27.1.2017

Luomuilu ontuu

Siirtyminen luonnonkosmetiikkaan on ruvennut onnahtelemaan pahasti :(

Tykästyin taannoin siihen Madaran shampoohon, sillä se tuntui sopivan hiuksilleni ihan hyvin. Ja varmasti sopikin, nimittäin hiuksille. Päänahkani sen sijaan meni huonoon kuntoon, mitä ei koskaan ennen ole tapahtunut. Iho tuntui aralta ja jopa kutisevalta, enkä keksi mitään muuta syytä kuin tuon shampoon, sillä kaikki muut tuotteet olivat pysyneet ennallaan.

Kampaajani sanoi ihon myös näyttävän huonolta ja hän tekikin aivan ihanan, elvyttävän hoidon. Lisäksi ostin pikkupullon hoitoainetta ja korjaavan shampoon, ja voilà! Tilanne korjautui samantien.


Lisäksi kokeilin Madaran silmänympärysvoidetta, joka on ollut ihan ok, mutta ei todellakaan riittävän kosteuttava minun tarpeisiini. Sama juttu Laveran päivävoiteen kanssa: ihan ok, mutta ei kosteuta riittävästi. Lorautin päivävoiteen joukkoon Weledan öljyä ja sain aikaan kohtalaisen kosteuttavan koostumuksen - näin saan käytettyä purkin loppuun saakka.


Myös Zuii´n primer on ollut ihan ok, mutta sitäkään en aio ostaa enempää, vaan palaan sen sijaan BareMineralsin omaan Prime Time -primeriin, josta olen tykännyt jo vuosia.



Niin, ja se alumiiniton deodorantti... Se kirveli vähän, sillä siinä oli mukana alkoholia. Palasin siis vanhoihin, hyväksi havattuihin deodorantteihin (enimmäkseen Herbinaa, nyt käytössä joku Amerikasta tuotu stick). Jos vastaan tulee joku sekä alumiiniton, että alkoholiton dödö, kokeilen kyllä mieluusti.


Oikeastaan ainoa luonnonkosmetiikkatuote, johon olen tykästynyt oikein kunnolla, on tuo ylläolevan kuvan Madaran kasvovesi! Siitä tykkään tosi paljon, paljon enemmän kuin mistään muusta aiemmin kokeilemastani kasvovedestä.


Olen kokeillut viime aikoina myös useita erilaisia hiusöljyjä. Jo valmiiksi kuivat ja karheat hiukseni ovat kaivanneet vaalentamisen jälkeen entistäkin enemmän kosteutusta. Tähän Moroccanoiliin palaan yhä uudestaan, ja uudestaan - sen voittanutta en ole vielä onnistunut löytämään. Sen lisäksi, että laitan tätä pesun jälkeen hoitamaan, tämä soveltuu myös hiusten muotoiluun.

Myös Bumble & bumblen öljy on ihana, mutta sitä käytän vain muotoiluun.


Ja vielä lopuksi pakko hehkuttaa Bumble & bumblen viimeistelysuihketta. Tämä on niin ihana, tuuheuttaa ja kuohkeuttaa.


Huokaus.

Käyttelen nyt siis loppuun noita purnukoita, joita kaappini kätköistä löytyy (ja löytynee vielä hyvän tovin ajan...) Purkkien loppuessa en ehkä pyrikään hommaamaan tilalle neuroottisesti pelkkää luonnonkosmetiikkaa, mutta mahdollisuuksien mukaan. Ja ainakin pyrin pitäytymään tällä Animalian eläimillä testaamattoman kosmetiikan listalla. Sieltä löytyvät onneksi ainakin hyväksi havaitsemani Paul Mitchell, The Body Shop, Everyday Minerals, LilyLolo ja Urban Decay.

Onko sinulla toimivaksi havaittuja luonnonkosmetiikkavinkkejä?

18.1.2017

Black and White New York









15.1.2017

Tuorepuuro, avokado-suklaamousse (ja miten #%!?& lausutaan chian siemen)

Laitoin edellisenä iltana kulhoon cashew-maitoa ja chia-siemeniä (ehkä muutama ruokalusikallinen).

Seuraavana päivänä lisäsin joukkoon banaanin (tummuneen ja makean), pakastevadelmia, hunajaa ja vaniljajauhetta. Surautin kaikki sauvasekottimella iloisesti sekaisin ja voilà!

Herkullinen tuorepuuro oli valmis. Tämä oli niin hyvää, että vaikka tarkoitukseni oli säästää annoksesta puolet Miehen maisteltavaksi, se jotenkin pääsi unohtumaan ;)


Ystävä tarjosi taannoin ihanaa suklaavanukasta (?), joka oli jauhoton, maidoton, sokeriton ja kaikki mahdollinen -ton, eli täysin vegaaninen. Siitä innostuneena jätin jälleen iltajäätelöt syömättä ja jatkoin terveellisempien herkkujen testailuja.

Tämän avokado-suklaamoussen ohje löytyi täältä.

