Valitse onni

30.1.2018
Viime päivinä olen...

... nauranut. Itkenyt. Halannut ja suukottanut. Puhaltanut pipiin. Muistanut. Unohtanut. Tuntenut ylpeyttä. Hävennyt. Kulkenut käsi kädessä. Huutanut. Kuiskannut. Riidellyt. Sopinut. Ikävöinyt.

Tuntenut intohimoa.

TUNTENUT.


Olen ollut...

... nostalginen. Levoton. Hedonistinen. Nälkäinen. Kylläinen. Vihainen. Kiitollinen. Ahdistunut. Hurjapäinen. Ärsyyntynyt. Iloinen. Raivona. Malttamaton. Väsynyt. Ihastunut. Innostunut. Inspiroitunut. Kateellinen. Huvittunut. Turhautunut. Toiveikas. Pelokas. Hermostunut. Rakastunut. Tyytyväinen. Kauhistunut. Surullinen. Helpottunut.


Viime viikkoina olen mm.

... ollut tippa linssissä, kun laulettiin aamulla Paljon onnea vaan. 

... etsinyt huolissani kadonnutta Kissaa talosta.

... leiponut sämpylöitä.

... herännyt yöllä yhdeltä miettimään työasioita ja päätynyt varaamaan kampaajan.

... leikannut pitkä-vai-polkka-vai-pitkä-polkka -(ikuisuus)aprikoinnin seurauksena polkkatukan.

... lukenut äidin päiväkirjaa.

... miettinyt selvänäkijän sanoja.

... käsitellyt tunteitani kirjoittamalla.

... lukenut parikin loistavaa kirjaa.

... ärsyyntynyt, kun jotain tehdään "110-prosenttisesti", kun se ei vain ole mahdollista.

... hurmaantunut musiikkikappaleesta.

... valvonut yöllä tuntikausia muuten vaan.

... nukkunut hyvät yöunet.

... surrut varastettua omaisuutta.

... käynyt uimassa uimahallissa, uima-altaassa ja meressä.

... upottanut varpaat kuumaan hiekkaan ja laskenut kahdesta extreme-tasoisesta vesiliukumäestä.

... herännyt keskellä yötä päässäni täydellinen nimi kirjalle. Enää pitää vain kirjoittaa se kirja...

Sellainen se elämä on. Tunteiden, hetkien ja ajatusten kirjava sekamelska. Listaa olisin voinut jatkaa varmasti loputtomiin.

Olen ollut siinä käsityksessä, että olen viime ajat ollut lähes yksinomaan väsynyt ja ahdistunut. Virheeni lienee kenties siinä, että olen keskittynyt vellomaan niissä tuntemuksissa (joita ei kuitenkaan tietenkään sovi vähätellä!)

Kun listasin tuntemiani tunteita, niistä suurin osa on kuitenkin ollut positiivisia. Iloisia ja onnellisia. Yritänkin jatkossa suunnata katseeni enemmän niihin.

Lempeää viikon jatkoa sinulle, pus 


PS. Seuraavassa postauksessa vinkkejä New Yorkiin - stay tuned!

Adios, aurinkoinen!

28.1.2018
Loma on loppu ja huomenna onkin jo edessä ihan virallinen paluu arkeen.

Kaikilla taisi olla kiva reissu - ainakaan kukaan ei olisi halunnut palata vielä kotiin. (Siitäkään huolimatta, että oli kova ikävä kissoja ja kavereita.) Olisin halunnut kirjoitella matkan varrella enemmänkin, mutta kuten jo mainitsinkin, WiFi-yhteys oli kehno. Teki kuitenkin hyvää ollakin välillä ihan vaan oikeasti lomalla, eikä hötkyillä mihinkään 

Mukaan saatiin paljon muistoja. Monta iloista lomapäivää, monia tunteja ja päiviä pulikoimassa altaalla ja rannalla. Kinasteluakin oli, mutta ei niin paljon, kuin kotona, ja se(kin) on kyllä paljon helpompaa kestää auringossa ja lämmössä...

