24.4.2015

Kesäpaita ja sohva mökille

Täällä on ollut taas melkoista haipakkaa, mutta jotain pikku välejä on löytynyt, joissa olen ehtinyt väkertää jotain käsityötä.


Tämä kesäpaita on ollut tekeillä kauan, sillä aika on ollut niin kortilla, mutta hiljaa hyvä tulee. Itse ompelemiseen ei varsinaisesti mennyt kauan, mutta aika monessa vartin pätkässä tätä on tullut tehtyä. Kaava oli Kwik Sew, jonka tilasin jostain netistä, en enää muista mistä.



Paidassa on painijamallinen selkä. Lisäksi väkersin kaula-aukkoon pitsin, ihan vaan kun nyt pitsistä tykkään ja se sopi mielestäni kivasti tuohon sydänkankaaseen :)


Lisäksi virkkasin kokeilumielessä korin vessapaperirullille...


... ja aloitin optimistina uuden virkkauksen. Tästä tulee toivon mukaan jonain päivänä matto. Ei harmainta haisua, mihin tuon värinen matto sopii, mutta oli niin herkullinen väri, että ei auta kuin panna sopimaan johonkin :D


Kukkakuvia tuli räpsittyä ihan vaan huvin vuoksi harjoitusmielessä - ihanaa, kun nyt alkaa valoa taas piisata varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan :)






Ja mökille löydettiin (Torista) sohva! Tämä tulee kamariin, tuo kuvassa näkyvä vanha sohvahan lähti edellisten omistajien mukaan. Olin haaveillut valkoisista kalusteista, mutta tämä kolahti kuitenkin tummasta väristään huolimatta kertaheitolla. Pitää raikastaa huoneen ilmettä sitten vaaleilla ja kevyillä tekstiileillä ja seinän värillä :)



Sohvaan mieltyi kovasti myös eräs talouden karvainen asukki. Kissa ei lähtisi sohvalta kulumallakaan. Mies tuumasi, että siitä tietää, että ostos oli oikea :D



Tyyppi ei välitä, vaikka pojat lastaisivat sen päälle tyynyjä tai tuuppisivat jaloilla... Ja yleensä se lähtee heti pois, jos sen unta tullaan häiritsemään...!



Sohvan lisäksi saatiin tilattua (ja jo noudettuakin) mökin kiinteisiin kerrossänkyihin patjat. Ja ostettiin Jyskistä tukeva patja, josta leikataan (ja päällystetään) sohvaan sopivan kokoiset istuinpalat. Sohva on levitettävä, joten siitä saa yhden vierasvuoteen.

Ei mene enää kauan, että päästään mökille käymään, iik!!!

Muuten arki rullaa täällä painollaan = tuttua ja turvallista kaaosta :D

Pojan kanssa rupattelu piristää yleensä päivää kummasti.

Eilen kysäisin iltapalapöydässä, että te taidattekin olla sellaisia hulivilipoikia...?
Pojan vastaus: "Joo, ollaan!"

Joka ilta kysyn Pojalta: "Oliko sulla kiva päivä?" Vielä toistaiseksi on muuten aina ollut.

Pari iltaa sitten kysyin taas.

Poika: "Joo oli."
Mietti hetken.
Sitten: "Pikkuveljelläkin oli kiva päivä."
Mietti toisen hetken.
Sitten: "Isillä ei ollut kiva päivä."
Minä: "? Ai miten niin, miksi sinä luulet, että isillä ei ollut kiva päivä?"
Poika: "Isi oli töissä!"

Ööh...?!

Meillä tänään ohjelmassa ihania treffejä, ja illalla saadaan Mies kotiin työmatkalta. Hip hip hurraa! :)


Kivaa viikonloppua ja paljon aurinkoa!



18.4.2015

Pehmeä kasvissosekeitto ja valkosuklaa-pekaanipähkinäcookies

Tulipa tehtyä tosi hyvää kasvissosekeittoa. Täyteläistä ja herkullista. Poika kauhoi sitä suuhunsa ja ilmoitti: "Äiti minä tykkään tästä keitosta tosi paljon!"

