30.3.2015

Raitasukat ja pari mekkoa

Olen vetkutellut tämän postauksen kanssa, ja odotellut kauniimpia kelejä, että saisin otettua vähän kivemmat kuvat mekoista. Noh, nyt, kun katson ikkunasta ja näen, kuinka lunta tupruttaa sakeasti, nostan kädet pystyyn ja luovutan. Harmaan sään aikana otetuilla suttuisilla sisäkuvilla mennään.

Halusin kuvata tässä vaiheessa valmistuneet käsityöt, että eivät jää uusien, jo alulle laitettujen jalkoihin ;)


Nämä raitasukat olivat äitini aloittamat. Hän oli neulonut kantapäihin saakka, minä jatkoin loppuun. En ole päättelemisen ylin ystävä, joten jätin suosiolla raidat suht leveiksi. Siitä huolimatta tuntui, että päätteleminen kesti ikuisuuden... Mielestäni päätteleminen ja kaikenlainen viimeisteleminen on neulomisessa ja käsitöissä muutenkin se tylsin vaihe.

Bongasin muuten pari päivää sitten netistä (oli nimittäin kerrankin aikaa surffata, sillä kaaduin vuorokaudeksi vatsataudin uhrina sohvan pohjalle...!) hyvän oloisen kirjoneulelangan, jolla saa neulottua aidon näköistä kirjoneuletta! Menee ehkä hankintalistalle.



Nämä kuvat ovat aika kaameita, kun valo ei riittänyt, eikä täällä ole loputtomasti aikaa tuhertaa säätöjen kanssa. (Kiitos Miehelle, joka omien hommiensa välissä räpsäisi nämä.)

Olin ajatellut ommella tästä tummanharmaasta trikookankaasta hameen, mutta vaihdoinkin sitten jo tutuksi tulleeseen ruskamekon kaavaan.

Kauluksesta oli tarkoitus tulla venepääntie, mutta se ei asettunutkaan toivomallani tavalla (ohjettahan en jaksanut etsiä, vaan yritin säveltää ihan itse...), joten muutin lähestymistapaa. Suurensin kaula-aukkoa ja ompelin siihen pitsin. Olen 3/4 -hihojen suuri rakastaja, joten tähän valikoituivat sellaiset.



Bongasin taannoin Eurokankaan alelaarista pari kivaa kukallista viskoosikangasta, taisivat olla 25e/kg, eli ei tullut tämän palan hinnaksi kovin montaa euroa.

Olen mekkojen ystävä, mikä lienee jo käynyt ilmi, ja ensimmäisenä tuosta kankaasta tuli mieleen kesäinen kukkamekko :) Vaikka kangas ei ole varsinaisesti Marimekko -tyylinen, päätin uhrata tämän halpiskankaan koekaniiniksi, että näkisin, minkä mallinen sen Surrur -kirjan Minuuttimekosta tulee.

Tämä kangas oli sen verran laskeutuvaa, että päädyin lopulta parin sovituksen jälkeen kaventamaan mekkoa erittäin paljon. Kavensin muuten lopulta liikaa, ja yläosasta tuli itselleni vähän liian ahdas. Jos ei paino yhtäkkiä tipu kohisemalla ja vie rintamusta mennessään, voi olla, että joku yläosasta S-kokoinen ystäväni saa tästä itselleen kesähepenen :D



Minuuttimekonhan mainitsin aiemmin täällä.
 
Ikäväkseni totesin, että tuolloin ostamani verhokangas ei rakenteensa vuoksi soveltunut mekoksi - reunat rispaantuivat niin helposti, että ompeleet lähtivät heti purkautumaan. Ompelukaupan täti sanoi, että reunat olisi voinut liimata, eli ensi kerralla olen viisaampi. Nyt tuo kankaanpala pieneni kokeilujeni uhrina kuin pyy maailmanlopun edellä. Uskon siitä kuitenkin riittävän vielä paidaksi... ;)
 
KIVAA ALKANUTTA VIIKKOA!
 
