31.3.2014

Pähkinä tarkoittaa pähkinää

Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta. Tiedätte kyllä. Eri kieltä toisinaan puhutaan. Toisinaan arjessa sattuu pienimuotoisia communication breakdowneja. Nythän kävi niin, että Mies ei enää taannoisen perusteella halua ostaa mulle Parrots -snacksejä. (Ei kyllä varmaan mitään muitakaan snacksejä. Eikä sen puoleen mitään muutakaan suuhunpantavaa.) Mies meni Vauvan kanssa ruokakauppaan. Minä halusin olla cool superäiti ja keksin mennä siksi aikaa Pojan kanssa leikkipuistoon, vaikka Mies suhtautuikin ajatukseen aavistuksen epäileväisesti. Sattui nimittäin olemaan juuri se taannoinen takatalvipäivä.

Sanoin, että haluan sellaisia suklaapähkinöitä. Mies sitten soitteli kaupasta tarkentavan informaation perään. Kerroin, että mielessä on sellaiset pähkinät, joissa on suklaata. Ja esim. niitä myslipalleroita. Mies kyseli, että saako olla rusinoita. Totesin, että ei, kun ei niistä ole järkeä maksaa kun niitä on kotonakin iso rasiallinen. Että vain niitä suklaapähkinöitä. Niin ja saa olla myös jugurttijuttuja.

Mies tuli kaupasta ja kurkistin pussiin. Ihmettelin, kun ei ollut mitään muuta kuin kaikkia erilaisia pähkinöitä. Olisittepa nähneet hänen ilmeensä, kun ihmettelin, että eikö ole esimerkiksi mitään suklaarusinoita... eikä suklaabanaaneja? Jugurttirusinoita tai jugurttiananaksia...? Mies sanoi minun tilanneen pelkkiä pähkinöitä ja kieltäneen ostamasta rusinoita. Sanoin, että kyllä nyt suklaarusinoita olisi saanut olla, mutta ei pelkkiä tavallisia rusinoita (ihmettelinkin että miksi hän sellaisia olisi ajatellut ostaa). Lopputulos: asioin Miehen pussilla. Oli nimittäin jostain syystä päätynyt ottamaan meille snacksit omiin pusseihin.

Heidän kaupassa ollessaan me pidettiin Pojan kanssa hauskaa leikkipuistossa. Satoi räntää, eikä Poika halunnut mennä mihinkään vehkeeseen (tai no suostui pari kertaa laskemaan liukumäestä kun nostin puoliväkisin). Pärähti itkemään kun laitoin keinuun. Että semmoinen oli se reissu.

Edit. Muutin otsikon. Koska se kuulosti paremmalta ja koska keksin kaiken aina vasta jälkeenpäin.

Nimenmuutos

Päätin vaihtaa blogin nimeä. Tiedän, että tämä kuulostaa höpsähtäneeltä (saa hymähdellä ihan vapaasti!), mutta näin viime yönä unen, jossa blogin nimi oli Aina lähelläni. Tosin unessa blogi käsitteli yksinomaan huonekasveja, mutta en anna yksityiskohdan häiritä ;) Kun aloitin blogia, oli tosi vaikeaa miettiä sopivaa nimeä. Pari täydellistä jouduin hylkäämään, koska ne oli jo varattu. Päädyin siis tuollaiseen perusnimeen. Nyt nappaan tuosta unestani uuden nimen, joka tuntui hyvältä. Osoitekin oli vapaana joten ei kun tuumasta toimeen! Siis jatketaan osoitteessa:

http://ainalahellani.blogspot.fi/

Uskaltanen luvata että ihan hetkeen ei nimi muutu, sen verran tuhertamista tässä oli... Samoin toivon etten ihan pian kyllästy tuohon banneriin. Siinä oli myös melkoinen väkertäminen, että sai asettumaan mieleisesti. Sisällön siirsin sellaisenaan tänne uuteen blogiin. Samoin tämän postauksen lähes tällaisenaan.

Muuta ihmeellistä tänne ei kuulu. Mies lähti taas reissuun (onneksi harvinaista, että on ihan näin tiuhaan tahtiin reissussa) ja minä taiteilen kolmistaan poikien kanssa. Tänään meinasi päästä tapahtumaan sellainen läheltä piti -tilanne, että olisin joutunut juomaan aamukahvini kuumana (no ainakin lämpimänä), mutta eipä sentään! Poika otti ja kaatoi kahvit pöydälle, jolla (luonnollisesti) olivat somasti vierekkäin läppäri, puhelin ja kamera. Hupsista. Onni onnettomuudessa, onnistuin pelastamaan kaiken muun, vain kameralaukun pohja kostui vähän. Mies kyseli kuulumisia. Kerroin tämän, ja lisäksi että kyynelehdin katseltuani Satuhäät, jossa jotkut menivät naimisiin Prinsessa Ruususen tahtiin. Totesi kuulostavan kaikin puolin normisetiltä :D

Nyt treffeille Nukkumatin kanssa, öitä!

28.3.2014

Rasvailua, rasvailua, rasvailua... Niin ja vähän rasvailua.

Nuhainen perjantaimoikka täältä! Pojan lisäksi niiskutetaan minä ja Vauva. Onneksi meillä vain pienet nuhanpoikaset.

Mies lähti poikien kanssa leikkipuistoon ja kauppaan kun hermostuin ja komensin annoin lempeästi ymmärtää, että tekisi ihan hyvää saada makoilla rauhassa pieni hetki. Ajatella rauhassa ajatus loppuun, jos sellainen nyt päähän sattuisi putkahtamaan. Tai olla rauhassa ajattelematta yhtään mitään. En muista milloin olisin viimeksi ollut hetken ihan yksikseni. Kävin hetken pihakeinussa istumassa ja ihastelemassa ilta-aurinkoa, minkä jälkeen heittäydyin sohvalle... Ja mikäs sen mukavampi tapa tässä makoillessa rentoutua, kuin jaaritella blogiin ;)

