23.6.2015

"Kohta mun korvat heiluu!"

Sen olen tässä viime aikoina oppinut, että jos olet vessassa ja lapsi tulee kertomaan, että äiti, Koira röyhtäisi!, niin saattaa olla, että olohuoneessa odottaa matolla koiran oksennus.

Ja että kun lapsi ilmoittaa, että kato äiti, minä siivoan, kastelin rätin täällä!, niin rätti, jolla siivotaan, voi olla kasteltu koiran juomakupissa.

Että "Kato äiti..." -alkuiset lauseet eivät monestikaan tiedä mitään erityisen hyvää.

Sen olen myös havainnut, että Pikkuveljestä on tullut kovin etevä kiipeilijä.

Eli jos sovitellaan uusia kenkiä eteisessä, ja minä käännän hetkeksi selkäni, niin voi olla, että siitä se ajatus sitten lähtee ja kersat löytyvät hetken päästä keittiön pöydältä.


Mies osti pojille (lelu)ruohonleikkurin.




Pari iltaa jaksettiin kuunnella kinastelua, sen jälkeen Mies alistui ja kävi ostamassa toisenkin.




Poika on keksinyt jostain, että korvat heiluu syödessä. (En ole muistanut kysyä, onko se Mies, joka tämän viisauden on hänelle kertonut, mutta vahvasti veikkaan tämän olevan asian laita.)

Poika hyppää nyt vähän väliä kesken ruokailun katsomaan peilistä, kuinka ne tosiaan heiluvat. Muutama ilta sitten hän asettui ruokapöytään syömään. Tarjotessani lautasen hänen eteensä, totesi hän iloisesti: "Kohta mun korvat heiluu!"



PS. Juhannus oli ja meni. Toivottavasti se oli Sinulla yhtä leppoisa kuin meillä - nautittiin mökillä sentään kauniista juhannusaaton illasta ja juhannuspäivän aamusta. Lauantai-iltana paettiin päivällä alkanutta sadetta kaupunkiin ja itseäni kutsuivatkin työt jo sunnuntaina. Kuvia tuli otettua, mutta en ole ehtinyt käydä niitä läpi, saati laittaa tänne. Joskus kiireiden helpottaessa sitten ;)



17.6.2015

Normiaamu taaperon kanssa

Meille oli pitkästä aikaa tulossa vieraita, jotka eivät olleet koskaan ennen käyneet meillä: työkaveri suunnilleen Pikkuveljen ikäisen poikansa kera. Ehdotin luonnollisesti kyläilypäiväksi Pikkuveljen eilistä kotipäivää*.

Aamulla vilkutettiin Miehelle ja Pojalle heipat, ja ruvettiin aamupuuhiin.

Laitoin kahvin valmiiksi odottamaan keittiön saarekkeelle ja menin ensin olkkariin hoitamaan jonkun askareen alta pois. Tarkoituksena kun oli tietysti aamun mittaan myös vähän järjestellä paikkoja, että kämppä olisi edustava vieraiden saapuessa.

Hetken päästä kuulin lusikan kilahduksen, ja arvasin saman tien mitä tapahtuu, mutta en ehtinyt ajoissa hätiin. Pikkuveli oli onnistunut kiskomaan kahvimukin päällensä. (Molemmilla pojilla on hassu hinku aina ottaa meidän kahvimukit ja ojentaa ne meille.) Onneksi laitan reilusti maitoa kahviini, eli kovin kuumaa se ei ollut.

Mentiin suihkuun ja rasvattiin vähän punoittava iho, minkä jälkeen menin siivoamaan keittiön. (Olin ensi hätään heittänyt lattialle pyyhkeen, että Koira ei levitä kahvia joka puolelle haahuillessaan tuttuun tapaansa levottomana ympäri kämppää.) Keitin puuron.

