28.1.2016

Sairastelua, neuvolakäynti, villasukkia ja Linnanmäen valokarnevaalit

Täällä "sairastetaan" toista päivää. Siis Pojalla oli eilen aamulla lämpöä 37,9. Energiataso normaali. Tarhaan ei kuitenkaan ole menemistä, kun eilen on ollut kuumetta, joten tämä päivä menee vielä toipilaana kotosalla.

Itselläni oli onneksi vain tietokoneella tehtäviä työhommia, jotka sain lähes kokonaan hoidettua eilen illalla Miehen ollessa kotona. Eilen aamulla kävimme lisäksi Pikkuveljen kanssa neuvolassa, Mies oli sen aikaa Pojan seurana.

Pikkuveljen neuvolakäynti sujui moitteettomasti. 86-senttisestä ja 11,7-kiloisesta jäppisestä todettiin neuvolakortissa mm. seuraavaa: "Tomera 2-vuotias. Syö itse. Ruoka maistuu hyvin. Puhuu lauseita, juoksee, kiipeilee."

Eilinen päivä oli merkittävä myös muulla tavoin. Poika kertoi rakastavansa kirjaston satuhuoneen Nalle Puhia ja Pikkuveli totesi siihen rakastavansa erästä tyttöä. Nuorena sen sitten vissiin jo tietää.

Sopivissa väleissä olen koittanut neuloa Pojalle villasukkia, molemmilla raukoilla kun on tällä hetkellä käytössä vain yhdet.

Päätin tällä kertaa tehdä äitini tapaan, ja neulon yhtä aikaa kumpaakin sukkaa. Koska neulomisessa on välillä pidempiä taukoja, näin voin ainakin yrittää varmistaa, että sukista tulee suht samannäköiset, eikä tule ainakaan kokoeroa. Tosin toisen lankakerän eränumero on eri (vaikka väri on sama) ja niissä olikin pieni sävyero (taaempi kerä on vaaleampi). Noh, jospa sitä ei käytössä huomaisi :D


Olen unohtanut laittaa blogiin viime syksyltä kuvat Linnanmäen valokarnevaaleista, joten laitanpa nyt, kun satuin törmäämään niihin käydessäni kuvia läpi.

Valokarnevaalit olivat syksyn pimennyttyä ja suosittelen kyllä ensi kerralla pistäytymään jos nyt jäi väliin! Huvipuisto on silloin todella kaunis. Sää oli melko viileä, eli kauan ei tarjennut viipyä kuvailemassa. Mies pakeni poikien kanssa autoon lämmittelemään, kun minä jäin hetkeksi näpsimään kuvia.

Ja valokuvista puheen ollen - pakko vielä viime metreillä vinkata/muistuttaa Ateneumin Henri Cartier-Bresson -näyttelystä... eli vielä ehtii!!! Näyttely jatkuu vielä muutaman päivän, eli tämän kuun loppuun. Kävin itse katsomassa näyttelyn viime viikolla ja huh, se on kyllä ihana! Ihan mieletön kuvakavalkadi merkittäviä ihmisiä ja tapahtumia monen vuosikymmenen ajalta. Time and money well spent.


Leppoisaa torstain jatkoa!











25.1.2016

Kirjavinkki: Delhin kauneimmat kädet

Aloitin Delhin kauneimpien käsien lukemisen heti Harry Quebertin jälkeen. Lukukokemus oli lähes yhtä tasokas.

Mikael Bergstrandin kirjaa suositteli kirjastonhoitajan sijasta kollega, ja onneksi tartuin vinkkiin välittömästi. Tämäkin oli nimittäin ihan helmi! Hauska ja viihdyttävä, sisältäen myös vakavampaa asiaa.

Kirja kertoo malmölaisesta, keski-ikäisestä Göranista. Göranilla ei viime aikoina ole mennyt elämässä ihan putkeen. On tullut ero vaimosta ja masentaa. Yksitoikkoisen, tylsän arjen kruunaavat potkut töistä.

Veijarikaveri Erik houkuttelee Göranin keihäsmatkatyyppiselle turneelle uskomattomaan Intiaan ja tämä yllättää kaikki - myös itsensä - lähtemällä.

Bergstrand kuvailee osuvasti niin matkantekoa...

"Naapuripöydässä kolme leveäharteista suomalaista pukumiestä joi punaviiniä, olutta, lonkeroa ja salmiakilla maustettua Koskenkorvaa. Vain aitojen suomalaisten päähän voi pälkähtää juoda sekaisin niin erilaisia alkoholijuomia niin järjestelmällisen päättäväisesti kuin nämä hyvin pukeutuneet herrat joivat. Ei mitään turhia puheita kuten silloin kun me ruotsalaiset ryyppäämme. Ehei, he olivat johdonmukaisia ja määrätietoisia. He kaatoivat kurkkuunsa lasin toisensa perään, eikä se vaikuttanut mitenkään harvasanaisen keskustelun kiihkeyteen tai äänenvoimakkuuteen. Ainoa näkyvä muutos oli katseiden sameneminen ja kasvojen syvenevä punoitus. Puolentoista tunnin kuluttua he nousivat seisomaan, ottivat tietokonelaukkunsa ja kävelivät pois hämmästyttävän vakain askelin."