Ensimaku ei ollut oikein lupaava - molemmat pojat maistoivat lusikallisen, irvistivät ja sanoivat ihan vilpittömästi yäk :D Oma reaktioni oli aika lailla sama.

Lisäsin sekaan ripauksen ruokokidesokeria ja mausta tuli heti paljon miellyttävämpi. Mousse vietti yön jääkaapissa ja seuraavana päivänä se oli jo tosi hyvää! Makujen kannattaa siis antaa rauhassa tasoittua :) Ensi kerralla lisään mukaan banaania ja yritän jättää sokerin pois.


Ja nyt tarkkana! Ollaan kavereiden kanssa mietitty (USEIN, trust me), että mitenkähän kummassa se chian siemen oikein lausutaan. Noh, menin ja otin selvää. Olin itse olettanut, että sillä tavalla italialaisittain ch=k, elikkäs kiia-siemen. VÄÄRIN. Oikea vastaus on tässä:



Ainakin oletan niin, sillä kyseessä tosiaan on Meksikossa ja Keski-Amerikassa asusteleva kasvi. Jota viljellään tosin nykyisin myös Australiassa.


Nyt olen New Yorkissa, ja eilinen illalliseni muodostui kolmen taalan pizza-slicesta ja jälkiruuasta, jossa todellakin oli jauhoja, maitoa, sokeria ja kaikkea muutakin mahdollista :D Mutta kotona sitten taas...

Leppoisaa sunnuntaita!

13.1.2017

Vapaapäivä ja olemisen sietämätön keveys

Mulla oli tänään vapaapäivä.

Täysin. Vapaa. Päivä.

Odotin sitä kuin lapsi jouluaattoa. Varmasti ainakin enemmän kuin aikuinen odottaa jouluaattoa. Ensimmäinen päivä viikkoihin, kun ei ollut mitään sovittua ohjelmaa. Ja kyllä se tulikin tarpeeseen!



Mitäpä tein?

Laitoin tiskikoneen pyörimään. Join aamukahvia ja luin blogeja. Kirjoitin blogia. Pähkäilin tuhannen kerran, vaihtaisinko blogini fontin. Jätin tuhannen kerran vaihtamatta. Raivasin kodinhoitohuonetta. (Vieläkään en kyllä ehtinyt laittaa sivuun niitä pieneksi jääneiden vaatteiden kasoja.) Keitin ja söin puuron mangososeen kera. Kuvasin tulppaaneja ihan vain huvin vuoksi

Luin Aavetaloja ja ihmiskohtaloita -kirjaa, koska se oli pakko palauttaa kirjastoon. Keskeytin liian usein etätöitä kotona tekevän Miehen. Täyttelin Unelmieni vuosi -kalenteriani (jonka ostin itselleni joululahjaksi ja joka on aivan hurmaava, mutta pakko todeta, että kokonsa vuoksi minulle vähän epäkäytännöllinen). Maksoin tärkeän laskun pois (kun lopultakin satuin muistamaan). Tyhjensin tiskikoneen.

Kävin kävelyllä ihan vain huvin vuoksi. En yrittänytkään hengästyä tai ylipäätään kuntoilla, nautin vain raittiista ilmasta ja omasta hetkestä. Peruin suunnitelmani käydä kävelyllä ihan vain huvin vuoksi, koska alkoi sataa talvirukkasen kokoisia räntäkimpaleita. Kävin sittenkin kävelyllä, sillä räntäsade laantui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Kävelin saman metsälenkin, jonka aina ennen kävelin Koiran kanssa.

Kävin läpi kaikki kirjaston kirjat ja muut lainat (39 kpl). Jätin muutaman, jotka realistisesti uskon pystyväni lukemaan joskus lähitulevaisuudessa, ja palautin loput kirjastoon. Lainasin vain kaksi uutta kirjaa (Vaimo kävi lääkärissä, ymmärtääkseni takuuvarma itkettäjä ja joku historiallinen dekkari, joka sattui silmään) ja uudelleen yhden vanhoista - en ehtinytkään lukea Aavetaloja ja ihmiskohtaloita loppuun ja se on niin mielenkiintoinen, että haluan ehdottomasti lukea sen kokonaan. Hain pojat tarhasta. (Boldasin päiväohjelmastani kaikki erityisen kivat jutut, niitähän oli ilahduttavan paljon!)



Joko saa alkaa haaveilla keväänvihreästä ja kepeästä pinkistä? Ihan sama, haaveilen silti.

Tuikut ovat jääneet, mutta niidenkin olemus on jo jotenkin raikkaampi. Ja tässä on muuten mennyt monta viikkoa niin, etten ole ennättänyt ottaa yhtään ainutta kuvaa päivänvalossa. Olin niin onnellinen, kun tänään pystyin!




Illan ohjelmassa on rentoa kotoilua. Pizzaa ja syömistä telkkarin ääressä... Pikkuveli kuulemma "teki jo valmisteluja", ja kantoi pöydän ja tuolit valmiiksi.

Ihanaa viikonloppua, ystäväiseni!