Tein keiton niistä aineksista, joita kaapista sattui löytymään. Kas näin!

kookosöljyä
1-2 sipulia
4 porkkanaa
pötkö Pirkka-bataattisosetta (löytyy kaupan vihannesosastolta)
4-5 perunaa
Oatly fraiche (mikä vaan ruokakerma / creme fraiche kävisi, mutta meillä oli kaapissa tätä)
tuorejuustoa (laitoin puolikkaan maustamattoman Philadelphian, kun sattui löytymään kaapista)
liemikuutio tai fondi (laitoin kasvisfondin, sillä halusin lihattoman version, mutta esim. lihafondikin antaisi kivasti makua)
suolaa
mustapippuria
valkopippuria
tabascoa/cayennepippuria tms. kipakampaa maustetta (häviää aika tehokkaasti keittoon, mutta antaa vähän terävyyttä makuun)
kuivattua persiljaa (tai jotain muuta kuivattua tai tuoreyrttiä, meillä sattuu olemaan tuota reilusti hyllyssä...)

Pilko sipulit ja porkkanat. Kuullota sipuleita kattilan pohjalla kookosöljyssä miedolla lämmöllä ja lisää hetken päästä mukaan porkkanat. Pyörittele hetki pannulla. Lisää vettä ja perunat (vettä sen verran, että perunat peittyvät). Keitä kypsiksi. Anna jäähtyä hetki ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää mukaan bataattisose, tuorejuusto, fondi ja fraiche/ruokakerma, ja tarvittaessa vettä. Lisää mausteet ja anna kiehahtaa hetki.

Valmista - nauti!





(Ikävä kyllä yksikään tuotevalmistajista ei ole toiminut tämän postauksen sponsorina.)


Jälkkäriksi voit valmistaa vaikkapa taivaalliset valkosuklaa-pekaanipähkinäcookiesit, joita testasin eilen.

Olin himoinnut jo useamman päivän valkosuklaa-macadamiapähkinäkeksejä. Aikani googleteltuani löysin ohjeen sellaisiin täältä.

Koska macadamiapähkinät olivat ihan helvetin kalliita macadamiapähkinöitä ei löytynyt ihan yhtä edullisesti kuin pekaanipähkinöitä (nekin olivat kiskurihintaisia pähkinähyllyssä, mutta kohtuuhintaisia kilohintaan myytävien snacksien joukossa), vaihdoin macadamiapähkinät pekaanipähkinöihin. Toimi! Ihan järjettömän hyviä - eipä ollut kyllä viisasta leipoa tällaisia ;)

Onneksi kaveri houkutteli huomenna zumbaamaan niin voi hyvällä omallatunnolla popsia tänäänkin pari :D Tai no, jos suoraan sanotaan, enää yhden, kun kuvausrekvisiittana ollut yksilö tuli jo popsittua...


14.4.2015

Hei hei, vesirokko...

... ei tule ikävä!

Eli taas saadaan ruksata yksi tauti yli tautibingosta.

Ihan hyvä saldo muuten tälle talvelle: sekä enterorokko, että viime ja tällä viikolla kärvistelty vesirokko. (Plus se meikäläisen parin viikon takainen vatsatauti...)

Reilu viikko sitten sairastui Poika, ja vajaa viikko sitten Pikkuveli. Poika pääsi eilen tarhaan. Pikkuveli on muuten jo ok, mutta vielä niin näppyläinen, että on vielä pari päivää kotona.

Olipahan taas yksi tauti ja samalla viikko elämästä, jotka olisin voinut ihan mieluusti jättää väliin!