Kävimme maanantaina Vauvan kanssa siellä lääkärissä kuivaa ihoa näyttämässä. Hänen ihonsahan oli alkuun ihan hyvässä kunnossa (kasvot ovat kyllä aina olleet kuivat), mutta rupesi jossain vaiheessa kuivumaan ja on mennyt vähitellen vain pahempaan suuntaan. Tuntuu, että ollaan kokeiltu siihen jo kaikkia mahdollisia rasvoja, niitä kun meiltä löytyy. Esikoisenkin iho on ollut kuiva, joten rasvoja on kertynyt laidasta laitaan. Olen pelännyt, että Vauvallakin on maitoallergia, nuo iho-oireet kun ovat suolisto-oireiden lisäksi maitoallergikoilla tavallisia. Esikoisella, jolla maitoallergia vastikään todettiin, oli kuivan ihon lisäksi vatsavaivoja. Sen sijaan Vauvalla ei tunnu olevan mitään muita oireita. Iho meni kuitenkin siinä määrin kuivaksi, että päätin viedä pikkuisen näytille. Lääkärikin totesi ihon olevan kovin kuiva, samoin karstaa on päässä hurjan paljon. Koska Vauva on kuitenkin muuten täysin tyytyväinen, eikä vatsan kanssa ole mitään ongelmia, kokeilemme hoitaa pari viikkoa rasvailemalla. Jos tilanne ei muutu tai jopa pahenee, tutkitaan allergian mahdollisuus.

Mitä ohjeita lääkäri sitten antoi? No, ensinnäkin rasvapesut, eli saippuan (ei kyllä sellaista olla käytettykään, vaan tähän asti sen sijaan Ceralan-rasvaa tai öljyä) sijasta pestään Aqualan L:llä. Joka ilta siis suihku/nopea kylpy ja pesu sillä. Pää (karsta-alueet) öljytään Ceridal-öljyllä ja liotellaan sitten pesun ohessa veden kanssa. Pesun jälkeen taputellaan kuivaksi ja rasvataan pyyhekuiva pallero Lipolan-voiteella. Kuulemma "lumiukkorasvaus" eli niin paljon rasvaa, että koko muksu on ihan valkoinen. Lisäksi on tärkeää laittaa rasva pyyhekuivaan ihoon, eli ei saa ehtiä kuivua rutikuivaksi välillä. Sitten annetaan tenavan pötkötellä jonkun aikaa niin, että rasva saa rauhassa imeytyä. Jos vielä on tarvetta, rasvataan lisää.


Näillä aseilla taisteluun!

Eilen rasvailin Vauvan ihon perusteellisesti juuri lääkärin ohjeiden mukaan. (Aiemmin ei ole ollut tilaisuutta, kun ollessani yksin lasten kanssa meni Pojan iltatouhuissa aina niin myöhään, että Vauva ehti nukahtaa enkä raaskinut herätellä. Rasvaisena pötköttely siis jäi.) Ja simsalabim! Tänä aamuna herättyämme iho oli ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen melko ok! Vain kasvojen iho oli edelleen kuiva, mutta huomattavasti parempi jo sekin. Ihanaa! :) Pitää tehdä samat rasvaussetit joka ilta, jospa tässä selvittäisiin pelkästään sillä.
Noita oikeanpuoleisia rasvoja ollaan myös kaiken muun ohessa kokeiltu. Vasemmanpuoleinen oli hajusteeton ja parabeeniton kauranversouutetta sisältävä balsamivoide. Soveltuu kuivalle ja atooppiselle iholle. Apteekkari suositteli meille tätä, mutta se ei kyllä yksinään parantanut vaivaa. Sen sijaan voin kyllä muutoin suositella sitä kuivalle iholle. Ja olen muuten käyttänyt sitä kuiviin käsiini, ne kun ovat välillä jatkuvasta pesemisestä kuivat kuin korput. Toimii ainakin siihen ;) Oikeanpuoleinen aine on karstan poistoon. Levitetään päähän ja annetaan vaikuttaa 20 minuuttia, sitten pestään miedolla shampoolla pois. Tämäkin paransi tilannetta vähän, mutta sain itse asiassa parhaan tuloksen tähän asti, kun laitoin eilen sitä Ceridal-öljyä, ja pesin Vauvaa kylvettäessäni päänkin Aqualan L:llä.
Mies! Tällaisen setin kanssa on aina suotavaa kotiutua reissusta. Omani ainakin oli kovin lämpimästi tervetullut. Olisi kyllä ollut ilmankin, mutta ei kerrota hänelle ;) Frappucino ja Cliniquen All about eyes -voide. Tuo voide on ainoa, joka tuntuu itselläni yhtään tehoavan silmäpusseihin. Mustiin silmänalusiin en kuitenkaan ole huomannut sillä(kään) olevan minkäänlaista vaikutusta, eli viime aikojen unimäärillä kyllä valokynä viuhuu...!
Pojat saivat tuliaisiksi Irish rugby -pallon ja pehmoisen lampaan. Poika onkin istuskellut sohvalla onnellisena lammas sylissään muistaen aina välillä todeta lampaan sanovan "mää" :)

26.3.2014

Ja kuinkas meillä meni...?

Kysypä multa joku kysymys! Ai miten meillä meni kun Mies oli pois? Älä kysy sitä, kysy jotakin muuta. Kysy vaikka että onko kiva kun se tulee takaisin kotiin. No totta hitossa ON! Tosin täytyy myöntää, että homma sujui osimoilleen hyvin. Paremmin kuin olin odottanut.

Olen tässä ilakoinut, kun ollaan kaikki saatu olla niin pitkään terveenä. Jotenkin siis osasinkin ounastella sitä, että eiköhän jotakin pientä tule kuvioon heti kun jään yksikseni poikien kanssa... Ja niinhän se Poika kotiutui maanantaina hoidosta räkä poskella. Onneksi siitä ei ole kehittynyt mitään normiflunssaa dramaattisempaa ja öistäkin ollaan selvitty vain parilla ylimääräisellä herätyksellä toissayönä (Vauvan kanssa ollaan toki vedetty normisetti, eli herätty pari kertaa yössä syömään). Soimasin kyllä itseäni jälkikäteen siitä, että uhrasin maanantaipäivän siivoukselle ja ajattelin naiivisti, että torkutaan ja levätään Vauvan kanssa sitten tiistaina Pojan ollessa hoidossa. Note to self: Lepää aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus! Eilinen menikin sitten Pojan kanssa touhutessa, energiatasoihin kun nuo nuha ja yskä eivät vaikuttaneet mitenkään...

