29.3.2017

Voiko onni olla tässä?

Eilen sen tajusin, ja sanoin ääneen myös Miehellekin: me eletään NYTKU-elämää.
Siis just sitä, josta ennen haaveiltiin ja puhuttiin, että sitku.

Sitku meillä on lapsi (ei uskallettu koskaan haaveilla enemmän kuin yhdestä).
Sitku meillä on kesämökki.
Sitku meillä on peräkärry (on kyllä niin paljon helpompaa, kun ei tarvitse aina miettiä ja vuokrata kärryä etukäteen - omakotitalossa sitä tuntuu tarvitsevan vähän väliä).
Sitku valmistun.
Sitku saan uuden työpaikan.
Sitku saan just sen työpaikan.
Sitku saan uuden kameran.
Sitku pääsen valokuvauskurssille.
Ja voi kun olisi vene, uusi tiskikone, isompi telkkari ja uudempi auto...

No nyt ne on - ja onko helppoa pysähtyä ja olla vain kiitollinen siitä mitä on saanut?

(Kuva omani)

Kun lapset kiukuttelevat ja väsyttää, eikä ole tarpeeksi aikaa olla kotona ja lasten kanssa, saati mökillä. Kun yhä odottelee vain sitä parempaa hetkeä: lomaa, iltaa, viikonloppua, työvuoron loppumista, pääsiäistä, kesää, sitä kun pääsee nukkumaan. Omaa aikaa... joulua ja juhannusta. Milloin mitäkin.

Ja kun pitäisi sen sijaan vain nauttia tästä hetkestä.

Siitä, että tässä se elämä nyt on, jota ollaan odotettu ja josta ollaan haaveiltu.

Se on tämmöistä, että välillä väsyttää ja kaikki kiukuttelee. Että aika ei riitä mihinkään, koska ollaan saatu juuri ne jutut, joista haaveiltiin. Ja totta, töitä on paljon, eikä perheen kanssa ehdi olla niin paljon, kuin haluaisi - mutta ihanaa, että on töitä.

Pitää vain koittaa tehdä niistä yhteisistä hetkistä sitäkin merkittävämpiä. Eikä välttämättä niinkään - tärkeintä on se, että vain ollaan yhdessä, sen olen pojistakin huomannut.

(Kuva omani)

Olen ollut viime aikoina vähän mörkki monestakin eri syystä, joten päätin aurinkoisen päivän lenkillä vielä listata kiitollisuuden aiheita varmemmaksi vakuudeksi ja pieneksi muistutukseksi.

♥ Olen saanut kaksi ihanaa poikaa. Tämä on luonnollisesti kaikista suurin, paras ja ihanin toteutunut haave, jota ei mikään tule koskaan, ikinä, milloinkaan ylittämään.

♥ Olen mennyt naimisiin maailman ihanimman puolison kanssa. Tämä on myös toteutuneiden haaveiden parhaimmistoa.

♥ Työskentelen haaveammatissani lentoemäntänä ja rakastan työtäni yhä, lähes 12 vuoden jälkeen.

♥ Asun omakotitalossa.

♥ Saan opiskella valokuvausta.

♥ Kesämökkimme on vanha saaristolaistorppa meren rannalla.

♥ Minulla on makuuhuone (asuin pitkään yksiössä...)

♥ ja kodinhoitohuone :D

(Kuva omani, sitaatti tuntematon.)

Ja vielä toteutumattomia haaveita - koska niitäkin pitää olla, ja jatkossakin pitää jaksaa ja haluta inspiroitua:

♥ Haluaisin asua meren rannalla, mieluiten vanhassa talossa. Ympäri vuoden - ei vain silloin, kun Suomen kesäsää sallii mökkeilyn.

♥ Haluaisin elää terveenä vanhaksi niin, että ehtisin nauttia eläkepäivistä hyvinvoivana ja mahdollisimman virkeänä.

♥ Haluaisin vielä kaksi tatuointia, tiedän jo millaiset ne ovat.

♥ Haluan päästä Australiaan

♥ Enkä myöskään kieltäytyisi muutamasta uudesta linssistä kameraan ;)

(Lisää ihania aforismeja täällä.)

Juha Tapion sanoin:

"Voiko onni olla tässä, kun ollaan vaan, eikä edes pyrkimässä sen suurempaan? Voiko onni olla tässä - menneet menneet, muu tuloillaan?" (Ukkosta ja ullakolla)


Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Mikä haave pitää sinut liikkeessä?