Poika selvisi taudin suhteen vähällä, mutta erittäin kipakka uhma laski kaikkien mielialaa - koko viikko oli yhtä mielialojen ailahteluja, jatkuvaa huutoa ja tahtojen taistoa. Kun tähän lisää sen, että meneillään on kehitysvaihe, jolloin hän haluaa tehdä kaiken (tätä en voi kylliksi korostaa: kaiken) itse, niin soppa on valmis.


Pikkuveli on ollut muutoin oma iloinen itsensä, mutta tauti on ollut hänellä paljon ärhäkämpi.

Huoh. Jokohan tässä taas vähitellen pääsisi normiarkeen kiinni? Olispa aika kiva.

On tullut muuten töllötettyä niin paljon lastenohjelmia (Kyllä! Niin turmeltuneita ja välinpitämättömiä kasvattajia ollaan, että annetaan kersojen töllöttää pikkukakkosta päivittän, ja useina toisenkin kerran), että kaikkien pikkuperunoiden, taitosten, sukkapyykkien, sirkustemppuloiden sun muiden jälkeen olen ajatellut, etten enää hämmenny minkäänlaisista juonenkäänteistä. Väärässä olin. Pari päivää sitten katsottiin lasten kanssa joku Sohvasten perhe.

Juoni oli pähkinänkuoressa seuraavanlainen: Lapset jäivät isän kanssa keskenään kotiin (Hui!). Isällä oli kiire lätkätreeneihin, joten se tarjosi lapsille ruuaksi raakaa spagettia ja jotain muuta. Lasten kinuttua ja ruinattua aikansa isä hermostui ja lupasi hankkia näille koiran. Jotenkin (huomioni herpaantui hetkeksi, että en pysynyt ihan sataprosenttisesti kärryillä tapahtumien kulusta) kävi niin, että perheen isä taiottiin kaukosäätimellä koiraksi. Koira oli huonokäytöksinen ja pisti kämpän sekaisin alta aikayksikön, eikä sitä saanut millään kuriin. Isä ehdittiin muuttaa takaisin isäksi juuri ennen kuin äiti ehti huomata sekasotkun. Lopulta lapset eivät enää halunneetkaan koiraa, kun huomasivat miten hankalia sellaiset ovat.

Pitänee ruveta käyttämään vähän tiukempaa harkintaa sen suhteen, mitä ohjelmia meillä näköradiosta katsellaan.

Kahdestaan sairastamisessa on se etu, että telkkua voi tuijottaa kainalokkain kaverin kanssa...

... ja sohvaperunoina hengailujen välissä ajeluttaa kohtalotoveria traktorin perävaunussa.


Meikäläisen auto on muuten eilen katsastettu ja tänään vaihdettu kesäkumit alle, eli koko pitkä kesäaika taas edessä, jes! Kiva aika vuodesta :)

Ettei meininki pääsisi kuitenkaan liian iloiseksi, pudotin tänään puhelimeni lattiaan parista metristä. Hajosihan se. Juuri kun olin pari viikkoa sitten saanut näytön lasin korjattua - toisen kerran muutaman viikon sisään...

Puhelin hajosi, kun laitoin sitä hyllyn päälle turvaan Pikkuveljeltä. Kysymys taitaakin kuulua: millä suojellaan puhelinta MINULTA?! Hmph.

Nyt jos ehtis vielä pikaisesti ommella jotain, ennen kuin jäljelle jäänyt näppyläpeikko herää päikkäreiltä! Paljosta vetoa, että ihan turha toivo ;)


Iloa päivään!!!

7.4.2015

T-paidat pojille ja mekko äidille

Sain äitini vanhan, paksun collegepaidan, jota en uskonut tulevani itse käyttämään. Mikki Hiiri -kangas oli kuitenkin mielestäni hauska, joten hyödynsin sen ommellakseni pojille t-paidat kesäksi.

Paksun vuorikankaan säästin mahdollista myöhempää käyttöä varten, eihän ensi talveen ole enää kuin silmänräpäys...

Pojan paidan kaava Tooth troll Ottobresta 3/2012 (98cm)...