Poika on ollut muuten viime päivät hurjan hyväntuulinen! Uskoisin sen johtuvan siitä, että hän on lopultakin oppinut sanomaan muutamia sanoja, ja "keskustelee" iloisesti niitä toistellen. Käytettiin eilen Koiraa kävelyllä, ja Poika oli äänessä koko lenkin ajan (keneltä lie perinyt). Keskustelu oli seuraavantasoista: "Ii-aa, ii-aa, ii-aa" (= piipaa, piipaa), "brum-brummm", "kiitti", "hei", "huhuu" (= Mitä pöllö sanoo. Tämä on uusi.), "uh-uh" (= vuh vuh, eli mitä koira sanoo), "ei hei" (= hei hei), "Koiran nimi" (tätä hokee kaikkiin mahdollisiin väleihin), "Ohhoh!", "Oho!". Pojan ruokailut sujuvat nykyään onneksi hyvin, yleensä ruoka maistuu ja tulee syödyksi suht ihmismäiseen tyyliin. Poika tosin poimii useimmiten ruuista kaikki lihat ja irvistää kasviksille. Salaatin kaivaa suurieleisesti pois suustaan.

Muuten meininki oli Miehen poissa ollessa ihan leppoisaa, mutta ei kyllä tunnit riitä vuorokaudessa, kun kahden muksun kanssa touhuaa yksin. Nostan hattua kaikille yksinhuoltajille, kyllä siinä on melkoinen taiteileminen. Itse en vielä ole luonnostani kovinkaan kummoinen organisoija, mutta kyllähän näiden kanssa on väkisinkin pakko vähän oppia olemaan. Haluaisin kovasti, että huusholli olisi illalla tiptop, erityisesti keittiö ja pesutilat, ettei aamua tarvitsisi aloittaa siivoamalla. Yritän saada keittiön siivottua Pojan syödessä puuroaan. Pojan syötyä hänet pitää kiidättää saman tien pesulle - puuroa löytyy yleensä joka paikasta päästä varpaisiin. Pojan kanssa iltapesut ja sitten herra sänkyynsä. Nukahtaa onneksi helposti ja nopeasti itsekseen. Siitä suoraan Vauvan kanssa suihkuun, oma suihku ja sitten Vauvan, sen jälkeen rasvailut ja yöpaita niskaan molemmille. Nuo Vauvan pesut ja rasvailut vievätkin toistaiseksi aika kauan aikaa. Saatiin siis lääkäriltä melkoinen rasva-arsenaaliresepti tuon kuivan ihon hoitoon. Koitetaan parin viikon ajan hoitaa rasvaamalla ja katsotaan onko sillä mitään vaikutusta.

Kun olen yksin, Vauva heittää luonnollisesti oman lusikkansa soppaan ja esimerkiksi eilen keittiön siivoaminen onnistui vasta kaikkien muiden iltatouhujen jälkeen, Vauva kun ei halunnut olla yksikseen. En pysty keskittymään mihinkään hommaan, jos pikkuinen kitisee murheellisena vieressä, eikä tietty tarvitsekaan, voihan ne hommat odottaa. Oma syöminenkin jäi kyllä sitten iltakymmeneen, kun en vain osannut rauhoittua syömään ennen kuin paikat oli siivottu. Se varmaan helpottaa jotenkin alitajuisesti kaaoksen hallinnassa, että saa nuo perusjutut hoidettua.

Tähän kun lisää Kissan ja Koiran ruokkimisen, Koiralle lääkkeen antamisen aamuin illoin, Koiran ja Kissan ulkoilut, hommien keskeytykset akuutin vaipanvaihtotarpeen tai kiipeilevän tai muuten toilailevan taaperon aiheuttamana ja mitä kaikkea sitä nyt tehtävänä onkaan, aika täysiä nuo päivät ja illat ovat. (Tätä kirjoitan Pojan syödessä aamupuuroaan ja seurailen samalla hänen touhujaan.) On se vaan niin helppoa kun pääsee esimerkiksi illalla itse suihkuun ilman sen suurempaa suunnittelemista, kun voi jättää tenavat toisen kaitsettavaksi.

Aika hyvän arvosanan meille tästä jaksosta kyllä annan. Kumma kyllä, sanoisin jopa, että ihan leppoisaahan meillä on ollut :D On se vaan kuitenkin hitokseen ihanaa saada taas toinenkin aikuinen mukaan tähän ruljanssiin!

Kahvi ♥ Keeps me going.

24.3.2014

Arkista touhua

Se on sitten maanantai, ja uusi viikko pyörähtänyt käyntiin. Ihanan aurinkoinen maanantai!

Täällä ollaan pidetty kotia pystyssä poikien kanssa. Tämä voisi siis tarkoittaa sitä, että Poika on koko tarmollaan yrittänyt laittaa paikkoja remonttiin, ja minä olen kulkenut perässä ja edellä estelemässä... Tilanne on kuitenkin onneksi paljon parempi. Eilinen päivä ainakin sujui tosi leppoisasti! Jo iltakahdeksalta Poika oli sängyssä, puhtaana ja masu pullollaan, ja keittiö ja pesutilat järjestyksessä iltapuuhien jäljiltä. Loppuilta sujuikin sitten Vauvan ehdoilla, mikä iltaisin tarkoittaa lähinnä sohvalla istuskelua hänen torkahdellessaan rinnalla. Onnistuin kuitenkin jossain välissä itsekin syömään ja käymään pesulla, ja sänkyynkin päästiin jo kymmenen aikoihin.

Ei tämä äitiys"lomalla" oleminen monessakaan suhteessa poikkea työssäolosta, ainakaan useimmiten. Ihan samalla tavalla joutuu ennakoimaan ja organisoimaan ja olemaan koko ajan askeleen edellä. Homma kun tuppaa leviämään käsiin, jos ei koko ajan pyri olemaan kartalla siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi, tai jos tilanteiden yllättäessä tarvittavat työvälineet eivät olekaan käsillä.

Eilen aloin oikein kunnolla tiedostaa orastavan mahdollisuuden lapsityövoiman käyttöön. Pojasta oli nimittäin ihan oikeasti apua, kun pyysin häntä ojentelemaan minulle koneesta pyykkejä ripustaessani niitä kuivumaan. Tajusin, että hänen energiastaan voi tulevaisuudessa olla meille vielä suurta etua: pyykkejä tuli siihen tahtiin, että eipä ole koskaan tullut niin nopeasti ripustettua! Poika oli pakahtumaisillaan innosta ja lisäksi nauroi joka kerta ääneen, kun sanoin aina vaatekappaleen käteen saadessani uuden hittisanan kiitti.