... kuin saapumista Delhiin:

"Yli tunnin pituinen kummallinen labyrinttivaellus vei meidät muun muassa terveysasemalle, missä hengityssuojaimella varustautunut väsynyt lääkäri leimasi koneessa täyttämämme kortit, tuikealle passintarkastajalle, joka tuntui nauttivan pitkien jonojen synnyttämisestä ja hermostuksen hikikarpaloiden nostattamisesta turistien otsalle, matkatavarahihnan tönimisrytäkkään ja lopuksi vielä paikkaan, jonne piti jättää alaosa lapusta, josta passintarkastaja oli ottanut yläosan ja jonka olin jo ehtinyt kadottaa."

Hän onnistuu taidokkaasti pukemaan sanoiksi sen, miltä Intia ensikertalaisen silmin näyttää. Ja kuulostaa, haisee tuoksuu ja maistuu. Kokemusta värittävät hupaisat ja vähemmän hupaisat sattumukset aina elävästi kuvaillusta vatsataudista kiellettyyn rakkauteen.



Luettuani tämän tänään loppuun, ampaisin välittömästi hakemaan kirjastosta kirjailijan toisen kirjan: Sumua Darjeelingissa - ja teetä. Toivottavasti se lukukokemus on yhtä viihdyttävä :)

Sitä ennen olen ajatellut kuitenkin "lukaista" (= pääasiassa sekavia ja unenhuuruisia hetkiä peiton alla jossain unen ja valveen välimaastossa...) Grace Kellyn elämäkerran, joka vaikuttaa myös tosi hyvältä.


Kivoja lukuelämyksiä sinne!

Jos päätät tarttua johonkin näistä, kuulisin mielelläni mitä tykkäsit :)




19.1.2016

Miamissa jälleen

Pistäydyin viime viikolla Miamissa. En usko, että lukijoissani on autointoilijoita, mutta laitanpa nyt kuitenkin vähäiset reissukuvat tänne - ovat nimittäin melko auto- tai ainakin kulkuvälinepainotteisia.

Minulla on edelleen tapana ottaa pojille reissusta autokuvia (junat, metrot, lentsikat ja ratikatkin toki käyvät), ja tällä kertaa olin niin väsynyt, etten jaksanut tehdä mitään muuta, kuin käydä vähän maleksimassa päämäärättömästi kadulla. Noh, tein kyllä toisena päivänä ihan pikkiriikkisen mutkan ostoskeskukseen (ihan vaan sadetta pitämään, you know...) Ostolakko ontui hetkellisesti...

Kuvasatsin ehdoton suosikki raadin mielestä oli sementtiauto :D

















15.1.2016

The unbearable lightness of being a feather

Löysin pyykkivuoren keskellä touhutessani kodinhoitohuoneen lattialta höyhenen.

Siitä se ajatus sitten lähti.

Piti lähteä lähes samalta seisomalta kokeilemaan, millaisia kuvia untuvaisen kanssa saisi. Halusin hyödyntää pakkaspäivän auringonpilkahduksen ja kauniin valon.

Omat suosikkini ovat ehdottomasti ensimmäinen ja viimeinen kuva.













12.1.2016

Seurasaaressa

Kävimme vuoden viimeisenä päivänä ystäväperheen kanssa Seurasaaressa. Tarkoituksenamme oli ruokkia runsaslukuista oravaporukkaa ja pikkulintuja.

Oravia ilmestyi paikalle vain pari hassua, eivätkä lintusetkaan häikäisseet lukumäärällään. Epäilimme, että olimme liikkeellä liian myöhään, ja muut olivat jo aamuvarhain ruokkineet pörröhännät kylläisiksi.

Viehättävässä ympäristössä oli silti kiva käyskennellä ja vaihtaa kuulumisia, ja joitakuita faunan edustajiakin onnistuimme bongaamaan.









Tuntui vähän aavemaiselta, kun käyntimme aikana suljettuna olleesta Kesäkahvilasta alkoi yhtäkkiä kuulua musiikkia. Huhuu... Kahvi olisi kyllä kauniissa rakennuksessa maistunut, mutta tällä kertaa saimme tyytyä vain kurkistelemaan ikkunoista sisään.


Kivaa viikon jatkoa!
Toivottavasti lunta ei tule niin paljon, että ei mahduta sekaan :D







10.1.2016

2-vuotias Pikkuveli

Pikkuveli täytti loppiaisena kaksi vuotta.