Laitoin Pikkuveljen aamupuurolle ja keitin sillä välin valmiiksi edellisiltana alulle laittamani kasvissosekeiton. Ruokailun päätyttyä puuroa oli kaikkialla. Samoin jugurttia. Siivosin ja vein ruokailijan pesulle.

Aamupesun jälkeen annoin Koiralle lääkkeen ja aamuruuan, minkä jälkeen se halusi ulos.

Menin siivoamaan vessaa.

Tuokion kuluttua Koira halusi sisään. Päästin.

Päätin viedä nopeasti jonkun tarpeettoman jutun yläkertaan.  Alas palatessani Pikkuveli näytti minulle kättään. Oletin siinä olevan jotain nenästä lähtöisin olevaa (hän oli pienessä nuhassa) ja sanoin, että odota hetki, äiti tulee ihan just putsaamaan. Päästyäni tsekkaamaan tilanteen, osoittautui, että tavara onkin peräisin vaipasta. Mentiin suihkuun ja rasvattiin, minkä jälkeen putsasin jäljet muualta.

Tässä välissä Kissa halusi ulos. Päästin.

Menin siivoamaan vessaa.

Pikkuveli meni olohuoneeseen. Välittömästi kuului olkkarista lorinaa - ei, en ollut ehtinyt vielä laittaa tyypille vaippaa. Menin perässä siivoamaan. Sen jälkeen mentiin suihkuttelemaan kintut puhtaaksi.

Tämän jälkeen Koira kuoputti tyhjää kipon paikkaa ja vaati vettä (pakko nostaa ruoka-ja juomakipot aina ylös, sillä eräs taloudessamme asustava taapero napsii mielellään koiran nappuloita välipalaksi tai heittelee niitä aikansa kuluksi vesikippoon, enkä jaksa koko ajan olla vahtimassa ja kieltämässä). Annoin. Lisäksi Kissa maukui ja halusi sisälle. Päästin. Kissa halusi ruokaa ja juomaa. Annoin.

Jätin laittamatta lilaa luomeen, en jaksanut. Sen sijaan join lopultakin sen kahvin.

Ajattelin, että kaverillani on itsellään suunnilleen saman ikäiset tenavat, että eiköhän se ymmärrä.

Ja kyllähän se kuulemma ymmärsi erittäin hyvin.



Aamukahvin jälkeen käytettiin näissä maisemissa Koiraa kävelyllä.
Tervetullut tauko touhukkaaseen päivään.


*) Olen ruvennut pitämään poikia silloin tällöin vuoronperään vapaapäivinäni yksin kanssani. Olen huomannut kummankin kaipaavan hetkiä, jolloin saavat jakamattoman huomion. Tämä on osoittautunut ihan loistavaksi jutuksi, nuo päivät ovat ihan eri planeetalta muiden kanssa. Ovat koko päivän ihan älyttömän iloisia, eikä riitaa tule juuri mistään.




16.6.2015

Sekalaista kuvasatoa alkukesältä

Vähän heikolta näyttää tämä kirjoittelu näin kesäaikana. Kuvia on sentään tullut jossain välissä otettua.

Facebookissa kiersi taannoin kukkahaaste. Se oli siitä kiva, että kukista tulee otettua kuvia joka välissä muutenkin. Paheksun kuitenkin sitä, että tämmöiset kukkahaasteet kiertävät tällaisena aikana, kun kukkien miss universumit, eli pionit eivät vielä ole lähelläkään kukkimista. Nyt piti sitten tyytyä muihin pihalta löytyviin tapauksiin.




Tämä kimppu poimittiin yhdessä Pojan kanssa, kun jäätiin taannoin viikonlopuksi flunssan uhreina kahdestaan kotiin toisten lähdettyä mökkeilemään. On muuten kestänyt jo 1,5 viikkoa samannäköisenä!




Välissä kävin työmatkalla...