Toivotaan, että tämä lumipyry on se ei-se-lumetta-lämpiä-ja-uusi-lumi-on-vanhan-surma -lumi :D
 
 


22.3.2015

Helppo(ja) trikoopipo(ja)

Olin pitkään halunnut ommella itse pipoja.
 
Ompelukaupan täti mainitsi ohimennen, että niitä on helppo ommella (käy järkeen, eihän tuo kummoiselta tekeleeltä vaikuta) ja että netistä löytyy ohjeet googlaamalla. Ja se oli kuulkaa taivahan tosi.
 
Itse törmäsin tähän Suuri Käsityö -lehden ohjeeseen, joka osoittautui hyväksi. Ohjeella saa tehtyä pipoja vauvasta aikuiselle.
 
Ompelukaupan täti vihjaisi myös, että pipojen tehtaileminen lähtee herkästi lapasesta. Totta tämäkin. Itse rupesin ihan vain kokeilemaan ohjetta ja pipoja syntyi saman tien viisi.
 
Kuudeskin oli lähellä valmistua, mutta huolimattomuuttani onnistuin ompelemaan sen piloille. Ompelin vahingossa pari yhteen kuulumatonta kappaletta kiinni toisiinsa leikkaavalla saumurilla, eikä jälki ollut kaunista...
 
Pipoon ei tarvita kangasta erityisen paljon, varsinkaan pienimpiin. Itse uhrasin näihin vähäiselle käytölle jääneen Nanson yöpaitani (pilkulliset), Me&I:n käyttämättä jääneen paidan (pilvet) ja itse ompelemani, nyttemmin käytöstä poistuneen vaunuverhon (tähdet).
 
Ohjeesta ei ole muuta sanottavaa tai lisättävää, kuin että noudata ohjetta! ;)
 
Katso, että kangas on samoin päin kuin ohjeessa. Kohdassa 9/14 tuli itselleni uskonpuute, ja teki mieli tehdä eri tavalla, mutta (tapojeni vastaisesti) tein kuitenkin juuri ohjeen mukaan, enkä pujottanut puolia sisäkkäin, kuten mieli olisi kovasti tehnyt. Ja kas! Ohje oli kuin olikin ihan oikein... :D
 
(Lisäys: Riittää, kun tulostat yhden kaavan. Voit piirtää haluamasi kokoiset kaavat kaavapaperin läpi. Jos et omista kaavapaperia, leivinpaperi käy mainiosti!)
 




 
Vaunuverhokangasta jäi aikoinaan yli ja siitä ompelin housut Pojalle. Hän ei kuitenkaan ole suostunut laittamaan niitä jalkaansa (on muuten ensimmäinen vaatekappale ever, jota hän ei ole suostunut pukemaan ylleen... hmph), joten elän toivossa, että Pikkuveli on vähän kasvettuaan vastaanottavaisempi tähtipöksyille.
 
Mies ja Poika lähtivät uimahalliin. Minä ja Pikkuveli käytettiin Koiraa kävelyllä ja syötiin herkullista kasvissosekeittoa. Siis really! Ohje tulossa joskus, kunhan on aikaa ;) Nyt väsähtäneempi osapuoli meni päikkäreille.
 
Kun väki vähenee, niin pidot paranee, eli nyt meikäläinen meinaa vähän NEULOA!!!
 
 
Leppoisaa sunnuntaita! :)


16.3.2015

Maanantaimietteitä

Olen aina ihmetellyt sitä, että (kuulemani mukaan) ihmiset päättävät päiviään eniten juuri keväisin. Keväthän on ihanaa uudistumisen aikaa - valo lisääntyy, ja kaikki näyttää ja tuntuu paremmalta.
 
Eilen sitten katselin kevätauringossa kylpevää kämppää ja ymmärsin.
 