Pikkuveli murehti eilen aamulla, että mä haluan ne hotellin ruuat! Ja niin haluaisin minäkin - vaikka olisin kyllä vuoren kokoinen jos vetäisin joka aamu juustomunakasta ja churroja :D Valmiina odottelevat smoothiet kyllä kelpaisivat...

Pikkuveljen ruokailut jäivätkin eilen koko päiväksi väliin, sillä hänelle nousi kova kuume. Potilas suostui nauttimaan vain mehua ja kaakaota, mutta onneksi edes niitä. Joku pikasairastaminen oli kyseessä, sillä tänään siitä ei ole enää ollut tietoakaan. Isommat pojat ajelivat eilen hakemaan kisut kotiin hoidosta (pikkukisu oli kasvanut ihan hurjasti, en kestä  ) ja me jäätiin pikkupotilaan kanssa kotiin lepäilemään.

Nyt muihin hommiin, eli pikapikaa taas kiipeämään pyykkivuorelle. Onneksi se on jo vähän eilisestä madaltunut. Sitten mulla onkin jo kiire ihan mielettömän hyvän kirjan pariin, jota en malta laskea käsistäni... mutta siitä lisää tuonnempana :)

Leppoisaa alkavaa viikkoa, ystäväiset!

PS. Allaolevat kuvat ovat jokasunnuntaisilta markkinoilta Teguisestä, Lanzarotelta. Ihanat markkinat! Suosittelen lämpimästi, jos satut lomailemaan tuollapäin.










Lomamoodissa

22.1.2018
Täällä ollaan kivasti lomamoodissa :)






WiFi toimii huonosti, pojilla on polvet ruvella ja haistaan kaikki varmasti kilometrien päähän valkosipulille. Olen ehtinyt vähän kuvaamaan, markkinoille vaateostoksille ja lukenut vähän kirjaakin. Jäätelökään ei lopu ihan heti kesken. Kaikki on siis juuri nyt ihan hyvin :)

Kivaa alkanutta viikkoa! 

Tämä hetki on lahja

18.1.2018
Tiedättekö mitä? Mulla on alkanut talviloma.

Virallisesti se on vasta ensi viikolla, mutta koska lähes kaikki työt on nyt hoidettu tai ainakin hyvällä mallilla, niin kyllähän sitä nyt jo ollaan lomalla. Koska olen ollut viime ajat vähän puolikuntoinen ja koko ajan menossa, en oikein ole edes tajunnut, että loma on tulossa. Nykistä tulon jälkeiset päivät (vaikka vapaat siitä jo alkoivatkin) menivät vähän koomassa. Nyt alkaa kuitenkin vähitellen tuntua siltä.

Jospa loppukuun aikana ehtisi polttaa kynttilää molempien päiden sijaan ihan rauhassa vain toisesta päästä.





Aamun kauhea kolariuutinen sai jälleen kerran miettimään elämän arvaamattomuutta ja sitä, miten pienestä kaikki voi olla kiinni. Toivon kaikille osapuolille voimia ja varjelusta.

Rutistakaa ja suukottakaa rakkaitanne ja muistakaa,
että tämä hetki on tosiaan kallisarvoinen lahja, eikä milloinkaan itsestäänselvyys.

Heräteostoksia New Yorkissa

16.1.2018
Kävin viikonloppuna Nykissä.

Olin ajatellut pitkästä aikaa kierrellä kameran kanssa ympäriinsä. Ilma oli kuitenkin niin jäätävän kylmä, että ei tehnyt mieli olla ulkona yhtään ylimääräistä hetkeä. Pörheät pulutkin olivat kokoontuneet kimpassa lämmittelemään.





Lämpimissä kaupoissa luuhaaminen kostautui tietysti rahanmenona.

Ostin Pojalle uuden toppatakin entisen, täysin kulahtaneen tilalle. Lisäksi itselleni silmämeikin pohjustusaineen, sillä nykyinen Lumenen ei kestä muutamaa tuntia pidempään (nuorena se kyllä kesti, hmm... tässä on muuttunut joko minä tai Lumene :D ). Annoin tällä kertaa mahdollisuuden Urban Decaylle, ja ainakin toissaöisen pitkän työvuoron se kesti täydellisesti.


