29.9.2015

Tähtihetkiä

Onhan sullekin varmasti käynyt niin..?

Siis niinku niin, että pysähdytte mökiltä tullessanne ihan pikaisesti matkan varrella pikkusalessa. Ihan vaan hakemassa illaksi pannaria varten maidon, voin ja kerman.

Et ota koria, kun on vain niin vähän ostoksia tehtävänä. Sitten kun pääset sinne kylmähyllylle, niin ajattelet, että pitää kyllä ottaa varmaan vielä pari maitoa lisää, ettei sitten heti huomenna tarvitse hakea. Ja kermaakin pari, kun kyllähän sitä tarvii aina. Ja sitten et muista ihan varmaksi, että mikä niiden poikien jugurttitilanne on, ja päätät ottaa ihan varuiksi pari niitäkin. Niin ja sitten se cociskin saattaa olla lopussa, et ole kyllä ihan varma, mutta se olisi sen luokan katastrofi, että päätät tempaista syliisi kertyneen kasan jatkoksi myös sen.

Niin sitten, kun kävelet kassaa kohti, alkaa jo vähän jännittää, pysyvätköhän kaikki hyödykkeet hallinnassa loppumetreille saakka. Turhaan jännitit - ei pysy. Maitopurkki vierähtää lattialle ja alkaa vuotaa. Kassaneiti katsahtaa suuntaasi kun leväytät loput ostokset sylistäsi hihnalle ja naurahdat väkinäisesti, että tuli vähän ahnehdittua liikaa ilman koria, kun ei ollut tarkoitus ihan näin paljon ostaa. Myyjä laittaa rikki menneen maitopänikän muovipussiin ja kehottaa iloisesti hakemaan uuden. Vastustelet, että tokihan voit rikkomasi purkin maksaa, mutta myyjä pysyy lujana.

Haet maidon ja maksat ostokset. Seuraava asiakas on jo aloittanut ostoprosessinsa, kun tajuat, että muovipussi unohtui. Pinoat kamat syliisi ja vaellat hankalasti autolle. Miehen ikkunan taakse seisomaan, kun eivät kädet riitä minkään luukun avaamiseen. Mies katsoo ikkunan läpi, aukaisee oven, kohottaa kulmiaan ja toteaa: "Niiltä oli sitten vissiin ostoskassit ihan loppu."

Tässä vaiheessa nauratti jo kunnolla.

Silloin Rooman Desigualin sovituskopissa ei muuten naurattanut. Mikä siinä on, että just sillä kerralla, kun myyjä haluaa oikaista kesken sovituksen koppisi läpi (!) takahuoneen varastoon, havaitset, että sulla on pikkuhousut nurinpäin jalassa.

Sano, please, että niin sullekin on ainakin joskus käynyt (oikeastaan nyt, kun rupesit oikein miettimään, niin aika usein) ja että ihan tavallistahan se nyt on ja sitähän sattuu kyllä ihan kaikille.

Tässä vaiheessa sielläkin vielä hymyilytti.




25.9.2015

Toisenlainen käsityöpostaus

Eli ei ne kaikki mene niinku Strömsöössä. Kaikki ei edes niinku Ratulassa.

Blogissa on välillä hiljaista, kun on tätä perhe-elämää ja sitten kaikkia muita askareita. Ja ne muut askareet on joskus käsitöitä ja ne käsityöt puolestaan on joskus ihan täyttä ajanhukkaa.

Tein Miehelle synttärilahjaksi pussukan iPadille.



Ideahan tässä on (minusta ainakin) aika tyylikäs: neulottu, mustavalkoinen siksak -pussukka.

En saanut ihan valmiiksi kesäkuisiin synttäreihin mennessä (kun on tätä perhe-elämää) ja lupasin, että heti ajan salliessa tekaisen valmiiksi.

Aika salli tässä taannoin (no ei oikeasti sallinut, mutta annoin itseni hetken aikaa tuudittautua siihen ajatukseen, että mulla olisi aikaa tehdä tämmöisiä) ja rupesin tuumasta toimeen: pussukasta uupui vielä vetoketju.