Puheen tuottamista on nyt ruvettu treenaamaan oikein urakalla. Jopa äiti-sanan kuulimme kerran, kun hän juoksi isänsä kanssa kiljuen kilpaa, ja innoissaan kajautti liikkeellelähdön tiimellyksessä spontaanisti: "ÄITI!" Sen sijaan "ihi" kuuluu paljon useammin, mutta hänpä onkin melkoinen isin poika ♥ Näytin hänelle taannoin kihlajaiskuvaamme (kuten kihlajaiskuvissa tapana on, olimme Miehen kanssa kuvassa kyllä molemmat) ja kysyin, että ketäs siinä on. Vastaus: "Ihi!" Lisäksi Poika on oppinut sanomaan Koiran nimen, ja toisteli sitä koko eilisen päivän. Niin, ja on myös oppinut pyytämään kauniisti: "AnnaANNA, annaANNA!!!" :D

Pistäydyttiin eilen poikien kanssa Selloon ihan vaan lounaalle, mutta sielläpä olikin Sembalot käynnissä... Illalla kotona vasta melkoiset sembalot olivatkin, kun Poika leikki saamansa ilmapallon kanssa. Aamulla tuli tehtyä taas pienimuotoinen rookie mistake. Annoin ajattelemattomuuttani Pojan nähdä ilmapallon ennen aamupesulle menoa, ja siitäpä tulikin yllättäen erimielisyyttä, kun en antanut ottaa palloa mukaan pesulle. Jälkeenpäin ajatellen olisihan tuo ollut ihan sama vaikka olisi ottanutkin, mutta en osannut sitten enää antaa periksi, kun olin ensin kieltänyt ja toinen alkoi kiukutella...

Edelleenkin tulee silloin tällöin tehtyä ihan alkeellisia aloittelijan virheitä. Mies pyöritteli taannoin kaupassa päätään, kun menin innoissani näyttämään Pojalle, että kato miten söpö pehmolelu... Eipä olisi pitänyt yllätyksenä tulla, että sehän olisi pitänyt saada sitten mukaan. Koko ajan tässä kuitenkin kehittyy paremmaksi, ja nykyään sitä onnistuu useimmiten välttämään karikot ja osaa jo tarvittaessa pyöritellä rattaita siten, että kaikki houkutukset eivät satu silmään.

Vauvan kuulumisista mainittakoon, että on ihan älyttömän iloinen tyyppi. Ja on vastikään löytänyt nyrkkinsä, ja vuoroin maistelee niitä melkoisten äänitehosteiden kera, vuoroin taas tuijottelee silmät kierossa. Vauvan iho on kovin kuiva, ja tänään mennäänkin pistäytymään lääkärissä asian takia. Nyt siis kone kiinni ja tärkeämpiin hommiin!

Kuten aina riehakkaiden juhlien jälkeen, seuraavan aamun tunnelma olikin sitten huomattavasti vaisumpi.



22.3.2014

Normipäiviä ja muskarikokeilu

Kirjoitustahti on ollut hiljainen, kun ei ole tapahtunut mitään erikoisempaa. Tai no enemmänkin tulisi matkan varrella kirjoiteltua, jos en haluaisi aina laittaa myös jotain kuvia. Kirjoitella voisi pikaisemminkin, eikä kuvien ottaminenkaan ole ongelma, niitä kun tulee otettua paljon joka tapauksessa. Kuvien koneelle laittaminen ja valitseminen vievät kuitenkin aikaa. Ehkä kuvat voisi kuitenkin silloin tällöin jättää pois? Kun kirjoittelee harvemmin, on ainakin allekirjoittaneella melkoisesti ongelmia muistaa mitä lähimenneisyydessä (lue: paria viime tuntia vanhemmat tapahtumat :D) on tapahtunut...

No, yritetään muistella. Kulunut viikko oli melko lailla normiviikko. Alkuviikosta Poika käy nykyisin hoidossa ja viikon puolivälistä eteenpäin on kotona. Tämä rytmi tuntuu nyt ihan hyvältä. Pojan hoidossa ollessa olen tehnyt kotihommia sen mitä olen pikkuveljen kanssa touhuamiselta ehtinyt, lähinnä siis ihan perussettiä, eli pahimpien tulipalojen sammutusta: pyykinpesua ja tiskokoneen täyttöä ja tyhjentämistä. Tarvittaessa kyseisen päivän ruuan valmistelua. Nopeasti ne aamupäivän tunnit aina hurahtavat, sitten Poikaa hakemaan. Pari kertaa ollaan nyt hänet haettuamme pyörähdetty leikkipuistossa, kun onnistuin löytämään kivan puiston kauppareissun varrelta. Tämä siis yleensä säävarauksella... Lähes joka päivä pistäydytään ruokakaupassa. Ruokaostokset voisi organisoida vähän paremmin, ettei ihan päivittäin tarvitsisi kaupassa rampata, mutta toisaalta kyllä tykkään siitä. Onpahan yksi ohjelmanumero päivään lisää ;)

Mies oli viikolla pois iltahommista parina iltana, eli ne päivät olivat taas aika täysiä. Lähtee muuten kohta muutaman yön työreissuun, sitten koitetaan selvitä poikien kanssa yötä päivää ihan keskenämme. Peukut pystyyn, että sujuu hyvin! Tavoitteeksi asetan kaikkien pysymisen hengissä, hyvin ravittuina ja kohtuullisen puhtaana mahdollisuuksien rajoissa. Tällä hetkellä Pojalla on silmä mustana ja Vauvan huulessa ollut haava on vastikään parantunut, eli kovin korkealle en rimaa aseta... Tuo silmä mustui Pojan keikuttua eilen illalla varomattomasti sohvalla (pikkuveli oli ollut pahoilla mielin ja huomio suuntautui sekunniksi häneen) ja muksahdettua sitten pöydänkulmaan :( Pikkuveljen huuleen taas tuli haava isoveljen äkkiarvaamattomasta huitaisusta, itse olin vielä ihan vieressä... Eli näistä lähtökohdista kun ponnistetaan, iloisia ollaan jos suuremmitta haavereitta selvitään.