Lisäksi olisin oikeasti tarvinnut/halunnut alla olevan mallisen, mutta MUSTAN (yksivärisen) laukun. Juuri sellaista ei löytynyt, joten väsymyksessäni sorruin ostamaan ruskean ja kuviollisen. Noh, juuri tällaista minulta ei entuudestaan löytynyt, joten... Eiköhän sille käyttöä ole/tule?

Lisäksi ostin luonnollisesti lisää korvatulppia :D ja baremineralsin Prime Time -pohjustusaineen.


Muut ostokset olivat itse asiassa melko tarkkaan harkittuja, mutta laukusta jäi vähän morkkis, hmph. Toisaalta olen kuitenkin ostanut viime aikoina todella vähän mitään varsinaisesti turhaa, ehkä muutamia työreissuilta ostettuja vaatteita lukuunottamatta...

Jo parantumaan päin oleva köhä otti valvomisesta ja hotellin ja koneen ilmastoinneista uutta tuulta alleen, höh. Nyt menenkin tästä nauttimaan kupposen kuumaa mustaherukkamehua.

Leppoisaa päivää, ystäväiset!

Helppo (ja nopea!) kauluri lapselle

13.1.2018

Bongasin lokakuussa Pilkkeitä-blogista aivan ihanat sukat, joista inspiroituneena innostuin itsekin taas neulomaan. Olin jo pidempään halunnut neuloa kaulurin, joten päätin aloittaa homman tauon jälkeen siitä. Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten toisten esimerkki inspiroi - vaikka ei toteuttaisikaan sitten ihan samaa kuin toinen, innostuu kuitenkin toisen ansiosta tekemään jotain :)

Kauluriohjetta googlailin (yksi hakusanoista oli HELPPO) ja löysin sopivalta tuntuvan ohjeen täältä Koti männikössä -blogista.


Työ aloitetaan kaulan resorista. Luo kuudella jaollinen määrä silmukoita, esim. 48, yhdistä ja neulo 1o (takakautta), 1n, 16 kierrosta, eli n. 8cm.

Hartiaosa: 1. krs: neulo koko kierros oikeaa. 2. krs: *4o, viides silmukka ensin etukautta ja sitten sama silmukka takakautta ( = silmukan lisäys), 1n* 3.-4. krs: samoin kuin 1. krs. 5. krs: *5o, kuudes silmukka ensin etukautta ja sitten sama silmukka takakautta, 1n*.6.-7. krs: samoin kuin 1. krs.

Jatka näitä kierroksia vuorotellen niin, että lisäyksien välissä oleva silmukoiden määrä kasvaa aina yhdellä. Tässä kaulurissa viimeisenä kierros, missä silmukoita oli kahdeksan ennen lisäystä.
Neulo viimeisen lisäyskierroksen jälkeen 1 krs oikeaa ja 1 krs nurjaa. Päättele työ nurjilla silmukoilla.

Olen yrittänyt opetella aina neuloessani jonkun uuden jutun. Tässä kaulurissa se oli silmukoiden lisääminen takakautta neulomalla.

Lisäksi opin silmukan neulomisen takakautta oikein. Siihen hyvä video täällä.

Käytin Red Heart Soft -lankaa (ostin Prismasta) ja neuloin kaulurin neljällä puikolla (5-koon), ne riittivät ihan hyvin tämän kokoisessa kaulurissa. Kaulurini tuli yksivuotiaalle neitoselle.

Tässäpä helppo ja nopea ohje vaikkapa viikonlopun aikana toteutettavaksi!

Kivaa viikonloppua! :)

Vaaleaa ja kuulasta

11.1.2018

Vuoden parin ensimmäisen viikon juttuja:

Poika sai viikko sitten kipsin pois!

Hurraa :) Olimme kertoneet hänelle, että perjantaina mennään kipsin poistoon. Torstai-iltana hän rutisti minua kesken hammaspesun hymyillen kuin Naantalin aurinko. Kun kysyin, mitä nyt, hän vastasi, että "No se sairaalakeikka!" Ja kyllä se olikin iso juttu ♥ Heti samana päivänä käytiin uimassa ja testaamassa, miten käsi toimii - hyvin toimi! Kiipeilyn tapaiset jutut on kuitenkin kielletty vielä ensi viikon ajan.