Siksak-neuleessa jää nurjalle puolelle paljon pitkiä lankoja, joihin se pädi takertuu, kun sitä ujuttaa pussiin. Piti tehdä siis jonkinnäköinen vuorikangas. Siitä tuli liian iso.

Yritin ommella vetoketjun. Se oli ensin liian pitkä, lyhensin. Sitten se asettui rumasti, joten rupesin vähän leikkaamaan ja "siistimään". Se purkautui. Lisäksi pussukan reunat alkoivat tuhertamiseni seurauksena repsottaa ikävästi.


Lopulta nostin kädet pystyyn ja luovutin.

Että ei se Miesraukka nyt purjehdi palavereihin pädi hienossa siksak-pussukassa, ei. Joutuu käyttämään kaupasta hankittua koteloa, ehjää ja hyvännäköistä. Varmaan sitä harmittaa aika paljon.



Kesällä aloitetut villasukat viidakkolangasta ovat muuten edelleen kesken.

Pojille on myös tekeillä kaksi t-paitaa kesäksi. Ovat vielä kesken. Noh, syyskuussahan tässä vasta mennään. Saumurissa on joku ongelma, johon en missään välissä ehdi paneutua ja ompelukone on rikki.

Se on hei perjantai, eli oravanpyöräläisen onnenpäivä.

REIPASTA VIIKONLOPPUA! :D


PS. Jos jotakin jäi kovasti säälittämään, niin sai se Mies synttärilahjaksi jotain muutakin. Jotain kaupasta ostettua. Jonkun muun (ihan niinku valmiiksi asti) tekemää.



24.9.2015

Hetkiä

On niitä hetkiä, kun väsyttää.

Kun tuntuu, että elämä on yhtä siivoamista, kuuraamista, järjestelyä. Huutamista, torumista, komentamista... Kun unet ovat jääneet liian vähiin.

Nimittäin niin vähiin, että lapsi osoittaa silmänalusiasi ja kysyy, että onko sulla äiti tossa mustelma. (Ööh ei, kun se johtuu vaan väsymyksestä, tai sitten siitä, että äitistä on tullut vanha ja nyt se aamunaama ihan aikuisten oikeesti kestää koko päivän...)

Kun aamulla herätessäsi odotat vain iltaa ja nukkumaanmenoa, ja illalla et pysty nukahtamaan, kun mietit, että minkäköhänlainen yö tästäkin on taas tulossa, kun se kolmevuotias on ruvennut taas hulinoimaan öisin.

Kun vilkaistessasi vessanpönttöön näet pohjalla kimaltelevan rannekellosi.

Ja sitten niitä toisia hetkiä.

Kun ilta ei ole mennyt ihan putkeen. Kun kukaan ei ole totellut ja edes sana huono ei riitä millään mittapuulla kuvaamaan jälkeläisten käytöstä. Kun on huudettu puolin ja toisin, ja ollaan kaikki vuorollaan sujahdettu mielensäpahoittajan rooliin.

Ja sitten, kun on yhdessä puhuttu siitä, että meidän ilta nyt oli vähän tämmöinen huono (lapsi kysyy, että ai kun sä äiti kiukuttelit meille ja sinä vastaat, että niin no, kyllähän me taidettiin vähän kaikki kiukutella...)

Niin sitten keittiötä siivotessasi olkkarista kuuluu iloinen ääni:
"Kiitos päivästä! Kiitos sulle äiti tästä päivästä!"



Ja sitten on vielä niitä hetkiä... Nimittäin niitä, kun huomaat puolitoistavuotiaan pätkän oppineen laittamaan itse popot jalkoihinsa <3 Niisk.


Kiitos tästäkin päivästä.




23.9.2015

Firenze

Roomasta olisi monia hyviä päiväretkikohteita (esim. Tivoli, Sperlonga, Ostia Antica). Valitsin Firenzen.

Lippu maksoi 43e/suunta, mikä verotti ikävästi matkabudjettiani, mutta toisaalta minusta matkustamiseen ja uusien paikkojen näkemiseen uhratut pennoset eivät koskaan mene hukkaan.