... Pikkuveljen paidan kaava Robots, samoin Ottobresta 3/2012 (92cm).
 
Pikkuveljen paitaa taisin aiemmasta viisastuneena leventää hiukan. Kangasta oli vähän niukasti, joten jatkoin pituutta resorilla. (Mies päivitteli kasarilookia, mutta eikös se ole taas in...? Vai jo out...? Äh, väliäkö sillä...?! :D )
 
Muutenkaan en tehnyt paitoja kaavoja lukuun ottamatta ainakaan tietoisesti ohjeen mukaan, sillä olin piirtänyt vain kaavat itselleni ja palauttanut lehdet kirjastoon.



 
 
Itselleni piti tehdä taas yksi ruskamekko, kun ei ollut pääsiäisreissulle kaapissa MITÄÄN päälle pantavaa ;) Kaipasin jotain mustaa, jonka kanssa voi yhdistää kaikenväriset sukkikset ja asusteet muutenkin.



Halusin tähän mekkoon väljän savupiippukauluksen. Kaavaa siihen ei ollut, mutta sävelsin päästäni. Olin - suureksi yllätyksekseni - tosi tyytyväinen lopputulokseen!

Helman suhteen ei ollut oikein mitään valmista ajatusta. Päädyin sitten erittäin lyhyen pähkäilyn tuloksena leveään resoriin.

 
 
 
 

2.4.2015

Pääsiäisterkut Turusta!

Meillä oli tänään Pojan kanssa retkipäivä.

Lähdettiin kahdestaan Helsinkiin, käytiin ajelemassa ratikalla ja metrolla, ja jatkettiin sitten junalla Turkuun.

Joka ilta Poika sanoo: "Äiti istuu hetkeksi!" ja sitten pitää istua jakkaralla sängyn vieressä, jutustella hetki ja laulaa vähintään kymmenen pari laulua. Eilen illalla hän pyysi lisäksi: "Äiti, juttele junista!"

Päivä onnistui odotusten mukaan. Ratikassa oli kivaa. Metrossa oli kivaa. Junassakin oli kivaa, mutta kyllä kahden tunnin matka oli meille ihan passeli, ja sekin vaati pyörähtämisen lasten leikkipaikalla... Mutta eipä tarvittu sentään edes kaikkia oljenkorsia - puhelinta tai läppäriä. Että pientä ylisuorittamisen makua näköjään.

Oon ihan tyytyväinen siitä, että ei jouduta normiarjessa matkustamaan tämän totuudentorven kanssa julkisilla. Nytkin sai lyhyiden matkojen ajan jännittää, minkä tyyppisiä toteamuksia siellä hiljaisessa ihmisjoukossa saa korvat punaisina kuulla.

Ratikassa Poika katseli parrakasta miestä, ja kysäisi: "Äiti, ei toi joulupukki ole?" (Onkohan tästä muuten syytä päätellä, että meidän pitäisi käydä enemmän ihmisten ilmoilla...?) Kuultuaan vastaukseni istui hetken mietteissään ja ilmoitti sitten: "Äitillä ei ole partaa!" Sitäkin faktaa mietittiin tovi, että isillä sen sijaan on parta, kunnes mielenkiinto kohdistuikin jo seuraavaan matkalaiseen: "Äiti, tolla setällä on korvat!



Jos on Poika tullut äitiinsä siinä, että hiljaisia hetkiä löytyy ainakin kanssaeläjien mielestä ikävän vähän, muutakin yhteistä löytyy. Välittömästi, kun ratikan ovet sulkeutuivat selkiemme takana, hän esitti toiveen: "Haluan eväitä!" Ja eväitä syötiin. Eväitä syötiin niin ratikassa, metrossa, kuin junassakin. Koska ilman eväitä retki ei ole retki.


(Tässä kuvatodiste, että meikäläiseltä on ainakin nuoremmalla iällä askartelupaskartelu luonnistunut.)


Iloista pääsiäistä! :)