Pyörähdettiin muuten viikolla myös muskarissa koko perheen voimin. Sujui niin kivasti, että käytiin saman tien kaksi kertaa: ensimmäisen ja viimeisen :D Meno oli Pojalle sen verran rauhallista, että jatketaan kyllä suosiolla vähän liikunnallisempien aktiviteettien keksimistä. (Siitäpä tulikin mieleen, että pitää muistaa ilmoittautua sisarus-vauvauintiin!) Kävin Pojan kanssa vauva-aikana muskarissa, ja silloin vetäjä oli sen verran pliisu, että luovutettiin muutaman kerran jälkeen. Itse ainakin koen, että muskarissa pitää olla iloinen ja reipas meininki. Nyt ajateltiin sitten antaa touhulle uusi mahdollisuus ja mentiin koko perheen muskariin. Vauva taisi olla nuorin osanottaja, hih! No, meininki oli kyllä ihan iloista, mutta ei Poika malta istua paikallaan ja laulella pupunkorvista. Vauva kyllä seuraili touhua kiinnostuneena. Pitää katsoa millainen vesseli hänestä kasvaa, ja viedä hänet sitten mahdollisesti muskariin jos siltä tuntuu. Toiveena kun olisi, että vältyttäisiin siltä Hesarin kolumnin skenaariolta, että kakkosen ainoaksi muskarikokemukseksi jäisi Tartu mikkiin -ohjelma :D

Tuon Hesarin kolumnin mainitsin aiemmin myös täällä. Pakko kai se on tässä tunnustaa, että vauvakirja on edelleen ostamatta... OMG. Ultrakuvista on sen sijaan valokuvat saatu otettua, hyvä me!



MeandI-ostokset saapuivat viikolla. Pojan pöllöbody oli aika passeli. Vielä vähän väljä, mutta tulee ainakin käytettyä sitä pitkään. Omat tilaukseni, paita ja farkut, olivat liian suuret (Kas! Sehän tuli ihan puun takaa!) ja menivät vaihtoon, eli niitä jäin vielä odottamaan. Lisäksi havaittiin muutenkin vajausta Pojan vaateosastolla, ja ostin hätäpäissäni tuollaisen Ristomatti Ratian tähtibodyn. Body on ihana, mutta jäänee melko lyhytaikaiseksi. Se oli tällä hetkellä juuri ja juuri sopiva, mutta kangas ei tunnu antavan yhtään periksi ja päälle pukeminen on jo nyt melko haasteellista. Sen sijaan juuri kesäksi sopiva on varmasti iiihana Cutest little Brother ever (No todellakintodellakin jos minulta kysytään!!!) -setti, jonka ystävä toi Nykistä Vauvalle. Iik, miten ihana! ♥



Tällaista pääsi tapahtumaan, kun äidin silmä vältti hetkeksi. Poika oli livahtanut läppärin kimppuun, ja katsos vaan - olikohan tässä nyt sitten pienen miehenalun ensimmäinen epätoivoinen yritys löytää rakkautta verkosta ;) Voitte kuvitella hämmästykseni kun näin mitä poikanen oli koneelle naputellut :D Niisk!

 
Seuraava kuva toimikoon puolestaan todisteena, että kyllä täällä leppoisastikin aikaa vietetään. Silloin kun juoksukilpailuilta, pikkuautokilpailuilta, kirjojen luvulta ja kaiken maailman säätämiseltä ja sättäämiseltä ehditään :) Pieni mies oppi muuten viikolla sanomaan "kiitti". Äsken annoin hänelle päikkäreille mennessään tutin, ja siihen tuumasi kohteliaasti: "Kiitti!". Niin liikkistä :´)

Tämä poppoo suuntaa kohta Ikeaan! Mies ehdotti, ja sitä tilaisuutta meikäläinen ei kyllä jätä käyttämättä ;) Adios!

Pikkukakkoshetki äidin sylissä ♥

17.3.2014

Ristiäiset ♥

Vauvalla on nyt ihan oikea nimi. Ihanaa! Kerrottakoon nimistä, että niitä on kaksi ja ne tarkoittavat mm. rakastettua (!!!), kaikkien tuntemaa ja veljeä. Etunimellä on lisäksi merellinen merkitys, toinen nimi löytyi suvusta. Meidän rakas, iloinen murunen ♥


Ristiäisiä vietettiinkin yllättäen räntäsateessa. Hämmästys oli melkoinen, kun lauantaiaamuna heräsimme jälleen keskelle talvea. Toki vappuunkin on vielä puolitoista kuukautta aikaa, että siinä mielessä ei ihan tavaton yllätys voi olla jos vielä jonkun verran tuleekin lunta...

Kastepäivä oli oikein onnistunut. Juhlat olivat pienet, olimme kutsuneet vain kaikkein läheisimpämme. Pojan käyttäytymistä jännitimme melkoisesti, mutta tämäpä yllätti meidät erittäin iloisesti. Kirkossa seurasi kiinnostuneena tapahtumien kulkua rattaistaan, ja huuteli pastorin puheiden sekaan omiaan. Emme päästäneet juoksentelemaan vapaasti ennen kuin kaste oli ohi, sillä häntä ei ikimaailmassa olisi saanut enää takaisin istumaan, jos olisi hetkeäkään saanut maistaa vapautta ennen h-hetkeä :D Kasteen jälkeisissä juhlissa pysyi myös tyytyväisenä, siellä kun oli tilaa juosta. Ja juosta. Ja juosta... Oli myös mieleistä seuraa sekä toisista lapsista, että vanhemmista.

Isoveli juhlahumua seuraamassa.

Juhlat olivat rennot ja ihanat. Itselläni tuli tippa linssiin (no mistäpä ei tulisi...) laulajan esittäessä valitsemamme kolme kaunista kappaletta. Lintu (elokuvasta Belle ja Sebastian) oli minun lempikappaleeni lapsena, ja siinä on niiin kauniit sanat. Lisäksi kuulimme Erinin On elämä laina -kappaleen, josta pidämme muuten vaan ("Sulle kannan kaiken vaikket mitään pyydä. Liukumäen rappusista teen. Viltin päällä ulkona, mehua ja onnea...", "Olet kaunein alla kuun, pienen hetken vielä mun. Vaikka sua rakastaisin enemmän, nauraisin pois kaiken ikävän, jos pidät kiinni kovempaa voin sulle kaiken omistaa. Piirtäisin sydämiä eteiseen..." Oih!) ja meille niin rakkaan Over the rainbow´n, joka on ollut ensimmäinen kappale jonka molemmat poikamme ovat synnyttyään kuulleet. Olemme kuunnelleet sen aina heti synnytyssalissa, tuon ihanan Izin version ♥

Pakko mainita erikseen eräs Vauvan saamista lahjoista: Michael Monroen ja Kalevala Korun yhdessä suunnittelema A star all heart -riipus. Kaunis kiitos kummeille, aivan mielettömän hieno lahja! Tässäpä loistava lahjavinkki muillekin jotain pitkäaikaista ja ajatusta sisältävää lahjaa miettiville. Koru tuntuu varmasti erityiseltä myös siksi, että Monroe itse on niin positiivinen ja kaikin puolin kovin sympaattinen persoona.

