


Kuinka vanha äitisi on?

En tiedä. No kerro!


Kuinka pitkä äiti on?

(Mittaa käsillään mut varpaista päähän.) Näin pitkä! Puol metriä.


Mikä on äitisi lempipuuhaa?

Öö... Se, että autetaan äitiä tekemään juttuja, mitä äiti ei saa nopeasti valmiiksi.


Mitä äiti tekee, kun et ole itse paikalla?

Se tekee omia juttuja ja sen ei tarvii valvoa lasta. Se voi mennä töihin.


Jos äidistäsi tulisi tosi kuuluisa, niin minkäköhän takia?

No sitä mä en kyllä tiiä!


Missä äitisi on tosi hyvä?

Nnnnno... siivoamisessa! Eiku imuroinnissa!




Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?

No vaikka... Aaaaa, isin salilla käyminen! Sä et varmasti jaksa tehdä niitä laitteita. Sä oot huono siinä! Mutta crossarilla sä oot aika hyvä!


Mitä äitisi tekee työkseen?

Ööh... No vaikka käy paikoissa missä me ei voida käydä. Ja äiti saa rahaa sen pomolta. Vai saaksä sun pomolta rahaa?


Mikä on äitisi lempiruoka?

Salaatti!


Miksi olet ylpeä äidistäsi?

No en mä tiiä ees mitä mun täytyy vastata! Mikset sä painanut vaan äksää?


Jos äitisi olisi sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?

No sitten sä oisit vaan leikkiäiti! Sä oisit vaan paperia mihin kirjoitetaan juttuja.


Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?

Äh, nyt mä en kyllä tiiä!


Mitä samaa sinussa ja äidissä on?

Emmä tiiä.


Mitä eroa sinussa ja äidissä on?

No se, että äitin tukka on pitkä ja mun ihan lyhyt.


Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?

Koska te ootte meidän lapsia. (Nauraa.) Eiku me ollaan teidän lapsia!


Mikä on äitisi lempipaikka minne mennä?

No tykkääksä uida...? Nooo... vaikka töihin!





Tykkään lukea näitä, joten haastan mukaan kaikki halukkaat! :)


Kivaa viikon jatkoa!
Olkoon se sinulle ja meille kaikille lempeä ja armollinen ♥


PS. Seuraavassa postauksessa herkullisen lohipiirakan ohje.

Mikä kesä! (Ja syksy!)

26.10.2018

Tervehdys pitkästä aikaa!

Mulla on ollut koko kesän ja syksyn ikävä blogin pariin, eikä ollut missään nimessä tarkoitus pitää näin pitkää taukoa. Aika on kuitenkin vain mennyt kaikkeen muuhun. Kesällä oli helpompaa olla vapaahetket ihan vain "tekemättä  mitään", siis siinä määrin, kuin se pikkuväen kanssa on mahdollista, ilman, että mietti missä välissä ehtisi kirjoittaa jotain.

Olen valokuvannut jonkun verran, mutta ihan rennolla otteella - sen verran, kuin luontevasti on ehtinyt. (En siis tietenkään lainkaan niin paljon, kuin olisin halunnut.) Vapaahetkinä olen mieluummin liikkunut, siitä kun tulee pääkoppaan(kin) niin hyvä olo. Ja muina luppoaikoina olen vähän lukenut. Ja miettinyt jälleen kerran, mikä minusta tulee isona :D Tälläkin hetkellä ajatukset ovat ihan solmussa, kun niin moni juttu kiinnostaisi kovastikin. Mielessä on pari kolme hommaa ylitse muiden, katsotaan mikä vie lopulta voiton.




Ja se kesä - miten se meni? No ihanasti, kuten varmasti monilla muillakin. Pienten lasten kanssa on kyllä niin paljon antoisampaa viettää kesää, kun kelit ovat kohdallaan ja lämpöä riittää! Meillä ei muuten sairastettu yhtään koko kesänä, kun ei ollut mistään vilustumisesta tietoakaan :D Kauempana merelläkin veneiltiin huolettomasti hihattomissa. Syksykin on ollut lempeä ja lämmin, joten ei voi valittaa.

Tässäpä meidän kesä ja syksy pähkinänkuoressa:

 Oltiin mökillä, pojat enemmän (jopa pari viikkoa yhtä soittoa), minä sen mukaan kuin olin vapaalla, oma lomani kun oli vasta loppukesästä.

 Käytiin laivalla Tukholmassa ja Gröna Lundissa, oli yksi kivoimmista reissuista ikinä.

 Pojat uivat. Ja uivat. Ja uivat. Ja tekivät veneretkiä. Ja uivat. Ja söivät jäätelöä :D Ja uivat...




♡ Pojalta lähti kaksi hammasta!

♡ Ja hän aloitti eskarin!

♡ Ja täytti syyskuussa KUUSI vuotta! Herranen aika sentään, miten tämä aika rientää.






♡ Pikkuveli on oppinut ärrän. Ja kirjoittamaan :)




♡ Minä täytin 40 vuotta (KÄÄK) ja kävin sen kunniaksi muutaman päivän reissulla Nykissä. Katsoin pari musikaalia (Chicagon ja Donna Summerin) ja vain nautin olostani.

Olin pitänyt itsestään selvänä, että pidän isot juhlat pyöreiden kunniaksi. Huomasin kuitenkin koko ajan lykkääväni ja lykkääväni niitä, ja lopulta tulin siihen tulokseen, että en tässä kohtaa jaksa/halua järjestää mitään sen suurempaa. Juhlat ovat ihania, mutta juuri nyt kaikessa muussa elämässä on ihan tarpeeksi touhua. Katsotaan, jos myöhemmin iskee inspiraatio - ja kymmenen vuoden päästä sitten viimeistään :D




Syksy tuntui alkavan vauhdilla, niin kuin arki aina. Molemmilla pojilla on pari haluamaansa harrastusta, Pojalla jalkapallo ja telinevoimistelu, Pikkuveljellä kuvataidekoulu ja telinevoimistelu. Melkoista sukkulointiahan tämä on, mutta tahti on tuntunut vähän rauhallisemmalta, kuin esim. viime keväänä - ehkäpä vähän vähemmän vauhdista läpsyjä kuin silloin. Tosin nytkin blogin päivittäminen olisi varmaan jäänyt, jos en pyörittäisi parhaillaan sairastupaa kotosalla (kuvat olin päivittänyt tänne jo valmiiksi ja postaus on odotellut vain tekstiä).








Miten sinun kesäsi sujui? :)


Seuraavassa postauksessa kuullaan, mitä perheen pienimmäinen tuumasi minusta "Lasten suusta" -haastattelussa :D

Kivaa viikonloppua!