Se pohjaton uupumus, kun kaikki on levällään ja pölyä ja roinaa siellä sun täällä, eikä pysty päättämään, mistä alkaisi hommaa setvimään. Se, kun ei millään ehdi tehdä kaikkea mitä pitäisi. Saati mitään, mitä haluaisi.
 
En kuitenkaan sännännyt ostamaan köyttä ja huteraa tuolia, vaan sen sijaan kehitin meille poikien kanssa tekemistä ainakin rautakaupan sulkeutumiseen saakka. Mies kun otti ja lähti eilen työmatkalle. Me käväistiin Turussa sukuloimassa.
 

Olin etukäteen olettanut, että kun lapset alkavat puhua, niiden kanssa oleminen tuntuu entistäkin mielekkäämmältä. Oikeassa olin. Kun kuvan tyyppi sai sanaisen arkkunsa auki, juttua on ruvennut tulemaan. Monet pistävät hymyilyttämään.

Aamupalapöydässä:
"Äiti. Lehmästä tulee maitoa. Äiti. Pyllystä tulee kakka. Äiti. Minä olen dinosaurus."

Turussa käytiin seikkailupuistossa ja kyläiltiin. Illan saavuttua Poika totesi minulle: "Äiti. Mennään kotiin. Oli kiva käydä täällä!"

Kotona vaihdoin ensin Pikkuveljelle yöpaidan ja vein nukkumaan. Poika istui sohvalla odottamassa ja palattuani hihkaisi iloisesti: "Nytten pääsen minä!"


Pikkuveli se ei vielä paljoa puhele, paitsi omaa herttaista pölinäänsä.
Treenaa sen sijaan kävelyään päivä päivältä enemmän...


... ja on oppinut kiipeämään sohvalle. Sekä löhöilemään, että pomppimaan.


Pikkuveljen bussipaita on valmis. Kaava on Mint, t-paita vauvalle Ottobre design -lehdestä 4/2012. Koska tyyppi on vähän vatsakas, jäi paita kapeahkoksi. Menee kuitenkin mukavasti päälle juuri nyt.


Saatiin kasaan Mies kasasi joulupukilta saadun (juu, homma on jäänyt akuutimpien askareiden jalkoihin) Ikean leikkikeittiön, joka oli suurmenestys. Olisihan se vaan ihan kiva, jos sillä voisi leikkiä kimpassa.

Nyt homma ryöstäytyi käsistä, kun pojat repivät toisiaan pois keittiöstä ja halusivat touhuta siinä vain yksinään...




Ja mitä isompi edellä, sitä pienempi perässä :D

Ainakaan meikäläiselle ei tullut yllätyksenä, että jäätyäni eilen poikien kanssa yksin pariksi päiväksi, nousi Pikkuveljelle tänään kuume ja nenä vuotaa kuin seula. Yökin meni heräillessä vähintään tunnin välein.

Nyt kuitenkin syömään ja lepäämään!
Mukavaa loppuiltaa <3
 
 
 

10.3.2015

Kirppislöytöjä ja äiti+poika -laatuaikaa


Tänään ollaan oltu Pojan kanssa kaksistaan, sillä hänellä oli lääkärineuvola.

Neuvolassa oli kaikki hyvin. Kotimatkalla, kauppareissun jälkeen, Poika haukotteli ja totesi: "Tuli iso väsy!" Uni tulikin sitten heti lounaan jälkeen ja jatkuu yhä.

Täällä on viime aikoina ollut vähän kiistaa vanhempien huomiosta (lue: änkeävät vuoron perään syliin, ja aina hetken päästä toinen tulee kiskomaan toisen väkisin hihasta pois ja tunkee itse tilalle...) ja halusin ihan tarkoituksella mennä neuvolaan Pojan kanssa kahdestaan.

Hän vaikutti olevan kovin mielissään yhteisestä ajasta, samoin minä.