24.3.2017

Äiti mihin sun tissit meni?

Maanantaina oli kevätpäivän tasaus. Noin muutenkin elämässä tuntuu näin kevään edetessä, että valoisia hetkiä on pimeitä enemmän.

Tein kevään kunniaksi jo pari hankintaa mökille!

Löysin Torista aivan ihanan silkkitäkin ja -patjat. Patjoja en ollut haeskelemassa, mutta ostin ihan ex tempore, kun myyjä meni niitä vilauttamaan...





Kelpasivat myös Ensimmäiselle Koekäyttäjälle, huh... :D


Minulle jäi vielä optio toiseen roosaan täkkiin, mikäli sellainen vielä myyjän mökiltä löytyy :)


Poika sairastui maanantaina elämänsä ensimmäiseen angiinaan, joten hengailtiin alkuviikosta kotosalla. (Aika jännä, kun Mies sattui juuri samana päivänä lähtemään parin päivän työreissuun.)

Ostettiin kevään kunniaksi tulppaaneja, hän sai valita värin. Se oli punainen - siitäkin huolimatta, että hän toissapäivänä iltapalapöydässä tiedotti, että punainen ei itse asiassa ole enää hänen lempivärinsä, vaan keltainen. Ihan sattumoisin sama kuin hänen parhaillaan syömässään mehujäätelössä.



Mulla on kesken Eve Hietamiehen Hammaskeiju ^ (Yösyötön ja Tarhapäivän jatko-osa). Suosittelen!

Kuljetin tätä mukana autossa pari päivää, että voisin edes hetken lukea, kun pojat torkahtavat. Noh, niin hienosti kuin homman suunnittelinkin, Poika ei nukahtanut ollenkaan ja Pikkuvelikin vain lyhyeksi hetkeksi. Taudit on nyt voitettu, joten olen jatkon suhteen varovaisen optimistinen.

Vaikka hermoromahdus oli taas "oman ajan" puuttumisen johdosta lähellä (no tuli niitä varmaan muutama), olen myös taas monien keskustelujemme ansiosta paljon viisaampi.

Opin mm. sen, että "kun kylmä ja kuuma ilma pussaavat, syntyy ukkonen ja mä pelkään sitä". Pikkuveli tiesi tämän minulle kertoa. Halusi sitten luonnollisesti lisätietoa aiheesta ja tivasi ikuisuudelta tuntuvan ajan, että nyt ne salamat on pois, missä ne nyt on, ja miten ne pääsee tuolta taivaalta pois.

Jos joku innostuisi kirjoittamaan sellaisen kaikkien maailman kysymysten vastauskirjan, niin olisin ensimmäisenä jonossa tilaamassa, vink vink vaan! Siis ihan sellaisia perusjuttuja, kuin että mikä on luontoäiti, mikä on tamponi, tai mihin minun tissit häviää kun menen selälleni. 






Tänään meille tulee vieraita ja saan tekosyyn ihan oikean syyn yrittää aikaansaada sitä unelmieni porkkanakakkua. Valitsin leipuri-idolini (ja kenties myös pukeutumis-idolini #girlcrush) Leilan ohjeen (löytyy täältä), siitä lisää tuonnempana.

Iloista viikonloppua beibet! :)

20.3.2017

Talvilomalla

Ollaan oltu lomalla. Ihan totaalisen lomalla. Kaikesta :)

Käytiin ruotsinlaivalla, kylpylässä, elokuvissa ja ystävien luona.

Kainuulaisen kahvilan - kerrassaan ihastuttavan sellaisen - seinältä (vessan seinältä, jos nyt ihan tarkkoja ollaan) bongasin tämän Holstee Manifeston, jonka aion tilata julisteena kotiin seinälle:


Asennetta toteutettiin myös kyseisessä kahvilassa järkyttävän hyvillä kakkupaloilla herkuttelemalla.

Samoin muuten Tukholman Junibackenissa elämäni parhaalla porkkanakakulla, jollaista aion itsekin opetella tekemään. (Otaksun salaisuuden piilevän paksuimmassa koskaan näkemässäni päällisessä, mutta sehän selviää vain testaamalla...)

Suurimman osan ajasta kamera ei ollut mukana toiminnoissa, jonkun verran kuitenkin:











Pakko vielä laittaa tähän lopuksi Pojan ennen reissua piirtämä kuva perheestämme. Sateenkaaren alla iloisesti ydinporukan lisäksi kotieläimet (myös edesmenneet), mummu ja setä.