... ja mulle on tullut tavaksi ottaa matkalta aina Pojalle kuvia ainakin piipaa-autoista, nostureista ja busseista :D



Menopelien lisäksi ollaan ihmetelty kotipihassa keltaista leppäkerttua...


... sekä hengailtu muuten vaan. Poika tykkää kovasti kulkea Pikkuveljen kanssa käsi kädessä <3 Tämä vaan tuppaa aina hetken päästä vikuroimaan, eikä suostu kulkemaan käsikkäin kovin pitkään.


Pojasta on tullut aika puhelias tapaus (no yllätys...) ja kommentit ovat usein aika hassuja. Eilen hän mainitsi yhdestä tarhan tädistä, että se on tosi kiltti. Jatkoi sitten minulle: Niin oot säkin!
No aika kiva kuulla :D

Lisäksi pohti eilen, että minä kasvan isoksi. Minä en kasva joulupukiksi. 




Yritän kyllä kesälläkin kirjoitella jotain aina, kun ehdin, mutta voipi olla, että tahti on talvea verkkaisempi ;) Nytkin heräsi päikkäreiltä kotipäivää viettävä Pikkuveli, eli täytyykin jo saman tien mennä!

Iloista viikon jatkoa!!! <3


2.6.2015

Virkattu matto

Kotiuduin eilen työmatkalta Japanista ja tänään uhrasin aamupäivän nukkumiseen.

Nyt iltapäivällä, aamukahvia hörppiessäni, viime viikolla valmistuneen vessan maton valokuvien parissa tuhertaminen on sopivan aivotonta puuhaa, ennen kuin lähden kohta hakemaan pari vaahteranmäen eemeliä tarhasta :D

Aiemmin aloittamani matto on jäänyt kesken, sillä trikookude pääsi loppumaan (kudettahan uppoaa mattoon melkoinen määrä). Nyt odotan visiittiä Turkuun, sillä kotikylän kangaskaupasta ei löytynyt tuota samaa fuksianpunaista kudetta.



Kotikylän kaupasta sen sijaan löytyi vaaleanpunaista ja valkoista kudetta, ja siitä se ajatus sitten lähti:


Virkkasin maton yläkerran vessaan.



Matto oli helppo ja nopea virkata. Siinä on käytetty ketjusilmukoita, pylväitä, tuplapylväitä ja kiinteitä silmukoita. Niitä on sen verran simppeliä tehdä, että tällainen aikoinaan kasin käsityöoppilaskin osaa! Kun viime kesänä rupesin virkkaamaan koreja, katselin pari ohjevideota youtubesta ja pääsin nopeasti jyvälle hommasta.

Matossa yhdistelin paria eri Virkkuri-kirjan ohjetta, jotka kaverini lähetti valokuvina kännykkään :D

Koko loppui vessaa ajatellen vähän kesken, joten pari viimeistä kierrosta keksin omasta päästäni. Itse keksimäni kerrokset vaativat vähän eestaas purkamista ja sommittelua, joten niihin tuhrautui aikaa.

Sinänsä matto valmistuu nopeasti, jos homma vain etenee. Itse tein mattoa viikkotolkulla, kun aikaa oli vain puolituntinen siellä ja toinen täällä, mutta jos aikaa olisi enemmän käytettäväksi, ei hommaan kovin montaa tuntia uppoaisi. Laskeskelin, että virkkasin keskimäärin yhden kerroksen puolessa tunnissa.



Yläkerran vessamme on sisustettu romanttiseen tyyliin, johon vaalenpuna-valkoinen matto sopii mielestäni tosi kivasti.










Vessaan on säilötty mm. morsiuskimppuni, sekä hurmaavat äiti-poika -kukkakimput, jollaiset olen saanut lahjaksi molempien pienokaisten syntymän johdosta.







Seuraava käsityö on jo laitettu alulle, enkä jaksa odottaa, että on taas jossain välissä aikaa näpertää sitä... :)


Aurinkoa päivääsi ♥