Iso kissa kävi kaksi tonnia (! kyllä, luit oikein...) maksavassa hammasremontissa.

Siinä oli toviksi sulateltavaa kaikin puolin.

Pikkukissa sai ensimmäiset rokotuksensa.

Pikkukissa on oppinut sujuvasti kiipeilemään pöydille kaikkialle.

Ja kasvanut muutenkin ihan hurjasti! Paistoin taannoin kalapuikkoja keittiössä kun pannun viereen saarekkeelle tassutteli yhtäkkiä uusi assari :D Nyt yritetään muistaa jättää tuolit niin, ettei niiden kautta pääse pöydille...

Minun yskäni on lähes parantunut.

Tilalle tuli nuha, mutta sen kanssa on helpompi elää, kuin yöllisten tuntikausien yskimisten.












Tänään on kaunis päivä ja se on onneksi virallisista töistä vapaa :)

Muita hoidettavia hommia on kuitenkin ollut vino pino ja jatkuu vain, ei kun hoitamaan siis!

Ciao!


PS. Postauksen kuvat ovat jouluaatolta, jolloin oli myös hurjan kaunis pikkupakkanen 

Johanna Holmström: Sielujen saari

10.1.2018


Ihan pakko on vielä palata Sielujen saarelle.

Luin kun luinkin sen silloin viime viikolla loppuun ja Johanna Holmströmin kirja osoittautui kyllä yhdeksi parhaimmista, joita olen lukenut. Varmaan paras sitten Valot valtameren yllä -kirjan. Jäin koko loppuillaksi viipyilemään sen tunnelmaan - itkettyäni loppua ensin vuolaasti. Loppu oli yllättävä ja onnellinenkin, joskaan ei tietenkään kaikille siinä maailmassa. Siinä todellisuudessa.

Holmström oli onnistunut vangitsemaan tarkkanäköisesti mieleltään järkkyneen mielenmaiseman. Sen, mitä risteilee masentuneen ja kaikkeen uupuneen päässä. Ja otaksun, että myös sen, millaista elämä on talvisessa, pimeässä saaristossa.

Muille mielisairaalan asukkaat ovat vain, noh, mielisairaalan asukkeja. He kaikki ovat kuitenkin jonkun tyttäriä, vaimoja, siskoja... jotkut myös äitejä.

Lämmin suositus tälle.

PS. Tuo kansikuva on mielestäni ihan mielettömän hieno!

Nelivuotissynttäreiden jälkeen

7.1.2018

Moikka!

Täällä on juhlittu viikonloppuna neljävuotiasta Ryhmä Hau -fania ja nyt on koko porukka aika naatti :D

Tehdäänköhän me jotain perustavanlaatuista väärin, kun tuntuu, että vuosi vuodelta nämä synttärit tulevat vain rankemmiksi, vaikka kuinka koitetaan kerta kerralta downshiftata ;) Vai rupeaakohan se jossain vaiheessa vielä helpottamaankin?

Noh, yhdeksän kuukautta seuraaviin lasten kemuihin,  sitä ennen olisi juhlittava vain omat nelikymppiset. Tosin juuri tällä hetkellä ei tunnu kovin kuningasidealta järjestää ihan ehdoin tahdoin vielä itsellekin juhlia. Elokuuhun on onneksi pitkä aika - ja juhannuskin siinä välissä... Sitä kohti siis :)

En voi uskoa, että meidän pahnanpohjimmainen on jo NELJÄ. Tyyppi osaa kaikki aakkoset, ei kuulemma ole enää "allenginen sipulille, jos laitat sen ruokaan niin, että mä en huomaa sitä", ja on yleisesti ottaen kaikin puolin aika rento kaveri. Kun autossa kysyn, mitä seuraavaksi kuunneltaisiin, vastaa, että "Emmä tiiä. Katotaan mitä sit tulee." Eikä tänä vuonna edes rähissyt vieraille - ainakaan kovin paljoa :D

Nyt nukkumaan, edessä on ERITTÄIN työntäyteinen viikko...