Sulle kannan kaiken
vaikket mitään pyydä
liukumäen rappusista teen
viltin päällä ulkona
mehua ja onnea

Read more at http://www.lyrics.com/on-elm-laina-lyrics-erin.html#wuIPovIsPMtfhu32.99
Sulle kannan kaiken
vaikket mitään pyydä
liukumäen rappusista teen
viltin päällä ulkona
mehua ja onnea

Read more at http://www.lyrics.com/on-elm-laina-lyrics-erin.html#wuIPovIsPMtfhu32.99
Sulle kannan kaiken
vaikket mitään pyydä
liukumäen rappusista teen
viltin päällä ulkona
mehua ja onnea

Read more at http://www.lyrics.com/on-elm-laina-lyrics-erin.html#wuIPovIsPMtfhu32.99
Sulle kannan kaiken
vaikket mitään pyydä
liukumäen rappusista teen
viltin päällä ulkona
mehua ja onnea

Read more at http://www.lyrics.com/on-elm-laina-lyrics-erin.html#wuIPovIsPMtfhu32.99
Pojan kanssa elo on muuten ollut vähän viime aikoja leppoisampaa. Mitään mainittavampia selkkauksia ei ole tullut, mutta muutaman viime päivän saldo on kolme rikkoutunutta lautasta. Vähän huolettomasti on lautasen tyhjennyttyä aina niitä käsissään pyöritellyt... Suuntaan ensi tilassa muovilautasostoksille. Mahdollisesti johonkin länsinaapurimme maailmalle lahjoittamaan jättimäiseen ostosparatiisiin ;)

Ps. Ilahduin jo hetkellisesti, kun perjantaina paino alkoi lopultakin kuutosella. Viikonlopun juhlien ympärille muodostui kuitenkin pari "tankkauspäivää". Olin antanut itselleni luvan yhteen täysin vallattomaan herkuttelupäivään, mutta heikosta luonteenlujuudesta johtuen yhdestä päivästä tuli kaksi. Takapakkiahan siitä heti tuli. Hmph.




13.3.2014

Torstaita!

Käytiin tällä viikolla Vauvan kanssa neuvolassa. Strategiset mitat tällä kertaa (2 kk:n iässä) 6050g/60,5cm. Vertailun vuoksi taas Pojan mitat aikanaan samassa neuvolassa: 4875g/57,5cm. Melkoiselta jässikältä tämä kakkonen tuntuu, mutta keskikäyrällä kuulemma porskuttaa. Neuvolakortissa lukee mm. "Hienosti kasvaa. Seurustelee ja hymyilee. Tyytyväinen pieni poika." :)
Viime kerralla saadusta rotarokotteesta ei muuten Vauvalle tullut  mitään oireita, hieno juttu! Pojalle tuli aikoinaan ihan hirveät mahakivut, ja kauhea kipuitku :(

Lisäksi viikon ohjelmassa on ollut pari vaunulenkkiä ja MeandI-kutsut, joissa homma ei onneksi lähtenyt ihan lapasesta. Tilasin itselleni paidan ja farkut (olivat niin ihanat jalassa, etten voinut millään vastustaa), ja Pojalle pöllöbodyn. Pojalle on kiva ostaa vaatteita, kun tietää, että niitä tulee ainakin käytettyä kun on toinenkin käyttäjä jo odottamassa. Taitaa koitua kakkosraukan kohtaloksi saada aina toisen käyttämät vaatteet... Joitain olen hänelle itselleen jo ostanut ihan vain siksi, että olisi jotain omiakin vaatteita. Vaunulenkit saatiin tehdä ihanan aurinkoisessa säässä, miten ihanaa kun kevät on näin aikaisessa! Liikuntakin tuntuu taas hyvältä. Vauhti ei edelleenkään päätä huimaa, mutta selkeästi huomaan jaksavani jo paljon paremmin.

Tänään käytiin poikien kanssa vilkaisemassa lauantain ristiäisten juhlapaikkaa, ja ihan kivalta näytti. Jos olisi kesä, oltaisiin pidetty juhlat kotona, kun olisi ollut kiva olla hyvällä säällä ulkona. Tähän aikaan vuodesta tuntui kuitenkin hyvältä vaihtoehdolta tuo seurakuntasali, joka on ihan kirkon vieressä. Ihanaa saada lopultakin pikkuiselle nimi ihan virallisestikin! Tähän asti ollaan kutsuttu häntä edelleenkin vain Vauvaksi tai Kakkoseksi, pikkuisen ollaan nyt ruvettu treenaamaan tuota oikeaa nimeä. Sen ääneen sanominen on vain tuntunut vielä vähän hassulta :) Toinen nimi ollaan päätetty myös, ja tässä kirjoittaessani tajuankin, että pitää ilmoittaa se lopultakin myös pastorille.

Pojan kanssa elo sujuu entiseen malliin, tosin kauheimmat uhmakohtaukset tuntuvat onneksi vähän vähentyneen (tai sitten vaan toiveikkaana kuvittelen)... Voi kun olisi vain joku vaihe. Viime päivät hän on hokenut tauotta "ihhahhaa, ihhahhaa", on kuunneltu Ihahaa-lastenlaulua... :) Tänään torkahti autoon, ja kun nostin häntä rattaisiin, havahtui hereille ja suusta kuului saman tien "ihhahhaa, ihhahhaa" ♥

Ihahaan lisäksi on kovasti hokenut "mammammamm", eli Muumilaulua. Eilen hän haki minut mukaansa, meni rappusten luo osoittaen yläkertaan ja alkoi tanssia. Se tarkoitti, että halusi mennä huoneeseensa kuuntelemaan musiikkia :) Pojan ymmärrettävä sanavarasto koostuu edelleen helpoista ei, oho, ohhoh, (h)ei hei, anna ja joo -sanoista. Konsonantit ovat vielä vähän hakusessa, vain m, n ja satunnaisesti h taitavat olla oikeasti käytössä. Omaa kieltään pöliseekin sitten ihan urakalla.