Tykkään tosi paljon matkustaa junalla sen helppouden takia: lipun ostaminen on helppoa ja tiedät aina, missä pitää jäädä pois.

Junassa on miellyttävää istua, se on ilmastoitu ja ohi lipuvia maisemia on kiva katsella. Tälläkin matkallani Toscanan pääkaupunkiin silmä lepäsi kauniissa maisemissa.

Ja näkemäni sytytti palon sydämeen: Toscanaan on ehdottomasti päästävä matkalle ihan ajan kanssa.

Maisemiin sai keskittyä ihan rauhassa - junan lähdettyä liikkeelle matkustajia pyydettiin kuulutuksella vaimentamaan puhelimen äänet, jotta kanssamatkustajat saisivat matkustaa häiriöttä.


Maisemia ihastellessani nautin matkaevästä: mozzarellapanini ja caffe latte, jotka tarjoili ehkä Armanin kuvastosta ravintolavaunun tiskin taakse pudonnut mies.


Kännykkäkamerasta on tullut nähtyjen asioiden tallentamisen lisäksi oleellinen osa matkaa myös reittien (ja reissujen) suunnittelussa. Olen ottanut tavaksi ottaa kuvia mm. nettikeskusteluista, netin kaupunkioppaista ja kartoista, niin ei tarvitse pitää mitään mukana paperilla. (Tosin Roomassa kuljetin mukanani pientä opaskirjaa, joka mahtui hyvin kameralaukkuun.)

Esimerkiksi Firenzeen saavuttuani (koska en ollut suunnitellut retkeäni junamatkaa kummemmin) otin kuvan turisti-infon vieressä seisovan infokyltin kartasta, johon oli merkitty tärkeimmät must see -paikat ja suunnistin sen avulla.



Firenzessä suuntasin ensiksi Duomolle. Sen ilmestyessä näkyviin kadunkulman takaa tuntui, että alkaa itkettää. Luultavasti kaunein koskaan näkemäni rakennus.






Pulitin pääsylipusta kympin ja kiipesin 463 rappusta Duomon huipulle, cupolaan, ja näkymät olivat hikisen ponnistelun arvoiset. Alla levittäytyvä Firenze oli ihan mielettömän kaunis. Kaupunki on juuri sopivalla tavalla sekoitus rosoisuutta ja taiteellisuutta.

Perillä sai väistellä kymmeniä selfie-tikkuja. Niin cupolassa, kuin kaikkialla muuallakin. Katukaupustelijoiden uusi hittituote, joita tyrkytettiin joka kadunkulmassa.

Nostan muuten hattua sille pariskunnalle, joka oli hinannut itsensä lisäksi cupolaan about 1- ja 3-vuotiaat tenavansa. Respect!














Toinen "virallisista" näkemistäni nähtävyyksistä: Ponte Vecchio -silta. Muuten tyydyinkin vain vaeltelemaan pitkin katuja ja kujia, ja nauttimaan tunnelmasta.









Firenzestä ostin Nomination-ketjuuni Firenzen liljan (kaupungin symboli). Roomasta ostin ankkurin.

Kun olin päättänyt ostaa juuri ankkurin (toivon, ja minulle myös mieheni symboli, jonka haluan myös tulevaan tatuointiini) ja etsiydyin koruliikkeeseen, astuessani ovesta sisään radiosta soi minulle kovin tärkeä kappale, Coldplayn Viva la vida. Se soi taustalla myös silloin vuosia sitten, kun Mies soitti minulle työmatkalleni New Yorkiin ja kysyi muutanko hänen luokseen asumaan.





20.9.2015

Rooma

No niin, tässäpä Rooman kuvia :)

Reissu teki tosi hyvää, mutta kolme yötä oli liian pitkä aika olla pois kotoa - kaksi yötä olisi ollut täydellisen pituinen matka. Nyt nukuin kolmannen yön huonosti, ja viimeisen päivän odotin vain, koska saa lähteä kentälle ja kotiin, ehti tulla jo niin kova ikävä.