 Aamupalaksi mangosmoothie minulle... ja Hänelle.
Smoothiessa: mangoa, banaania, luonnonjugurttia, makujugurttia (= Pojan eiliseltä iltapalalta jäänyt...), kaurahiutaleita. Oma annokseni oli todellisuudessa 1,5 lasia; ensimmäisen ennätin kulauttaa alas ennen kuin keksin ottaa kuvan. Nam!
Pojan kanssa on nykyään enenevässä määrin hauskaa olla kotona, ja varsinkin näin kahdestaan. Hän auttaa mielellään kaikissa askareissa (hommien hauskuus edellyttää, että olen itse siinä mielentilassa, että olen "avulle" vastaanottavainen...) Vie mm. tavaroita oikeille paikoilleen ja roskia roskiin, ja huutaa itse homman hoidettuaan: "Kiitos avusta!" :D

Ennen neuvolaan lähtöä käytiin lyhyellä metsäretkellä. Retki jäi suunniteltua lyhytkestoisemmaksi, koska eräät osallistujat (ei mainita nimiä) vetkuttelivat sekä ruokailussa, että pukemisessa. Kiva kuitenkin, että ehdittiin vähän pyörähtää metsän puolella.

Kun päästiin autoon, Poika hymyili ja sanoi: "Äiti. Kivaa kahestaan!"

(Kuva omenoista ihan muuten vaan, kun olivat niin söpöjä...)

Eilen vietin aamupäivän Pojan päiväkodissa, jossa oli "tärkeän henkilön päivä". Halusin osallistua päivään itse, koska emme ole viettäneet aikaa yhdessä viime aikoina niin paljon kuin olisin halunnut. Hyvä päätös, oli hurjan kiva aamupäivä <3 Ohjelmassa oli konsertti ja yhteistä leikkimistä.


Eilen iltapäivällä ehdin vielä tehdä puolen tunnin kirpparipyörähdyksen, joka osoittautui suureksi ilokseni kunnon täsmäiskuksi.

Mökissämme on kaksi peräkamaria, joista toisen olen ajatellut sisustaa turkoosin ja valkoisen yhdistelmällä, toisen pinkin ja valkoisen. Olin ajatellut mielessäni, että olisipa ihana löytää turkoosi Mariskooli. Ja kuinkas sitten kävikään...? Löytyi kaksi SUURTA! Voi onnea :)

(Vastaavanlaisia sattumuksia on ollut viime aikoina enemmänkin. Siis sellaisia, että olen ajatellut haluavani jotain ja hetken päästä se on tupsahtanut eteen. Mies vihjaisi, että voisi olla fiksua alkaa ajatella vaikkapa lottovoittoa...)


Näissä ei kummassakaan ole Iittalan merkkiä, ja toisen jalassa oli tarra "hand made" (???), että en tiedä, ovatko jotain wannabe-mariskooleja... Mutta kauniita ovat kyllä, ja kirppishintaisiakin vielä lisäksi.



Koska silmäni etsivät jo valmiiksi jotain turkoosia, sattuivat ne välittömästi kirppikselle sisään astuttuani myös tähän kankaaseen. Rakkautta ensi silmäyksellä! Kangas osoittautui verhoksi, josta ajattelin ensin ommella mökille joko pöytäliinan tai pari tyynynpäällistä, mutta hetkisen sitä katseltuani aloinkin kallistua tekemään siitä itselleni mekon...


... ja tuumasta toimeksi, eli lainasin kirjastosta samantien Surrur: tee oma marimekkosi -kirjan...


... josta aion kokeilla "Minuuttimekkoa".


Lisäksi tarttui mukaan yksi Ottobre, jossa on tunikakaava, jota haluan sukulaistytölle kokeilla.