Kuvia tulee vähän jälkijunassa, kun on ollut tässä mm. kyläilyä, töitä, pakkaslähtöisiä auto-ongelmia ja lopulta muutenkin vain ajan kysymyksenä ollutta autonvaihtoa (joka ei sekään luonnollisesti taas mennyt niin kuin perus-pirkolla)  ja mitähän vielä...


Pikkuveli ei ole enää mikään ihan pikku. Siinä se päivänsankari hihkui innoissaan paketteja availlessaan, että "OHO! Mikähän siinä mahttaa olla!?"





Juhlat ovat aina just niin hyvät, kuin niiden osallistujat.
Eli superkivaa oli oli taas juhlia ihanien vieraiden kera <3

Kaikki eivät päässeet paikalle juuri h-hetkellä, mutta sekin oli ihan hyvä niin ehti hiukan paremmin seurustella kaikkien kanssa. Toisten kanssa juhlistettiin sitten vähän jälkeenpäin.

Meidän kaksivuotias tuntuu jo niin isolta pojalta. Isoveljen tavoin höpöttää koko ajan ja kyselee loputtomasti. Keskustelee sujuvasti isoveljen kanssa siitä, miksi matoja ei voi syödä. ("Se on ÄLLÖTTÄVÄÄ. Niissä on MUTAA!"). Ja viimeksi eilen nukkumaan mennessä käytiin taas läpi mm. mitä norsut, pikkunorsut, perhoset, apinat, puput sun muut syö. 

Voi pysythän, Pikkuveli, aina yhtä valoisana ja iloisena kuin nyt!

Juuri tuommoisena höpsönä, huumorintajuisena veijarina, jolla on pilkettä silmäkulmassa niin että häikäisee. Pus!








4.1.2016

Uusi vuosi, vanha arki

Uusi vuosi pyörähti käyntiin normiarjen merkeissä. Itse ennätin käväistä jo Intiassa, josta kotiuduin eilen. Parin päivän aikana tänne oli tullut talvi, ohhoh!

Tältä näytti kotipihassa äsken:






Vuodenvaihde vastaanotettiin rauhallisesti. Käytiin perinteisesti ystävien pihalla ampumassa vähän raketteja. Sisälle ei menty taloudessa kyläilleestä enterorokosta johtuen, tautivekkulin reilun vuoden takainen visiitti meillä kun viipyy yhä muistoissani elämäni hirveimpänä viikkona.

Kotiin palattuamme pidettiin poikien kanssa uudenvuoden piknik takkahuoneen lattialla erikoisherkkujen, eli nakkien ja ranskalaisten kera. 

Saatuamme pojat petiin kysyin Mieheltä, että suututko, jos en jaksa valvoa yli puoleenyöhön. Mies katsahti minuun kuin vähämieliseen ja totesi: "Suutun, jos valvotaan." My kind of thinking!

Tässä yhteisessä univajekonkurssissa ei kyllä ihan kevein perustein lähdetä valvomaan lisää ;)


Takassa paloi kyllä kodikas valkea, mutta salamavalo söi sen näköjään pois kuvasta, oho.



Uudenvuodenlupauksia en tehnyt. Viime vuonna päätin opetella ompelemaan ja opinkin.
Tälle vuodelle asetan vain tavoitteeksi löytää jossain välissä aikaa tehdä edes jotain käsitöitä.

Pikkuveljen huoneen remontti on edennyt mukavasti, tyypillä on jo oma ovi ja huone muutenkin melko hyvässä kuosissa :) Eilen työreissusta kotiuduttuani lähdettiin porukalla ostamaan perheen pienimmälle lamppua uuteen huoneeseensa. Ajomatkalla jutusteltiin niitä näitä. Ensin käytiin läpi, mitä hämähäkit, muurahaiset, hevoset, villihevoset ja muutamat muutkin syövät.

Poika: Äiti, mitä mehiläiset syö?
Minä: No ne juo kukista mettä.

Hetken päästä:

Poika: Äiti, mitä mehiläiset syö?
Minä (vähän jo huoaten): No ne juo kukista sitä mettä.
Poika: No niin, niin, mutta MITÄ NE SYÖ???

Keskustelu jatkui mm. näissä merkeissä:

Poika: Äiti, mä haluan uimalasit ja sukelluskengät. Ne litteät. Äiti, mä haluaisin löytää sellaisen merenneidon veden alta.

Perussettiä siis :D


Nyt hommiin! Järkättävänä on nimittäin 2-vuotisbailut keskiviikoksi. Kyllä, Pikkuveli on jo niin iso. OMG.

Orastava flunssa uhkaa vähän hidastaa menoa, mutta jospa se pysyisi jotenkin kurissa.

Ciao, ciao!