Hotelli (= kuuden huoneen kokoinen pikkupaikka) oli periaatteessa ihan ok, se oli oikein siisti ja sijainti Via Nazionalella, Terminin eli päärautatieaseman lähellä, oli oikein mainio. Muuten en erityisemmin tykännyt siitä.

Respan tyyppi oli outo ja puhui erittäin huonoa englantia. "Full breakfast" osoittautui jugurtiksi huoneen jääkaapissa ja muoviin pakatuiksi valmisleivonnaisiksi. Kapselikeittimellä keittelemäni aamukahvi oli sentään ihan taivaallisen makuista, tosin muovimuki vähän verotti tunnelmaa. Respan tyyppi kyseli jo pari päivää ennen lähtöäni, josko haluaisin maksaa huoneen käteisellä. Sanoin, että luultavasti en, sillä heidän varaussivustollaan sanotaan, että korttimaksu on ok.

Noh, lähdön hetkellä heidän maksupäätteensä ei hyväksynyt korttiani. Tiesin, että kortissa ei ole vikaa, ja sovimme, että palaamme asiaan muutaman tunnin päästä, kun palaan hakemaan laukkuni ja tyypin esimies tulee paikalle. Palattuani hakemaan laukkuni maksupääte ei edelleenkään toiminut, mikä johti lopulta puolen tunnin tappeluun ja huutamiseen. Jep, molemminpuoliseen, olin aika tyytyväinen, että pidin pintani. Lopulta tyypit luovuttivat, hakivat takahuoneesta toisen maksupäätteen ja saivat veloitettua maksun kortiltani. Hmph. Onneksi en luovuttanut, vaan sen sijaan, kun en muutakaan keksinyt, uhkailin soittavani poliisille tai aviomiehelleni... :D Köh...

Varsinainen lepoloma reissu ei ollut - tuli käveltyä niin paljon, että jalat olivat iltaisin aivan hellinä. Aivot kuitenkin lepäsivät ja akutkin varmaan latautuivat ;) En tiedä onko normaalia, että aikuinen ihminen syö joka ilta pizzaa, mutta niin minä tein. Ja nautin joka päivä pari kupposta gelatoa, italialaista jäätelöä. Uudeksi suosikkimauksi nousi pistaasipähkinä, jota en ollut koskaan ennen maistanut.

Yhtenä päivänä jouduin jättämään kameran pois matkasta, kun se ja tietokone täyttyivät, enkä saanut siirrettyä kuvia pois, mikä johti siihen, että harhauduin pyörimään vähän liikaa vaatekaupoissa...

Mukaan tarttuivat mm. Desigualin mekko ja tuoksu Fresh, joka on, kuten myyjäkin totesi, erittäin fresh :D Lisäksi harmaat biker bootsit, pari neuletta syksyksi, revityt farkut ja muutama musta peruspaita.


Sinänsä vaatteiden ostaminen siellä kuumuudessa oli vähän masentavaa kuvankauniiden roomattarien lipuessa ohi tyylikkäinä, kun itse yrität hikisenä ja kuumissasi ahtautua vaatteisiin sovituskopissa, ja kadulla tunnet näyttäväsi täysin maatiaiselta. Kaikki näyttivät siltä, kuin olisivat reväisty suoraan Voguen kannesta: hiukset valuivat kiiltävinä ja upeina pitkin selkää, ja kasvot olivat freshit ja kiillottomat. Huokaus.


"Kotikatu"

Lyhytaikaispysäköinti Terminillä :D




Espanjalaisilla portailla on iltaisin säpinää.










Tässä pienessä kirkossa kävin kesken kaupunkikierrokseni istumassa ja hengähtämässä hetken...


... ihastelemassa sen koristeellisuutta ja kauneutta...


... ja vähän myhäilemässä älypuhelintaan kirkon penkissä räpläävälle nunnalle :)



Rooman historiallinen keskusta on mykistävä:






"Go where your heart takes you!"
Tällainen kyltti tarttui mukaan Rooman kujilta.


Seuraavaan postaukseen laitan kuvat Firenzen päiväretkeltä.

Ciao!