Viikonloppuna hän nauratti ventovieraita ihmisiä ostoskeskuksen hississä nostamalla turvakaukalon verhoa ylös ja osoittamalla veljeä lausahtaen samalla kovaan ääneen: "OHO!" Siis katsokaa, mikä vahinko äitille ja isille on käynyt :D  Kysäistiin häneltä taannoin myös näkemystä pikkuveljelle soveltuvista nimistä, ja ehdotukset olivat Agiia ja Diego :D Sen verran voin jo paljastaa, että ei päädytty kumpaankaan.


Tänään pyörähdettiin myös leikkipuistossa.

9.3.2014

Viikonlopputouhuja



Perjantaina pistäytyi kylässä ensin ystävä Vauvaa katsomassa, sitten pastori juttelemassa ristiäisistä. Ristiäiset ovat viikon päästä. Kaste on kirkossa, kuten aikoinaan Pojankin ristiäiset. Jatkot sitten läheisessä seurakuntasalissa.

Järjestelyt ovat muuten melko lailla hoidossa, mutta olisihan se ihan kiva, jos vielä nimi keksittäisi h-hetkeen mennessä... No, sen verran hyvällä mallilla homma jo on, että etunimi on tiedossa ja jo papillekin ilmoitettu, enää arvotaan toista nimeä. Onneksi vaihtoehdot ollaan kuitenkin onnistuttu rajaamaan enää muutamaan, enkä usko, että joudutaan pyytämään vieraita saapumaan nimiehdotusten kera ;)




Kesä tuli kotipihasta hetkeksi käymään marjojen muodossa ♥  Näistä valmistui herkullinen ruis-marjapaistos, suosittelen! Maistuu myös perheen pienimmille. Pojalle tein oman version, johon korvasin voin soijapohjaisella levitteellä, ja lisukkeena hänellä oli kaurapohjainen vaniljakastike. Kyllä kelpasi!


 
 
Bebe chillailee ♥ 
 
 
Eilen aamulla minä heräilin kotona Vauvan kanssa Miehen pistäytyessä pikaisesti Pojan kanssa torilla politikoimassa. Yllättivät tullessaan minut iloisesti naistenpäivän ruusuilla :)

Iltapäivällä Miehellä oli asiaa Itä-Helsinkiin ja me vietimme poikien kanssa muutaman tunnin Itiksessä. Kierreltiin kaupoissa ja käytiin Picnicissä lounaalla. Pikkuveli uinaili tyytyväisenä kaukalossaan. Reissu tuli kyllä vähän kalliiksi, kun Sulo Vilén -ilmiö iski Stockalla ja mukaan tarttui äitiyslomalaisen budjettiin täysin sopimaton käsilaukku, mutta kun sen niin halvalla sai... Kanta-asiakassetelin (-20%) lisäksi kun mainostivat naistenpäivän kunniaksi vielä kymmenen prosentin lisäalea, niin tämä hulluhan siitä innostui. Myönnän, että tämä ei ollut ihan paras hetki sen hankintaan, mutta yritin perustella ostosta itselleni sillä, että ihan oikeasti olen kyllä pitkään kaivannut juuri tuon kokoista, mustaa laukkua ja ei sitä ikinä Suomesta noin halvalla saa, ja sehän on vain yhden kampaajakäynnin hinta, ja kun se on niin ihanakin, ja ja ja...

Morkkis, morkkis, morkkis...
 









Nyt olen poikien kanssa kotosalla, Mies on Turussa auttamassa muuttohommissa. Käytiin poikien kanssa vähän ulkoilemassa, touhuttiin pihalla ja käveltiin omalla tiellä. Yksin muksujen kanssa liikenteeseen lähtiessä on jo pelkästään pukemisessa vähän hommaa (Tule jo kesä!!!). Ei siis voi sanoa sen varsinaisesti yllätyksenä tulleen, että ihan täydelliseen suoritukseen ei tänäänkään päästy. Huomasin nimittäin hetken pihalla touhuttuamme, että Pojalla ei ole kenkiä, vaan hengaili pelkissä villasukissa...! Hupsista... Jään odottamaan Vuoden äiti -palkintoa jälleen. Onneksi ei ollut omasta pihasta pitkä  matka kumppareita hakemaan. Toisaalta olin toki ylpeä siitä, että sain koko karavaanin liikenteeseen: itseni, Pojan, Vauvan, Koiran  ja Kissan. Näistä Kissan ollessa ainoa, jolle ei tarvinnut pukea mitään. Ja joka kerta pitää olla iloinen, jos (tai toistaiseksi vielä onneksi kun) ei unohda ottaa mukaan jompaakumpaa tenavaa ;)

Poika ja Koira ♥ 
Poika ♥ 

Kuvaosasto on tällä kertaa melkoista sillisalaattia, mutta tulipahan kuvia viikonlopun touhuista laidasta laitaan :)

Ciao!

5.3.2014

Kuulumisia

Täällä arki rullaa painollaan. Ollaan oleiltu kotona (ihana viikonloppu taas tuli ja meni), tavattu ystäviä ja sellaista tavallista perussettiä. Tältä viikolta peruuntui kahdet äiti+lapsitreffit sairastumisten vuoksi, tällä kertaa ei tosin meidän. Täällä ollaan onneksi kaikki oltu terveinä, ihanaa. Yötkin ovat sujuneet. Poika on nukkunut yöt putkeen, Vauva herää sen kaksi, kolme kertaa. Ihan siedettävä rytmi kyllä, kun onneksi aina nukahtaa suht kivuttomasti uudelleen eikä tarvita mitään nukutusrumbaa.

Itselläni oli lenkkeilyssä kolmen viikon tauko, ei vain tuntunut mistään välistä tarpeeksi aikaa löytyvän. Nyt olen käynyt pari kertaa lenkillä ja kerran salilla crossarilla polkemassa, ja tähän kun yhdisti terveellisen syömisen, paino putosi heti kaksi kiloa! Eli liikkumaan vaan vaikka hampaat irvessä... Nyt se onneksi tuntuukin jo vähän inhimillisemmältä, kun on taas päässyt alkuun.