PS. Pojan villasukat tuli pääteltyä eilen, eli ne ovat virallisesti valmiit. Ei mennyt kuin vuosi :D

12.1.2017

Kuluneen viikon aikana tapahtunutta

Tuntuu kuin edellisestä postauksesta olisi puoli vuotta, mutta siitä oli näköjään viikko.

Viimeinen pariviikkoinen on ylipäätään ollut täynnä touhua. Ensin oli töitä. Sitten joulu ja pari vapaapäivää. Töitä. Uusivuosi. Töitä. Pari "vapaa"päivää, joista ensimmäisen aikana kävin kampaajalla, kynsi- ja ripsihuollossa, ajelin Helsingin keskustasta Malmille palauttamaan Falckin lainarengasta, sieltä Vantaan Juhlamaailman ja kaupan kautta 19 maissa kotiin leipomaan. Seuraavana päivänä, eli loppiaisena vietettiin Pikkuveljen synttäreitä.

Kolmevuotiasta Pikkuveljeä juhlittiin talven toistaiseksi kylmimpänä päivänä.

Päivänsankari halusi pinkit ilmapallot ja saamansa piti.

Naamiaisteemaisista synttäreistä ei puuttunut draamaa. Sankari ei suostunut pukeutumaan tiikeriasuunsa, ja normihousuihinkin (collegehousut...) vasta pitkän neuvottelun tuloksena. (En lämmennyt ajatukselle synttärisankarista kalsareissa kakkupöydässä.)

H-hetkellä alkoi uusi kädenvääntö ja juhlien isäntä rähisi tunnin verran kieltäytyen puhaltamasta kynttilöitä ja käskien vieraita lähtemään kotiinsa. (En muuten todellakaan tiedä miten Sinkkonen olisi neuvonut tilanteessa toimimaan...)

Mutta uskokaa tai älkää, juhlista tuli kuitenkin erittäin onnistuneet :D







(Kaverin ottama kuva - kiitos!)

Synttäreitä seuraavana päivänä pääsimme koulukaverin studiolle kuvailemaan, sain tulevan viikon koulutehtävän aika hyvälle mallille. Sitten kutsuivatkin taas työt. Aikaisia aamuherätyksiä ja vielä lisäksi pari koulutuspäivää.

Tanskalaiset naiset pukeutuvat mielestäni maailman parhaiten! Vaatteet siellä ovat muutenkin aivan ihania. Olikin pakko käyttää tilaisuus hyväkseen ja pistäytyä vähän alennusmyynneissä Kööpenhaminan kentällä...


Suosikkivaatemerkkini on Saint Tropez. Liikkeestä tarttui mukaan (parilla eri visiitillä) ylläolevat harmaa neule, roosa paitapusero, roosa lyhythihainen, läpikuultava paita ja sen alle samanvärinen aluspaita, beesi aluspaita ja musta, kiiltäväpintainen hame.

Viikon aikana sain myös lopultakin neulottua valmiiksi ne Pojan vuosi sitten aloitetut villasukat :D Odottavat enää päättelyä...

Nyt asioille, lounastreffeille, Pojan telinevoimisteluun, illaksi kotiin vieraita vastaanottamaan jne jne........


Kivaa päivää sulle! ♥


PS. En ollut ajatellut tehdä mitään virallisia uudenvuodenlupauksia, mutta ajeltuani viikko sitten Helsinkiin ja ihasteltuani kirpeänä pakkaspäivänä ihan mielettömän kaunista, höyryävää merta ja horisontissa uljaina taivaisiin kohoavia pilvimassoja tein yhden: EN ENÄÄ IKINÄ POISTU KOTOA ILMAN KAMERAA.

5.1.2017

Järven tarina eli kai se talvi on ihan ok juttu

Järven tarina muistutti minua siitä, että vuodenkierrossa on jotain ihan mielettömän hienoa. Jos ei olisi talvea, ei olisi ihanaa kevättä. (Vaikkakin lyhyempikin talvi välttäisi yours trulylle.)

Ilman vuodenaikojen vaihtelua en tietäisi...

...millaista on ajaa autolla pilkkopimeässä lumen tupruttaessa hypnoottisesti päin tuulilasia pitkien valojen keilassa.

... miltä syksy tuoksuu.

... miltä kevätlintujen laulu kuulostaa pitkän, hiljaisen talven jälkeen.

... miltä tuntuu lumien sulettua vaihtaa talvikenkien jälkeen kevyet tennarit jalkaan.

... miltä kuulostaa jäiden kilinä keväällä niiden ensin sulaessa ja sitten lähtiessä.

Tiedän toki myös miltä tuntuu käynnistää autoa kaapeleilla kohmeisin sormin -30c pakkasessa, vaikka sen kokemuksen olisin kyllä voinut jättää väliinkin. Haluaisin kuitenkin ajatella, että plussan puolella tässä kokemuspuolella vielä ollaan.

Tätä postausta kirjoitan polvipituisessa villatakissa ja karvatöppösissä hytisten talven toistaiseksi kylmimpänä päivänä, hrrr.


Hyvää alkanutta vuotta! ♥









© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.