Koska olin turkoosimoodissa, silmiin sattui myös tällainen jättisuuri, lyhythihainen paita. Kangas on ihana, malli ei, joten ajattelin tuunata tästä itselleni kaventamalla ja hihat poistamalla kesäpaidan. Mies silmäili paitaa ja tuumasi, että siinä on varmaan joku hurrannut euroviisuja seiskytluvulla :D Tästä tulisi toisaalta kyllä myös aika kiva tyyny, hmm...

Kuten joskus aiemmin olen maininnut, olen nukkunut kuusivuotiaasta asti hylje kainalossani. Alkuperäinen silja-hylje nuhraantui parinkymmenen vuoden palvelusajan jälkeen, säilöttiin johonkin ja sittemmin katosi. Uusi ruskea hylje on ollut mainio korvaaja, joskaan ei ihan täydelliseltä tuntuva.

Jossain vaiheessa etsittiin Miehen kanssa ruotsinlaivalta uutta "oikeaa" hyljettä, mutta hylkeet olivat kokeneet muodonmuutoksen ja pulskistuneet oudoiksi, joten jätin väliin.

Ja mikäs se löytyikään hyllystä eilisellä retkelläni...?!?


True love. En voinut jättää hyllyyn, eikä se toki ollut katseidemme kohdattua edes vaihtoehto.


Meillä on nautittu jo kevätauringosta ja linnunlaulusta, sekä bongattu lakaisukoneita.
Aurinkoa myös sinun viikkoosi! :) 

3.3.2015

Bussipaita, kalusteita mökille ja antoisia dialogeja

Pojan kanssa oleminen on helpottunut nyt, kun sen kanssa pystyy jo keskustelemaan.
Hän kertoilee mielellään huomioitaan elämästä.

Ajettiin taannoin moottoritiellä onnettomuuden jälkeisessä ruuhkassa ja madeltiin 10km/h tai alle. Poika seurasi tilannetta hetken ja totesi sitten: "Hankala ajaa."

Toissailtana katsottiin video, jossa soitettiin Myrskyluodon Maija pianolla. Poika ilmoitti: "Setä soittaa nätisti."

Osaa myös jo pyytää spontaanisti:

"Äiti. Ostetaan kaupasta makuviiliä!" (= uusi pakkomielle lemppari)
"Äiti. Pelata muurahaispeliä!" Siitä muuten tulikin mieleen, että haluat ehkä toimia viisaammin kuin me, eli jos päätät lopultakin vihkiä taaperon aipädin saloihin ja annat sen opetella pelaamaan jotain peliä, niin et ehkä halua tehdä sitä vähän ennen kuin olisi tarkoitus ruveta iltatoimiin ja mennä nukkumaan... if U know what I mean :D

Kuulisin muuten mielelläni vinkkejä taaperoille sopivista, kivoista (!) peleistä...!? Nyt ollaan löydetty muurahaispeli, joka on lapsen motoriikan huomioon ottaen sopivan helppo, mutta joka masentaa minua: siinä kun liiskataan sormella muurahaisia ja varotaan osumasta ampiaisiin. Huoh. Vähän kyllä hävettää, että ollaan edes näytetty tämmöistä peliä, ja toivon, että hän ei ihan sisäistä sitä, vaan että se juttu olisi enemmän siinä kosketusnäytön räpläämisessä...

Muutama päivä sitten oltiin (Siis minä olin. Yksin.) poikien kanssa hampurilaisravintolassa. Kesken ruokailun Poika ilmoitti: "Tuli pieru." Hymähdin jotain ja yritin jatkaa elämääni. Poika korotti ääntään: "Tuli pieru!" Mutisin, että no sepä kiva. Tämäkään reaktio ei tyydyttänyt seuralaistani, vaan hän korotti ääntään ja ilmoitti vielä kerran: "TULI PIERU!"

Se seikka lienee muuten mainitsemisen arvoinen, että viereisessä pöydässä ruokaili eräs Duudsoneista jälkikasvuineen. Hänen pilttinsä ruokaili kauniisti ja seurasi mykistyneenä meidän poikien edesottamuksia.