Pojan kanssa eletään aika haastavia aikoja. Syömisessä tuli kiintoisa vaihe, kun heti jos me olemme vieressä hänen ruokaillessaan, hän alkaa pelleillä. Sotkee ja heittelee ruokaa ympäriinsä. Muuten kauhoo hienosti itse lautasen aina tyhjäksi. Tällä hetkellä ruokailut sujuvatkin yleensä niin, että hän istuskelee pöydässä syömässä ja itse touhuamme jotain muuta keittiössä. Siivousta kun onneksi tuntuu riittävän aina... Yleensä syöminen sujuu vauhdilla, ja syö oikein reippaita määriä.

Elämästä tuli myös astetta mielenkiintoisempaa kun hän oppi kiipeämään ruokapöydän tuoleille ja siitä sitten pöydälle seisomaan... Tätä tapahtuu luonnollisesti useimmiten istuessani imettämässä tai ollessani muuten kiinni jossain, esim. ruuan laitossa. Ja osaa siirtää tuolia siten, että pääsee kipuamaan. Lisäksi oppi avaamaan ovet. Ja kieltoja tuntuu tottelevan silloin kun sattuu huvittavan ja muutenkin tuntuu olevan jonkinasteinen uhmavaihe päällä. Kun asiat eivät mene mielen mukaan, fiilispohjalta joko tavarat lentävät tai heittäytyy lattialle kirkumaan. Nice. Lisäksi energiaa riittää vaikka muille jakaa, ja harvassa on ne hetket, kun kaveri pysyy paikallaan. Onneksi silloin tällöin malttaa istahtaa sohvalle kirjoja tai televisiota katsomaan. Ja onneksi on kuitenkin suurimman osan ajasta (noh, ehkä ainakin puolet ajasta...) iloinen ja hyväntuulinen veitikka.


Pikkuveli tuntuu olevan ainakin näin vauvana vähän eri maata. On rauhallinen ja hyväntuulinen vauva edelleen. Kaiket päivät vain hymyilisi ja seurustelisi, ja itkee oikeastaan vain kun on nälkä tai tarvetta vaipanvaihdolle. Silloinkin vain pientä tyytymätöntä kitinää, ja iso itku tulee vasta jos joutuu pidempään odottelemaan. Pojalta joutuu pikkuveljeä vähän varjelemaan, kun toisinaan halailee vähän raisusti, ja kiukun tullessa taas mielellään kävisi läpsäyttämässä veljeään (niinpä niin, pikkuveljen vikahan kaikki vääryydet ovat)... huoh.

Vauva täyttää huomenna jo kaksi kuukautta. Kahden kuukauden päästä saa siis jo alkaa maistella soseita, hurjaa! Joskus Miehen kanssa puhuttiin siitä, mikä lasten saamisessa on yllättänyt eniten. Oma vastaukseni oli se, kuinka nopeasti ne kasvavat. Kaikki aina sanovat, että lapset ovat pieniä vain vähän aikaa, ja nyt todellakin tajuan mitä se tarkoittaa. Aika kuluu ihan käsittämättömän nopeasti.
 
Saatiin taannoin lopultakin aikaiseksi tilata ristiäiskutsut ja ihme kyllä ollaan jo saatu postiinkin. Tilattiin ne Planet Cardsista, joka on englantilainen korttifirma ja jota ollaan käytetty aikaisemminkin ja oltu tyytyväisiä.
 
 
Ja jos kerran Ruotsin pikkuprinsessasta, niin onhan meidänkin pikkuprinssistä tällainen söpöstelykuva julkaistava... ;)
 
 

 

1.3.2014

Tule hyvä elämä ♥

Illalla myöhään katselin nukkuvaa lasta ja tunsin sydämeni pakahtuvan onnesta ja rakkaudesta.
Aamulla löysin sängystään uuteen päivään heränneen, hyväntuulisen Vauvan. Hymyilevän ja jokeltelevan Vauvan. Syötin hänet, ja tuudittelin sylissäni. Katselin pieniä, nukkuvia kasvoja, onnellinen hymy huulillaan, ja yritin painaa mieleeni jokaisen pienen yksityiskohdan. Miten jotain voi olla mahdollista rakastaa näin paljon? Miten heitä saisi varjeltua kaikelta pahalta?

Miten ihmeessä nämä  kaikki onnelliset hetket muistaisi sitten jälkeenpäin?

Mitä toivon lapsilleni? Toivon, että osaisimme kasvattaa lapsemme oikein. Että he saisivat onnellisen elämän. Että he innostuisivat elämästä. Että he välttyisivät suuremmilta vaikeuksilta. Saisivat kokea rakkautta, onnea, iloa. Nauttisivat elämästä ja kaikesta hyvästä, mitä se voi tuoda. Toivon, että saamme opetettua heille oikeat arvot. Toisten kunnioittamista, rakkautta sekä ihmisiä, että eläimiä kohtaan. Että he erottaisivat oikean väärästä. Että heistä tulisi suoraselkäisiä ja rehellisiä. Toivon heille sopivasti ahkeruutta ja tarmoa, että he saavuttaisivat haluamansa tavoitteet. Mahdollisuutta tehdä rakastamiaan asioita. Että heidän toiveensa täyttyisivät. Toivon, että heistä tulisi hyviä ihmisiä.

Toivon saunomisesta punaisia poskia ja lettuhillon tuhrimia pikku naamoja. Kikatusta ja hihkaisuja. "Kato, äiti!" -huudahduksia. Päiväkodin ja koulun joulu- ja kevätjuhlia. Aurinkoisia kesäpäiviä rannalla. Laineiden liplatusta ja aaltojen kohinaa. Pikkuautoja. Majojen rakentelua ja sadettimen alta juoksemista. Sammakoiden ja ötököiden ihmettelyä. Huvipuistoreissuja, hattaroita ja vohveleita. Mustikkatahraisia sormia. Poikien sängyissä kehräävää unenlämpöistä Kissaa. Pieniä Koiraa silittäviä kätösiä. Kiviä, käpyjä ja muita tärkeitä aarteita. Eväsretkiä kevätaurinkoiselle kalliolle. Lomamatkoja ja uusien paikkojen näkemistä. Pallomeriä. Helteessä valuvia jäätelöitä. Nuotiossa paistettuja makkaroita. Aamuja, jolloin koti kylpee herätessä auringonvalossa. Kotipihan katselua ilta-auringossa.

Toivon meille onnellista yhteistä elämää ♥

Pojan ensimmäinen joululahja ♥
© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.