Katseltiin eilen illalla 101 dalmatialaista, Poika makoili pitkällään pää sylissäni. Isäkoira laskeskeli huolissaan pentujaan ja totesin Pojalle, että niin ne poikaset ovat kaikille äideille ja isille tärkeitä.

Hän totesi siihen: "Niin, vaikka ne välillä kiukuttelisikin."

Just niin ♥

3.3.2017

Millä unimäärällä sinä tulet toimeen?

Olen ollut viime viikkoina ihan mielettömän kiireinen. Pidän kyllä siitä, että elämässä on paljon elämää, mutta rajansa kaikella.

Pitkä aamuherätysputki teki minusta hetkeksi ihmisraunion. Olen aina tarvinnut paljon unta. Kahdeksalla tunnilla pystyn selviytymään päivistä, mutta ollakseni iloinen tarvitsen 9-10 tuntia yössä. Tämä on arjen keskellä välillä mahdotonta toteuttaa, ainakin kun neljän aamuherätyksiä kasautuu paljon vähälle aikaa.

Pari päivää sitten sanoin Miehelle, että joka päivä odotan vain aamusta asti sitä, että saan mennä nukkumaan. Että en iloitse oikein mistään. Että en tiedä, olenko väsynyt vai masentunut, vai molempia. Hän tuumasi, että niin, olikohan se muna vai kana ensin - eli lienen varmaan siksi niin apea, kun olen väsynyt.

Nyt, yhden hyvin nukutun yön jälkeen, elämä tuntuu taas aivan erilaiselta.

Mikä unimäärä riittää sinulle, jotta elämä tuntuu mielekkäältä?



En tiedä johtuuko väsymyksestä, mutta olen viime aikoina ajatellut paljon poismenneitä läheisiä. Ja etenkin Mummia.

Jos pojat joskus saavat lapsia, toivoisin niin voivani saada heihin samanlaisen suhteen, kuin meillä Mummin kanssa oli.

Hän jaksoi aina kannustaa ja kehua. Ei koskaan puhunut minulle ilkeästi, vaan tarkoitti aina vain ja ainoastaan hyvää. Hän huolehti. Soittelimme päivittäin ja kysyimme kuulumisia, ja aina töihin mennessäni soitin hänelle ja ilmoitin mihin menen. Yhä vieläkin meinaan vähän väliä töihin ajellessani tarttua puhelimeen ja soittaa hänelle.

Ikävöin Mummin paketteja, jotka piti aina kiirehtiä hakemaan postista pian, sillä ne sisälsivät aina ruokaa :D Ja jotain neulottua ♥

Elämä pitää kiireisenä - mikä lienee enemmän onni kuin onnettomuus - mutta aina hiljaisina hetkinä näitä pysähtyy miettimään.








Kiireen keskellä olen kaivannut myös liikuntaa. Jos herään aamulla neljältä, tulen kotiin poikien kanssa (tai vasta muiden jälkeen) neljän-viiden aikaan ja menen nukkumaan seitsemältä (jep!), aikaa - ja jaksamista - ei vain kerta kaikkiaan ole.

Nyt siis pikkuinen crossari + jooga -sessio ennen kuin haetaan pojat ja illan touhut alkavat!

Pakko muuten vinkata vielä HBO:lla alkaneesta Big little lies -sarjasta, josta olen katsonut nyt pari jaksoa ja jäin ihan koukkuun. (Hesarin arvostelu sarjasta täällä.) Täykkäreiden jälkeen pitkästä aikaa jotain lähes vastaavan tasoista ;)

Sarja perustuu Liane Moriartyn kirjaan. Ihmettelin, miksi kirjailijan nimi kuulostaa niin tutulta, kunnes tajusin, että luen juuri toista hänen kirjoittamaansa kirjaa. Bongasin tämän asiakkaan kädestä ja kiinnostuin kannen perusteella niin, että kävin heti lainaamassa kirjastosta. Olen vielä aika alkumetreillä, mutta kyllä - hyvältä ja koukuttavalta vaikuttaa! Jälleen muuten yksi australialainen kirjailija, josta olen pitänyt.


Viikonloppu kuluu itselläni töiden merkeissä (well, of course), mutta yritän ennen sitä ottaa täysillä ilon irti tästä yhteisestä perjantai-illasta perheen kanssa ♥

Kivaa viikonloppua! 

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.