Käyntimme sujui kohtalaisesti - heikompiakin esityksiä on ollut - mutta täytyy kyllä sanoa, että sen verran olivat allekirjoittaneen hermot riekaleina tämän elämyksen jäljiltä, että paljon saa virrata vettä Vantaanjoessa ennen kuin teen saman uudestaan.


Pojan bussipaita on valmis. Kaava on Little Lamb Ottobre design -lehdestä (4/2012).  En tiedä, miksi hihat jäivät vähän lyhyiksi (no siis tietystihän se on ainakin noin niin kuin teoriassa mahdollista, että olisin sekoillut jotenkin...), mutta laitoin sitten suht pitkät resorit. Muuten paidasta tuli ihan passeli koossa 92cm. Seuraavaksi teen samasta kankaasta paidan Pikkuveljelle. Kunhan ensin saan valmiiksi yhden mekon itselleni ;)

Ja joo, tarkkaavaisimmat varmaan huomasivatkin, että ei olla ihan vielä päästy noista tuteista eroon... :D


Ollaan lopultakin löydetty mökille edes jotain: jo alkutalvesta kirpparilta bongattu kattovalaisin...


... ja se jo aiemmin mainitsemani viikko sitten ostettu astiakaappi.


Lisäksi saatiin vanha ompelukone, jonka osalta arvon vielä, pidettäisiinkö se kuitenkin täällä kotona. Ollaan kyllä tykätty tuosta valaisimestakin aika tavalla tuossa olohuoneen ruokapöydän yläpuolella, että saa nähdä, mikä senkin loppusijoituspaikaksi lopulta muodostuu :D Se on kuitenkin varmaa, että kaappi päätyy mökille!

Toissayön yöunet jäivät täysin torsoksi, mutta olin reipas, enkä käyttänyt tämän aamun tunteja univajeen paikkaamiseen. Sen sijaan uhrasin pari tuntia kodinhoitohuoneen kaaoksen kesyttämiseen ja sen tuomalla henkisellä mielenrauhalla ostin itselleni luvan ommella vähän. Nyt siis pikaiset ompelut ja sitten ruuanlaitto- sekä muihin hommeleihin!


Leppoisaa viikon jatkoa!




Ilahduta bloggaajakaveria -haaste

No niin! Koska mulla hommat tuppaavat herkästi jäämään puolitiehen (kun ei muista/ehdi/jaksa/osaa/viitsi/milloinmikäkinforcemajeure -(teko)syy), niin laitetaanpas itseäni kovasti ilahduttanut haaste saman tien eteenpäin!

Sain Kasvun ilo -blogin Elinalta Ilahduta bloggaajakaveria -haasteen.
Kiitos, Elina, kauniista sanoistasi <3

Olisin voinut yhtä hyvin palauttaa haasteen bumerangina takaisin Elinalle itselleen. Hän kirjoittaa viisaita sanoja elämästä - kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, toisten huomioimisesta ja yleensäkin hyvästä elämisestä.


Päätin kuitenkin jakaa iloa eteenpäin ja laittaa haasteen Ihmemaassa -blogin Alicelle. Olen seurannut blogia alusta asti ja matkassamme on ollut paljon yhtymäkohtia. Tämä arjen kohtalotoverini painii kovin usein kanssani samojen kysymysten äärellä. Alicen esikoinen vaikuttaa olevan hyvin samantapainen veijari omamme kanssa ja Alice kirjoittaa arjestaan älykkäästi, hauskasti ja lämmöllä <3

Haasteen säännöt:

  • Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat. Bloggaajien määrän voit itse päättää.
  • Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille.
  • Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla; esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekoista. Ilahduttaa voit myös vaikka kommenttien tai sähköpostin välityksellä.
  • Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa mukaan uusia kirjoittajia.
     


© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.