Kivaa alkavaa viikkoa!








PS. Vaihdoin kevään (! Kyllä, joulu on ohi ja siirryttiin kevättalven puolelle, eikö vaan!?) kunniaksi ulkoasua ja blogi näytti viikonloppuna hullunkuriselta, mutta sattuneesta syystä en ehtinyt paneutua asiaan sen ansaitsemalla vakavuudella ;) Vieläkin on viilattavaa, mutta eiköhän ne ehdi!


Vuosi vaihtui perinteisesti...

2.1.2018

... eli minä kipeänä (mutta tänä vuonna sentään vapaalla!).

Ammuttiin raketteja ja syötiin pitkän kaavan mukaan ystäväperheen luona. (Kiitos vielä! ♥ )

Nukkumassa oltiin jälleen jo ennen vuoden vaihtumista - tosin puolenyön paukkeeseen kyllä väkisinkin heräsi :D

Ollaan haliteltu uutta perheenjäsentä (ihana sylimyyrä!), mutta vanhaakaan ei olla unohdettu. Ollaan Pikkuveljen kanssa piirretty kukkia ja leikattu niitä maljakkoon. Olen yrittänyt joka välissä lukea Johanna Holmströmin Sielujen saari -kirjaa, koska se on jo myöhässä kirjastosta ja ihan pakko palauttaa tänään...

Muistatteko, kun syksyllä kirjoitin Seilistä? Se Katja Kallion Yön kantaja -kirja jäi silloin kesken, vaikka vaikuttikin ihan ookoolta ja aion senkin vielä joskus lukea kokonaan. Sen sijaan tuo Sielujen saari kolahti heti ja lujaa! Se on juuri sellainen kirja, jonka olisin aiheesta halunnutkin lukea. Kirja kuvaa mielisairaala-arkea saarella juuri sellaisena, millaista itsekin olen sen ajatellut olleen - ja niin kauniisti sanoiksi puettuna ♥ Suosittelen!

Seuraavaksi aion lopultakin lukea Kate Mortonin Talo järven rannalla -kirjan, jolta odotan paljon.


Täällä vaivaa edelleen yskä, ja lämpöäkin oli vielä eilen. Olo on mielestäni kuitenkin jo parempi, ainakin yskän suhteen, joten elän toivossa, että tämä olisi tästä pikkuhiljaa menossa ohi.

Listasin vuosikatsauksessa niitä lupauksia/tavoitteita tulevalle vuodelle. Jäin vielä jälkeenpäin miettimään asiaa ja tajusin, että tänä vuonna en haaveile mistään en erityisemmästä. Kuten ystävillekin tässä totesin, itse asiassa toivoisin, että tänä vuonna ei tapahtuisi oikeastaan mitään!

Viime vuosina on tapahtunut ihan hirveästi kaikkea, ja olisi ihan kiva elellä vain tasapaksua arkea (joka ei sekään itse asiassa ikinä meillä ole mitään kovin tapahtumaköyhää...)

Muiden lupausten lisäksi haluan yrittää päivittää blogia viime aikoja useammin ja kirjata enemmän muistiin juuri sitä ihan tavallista arkea. Sekin kun on jäänyt niin vähälle, kun on tapahtunut niin paljon, ettei ole ehtinyt edes missään välissä kirjoittaa mistään... Ja kenties laittaa esimerkiksi ihan tavallisia kännykkäkuvia (kuten tässä postauksessa) - jotenkin tuntuu, että kuvien julkaisukynnykseni on ylipäätään noussut ihan liian korkeaksi, eikä mikään tunnu tarpeeksi hyvältä blogiin laitettavaksi. Tämän kun on kuitenkin tarkoitus olla ihan tavallinen, päiväkirjamainen blogi. Olisikin kiva kuulla, mitä sinä haluaisit mieluiten täältä lukea?

Kivoja vuoden ensimmäisiä hetkiä sinne! :)