29.7.2016

Suru on kunniavieras

Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
hajoaa se maahan multaan.
Näät sen silti kukkana aina,
muistot on kalleinta kultaa.

Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
lähti se muualle matkaan.
Vielä se tulee mennäkseen jälleen
lähemmäs kuin aavistatkaan.

(Jenni Vartiainen: Suru on kunniavieras)


Pääsin vihdoinkin käymään minun ja Koiran pitkäaikaisissa yhteisissä lenkkimaastoissa, kauniissa Helsingin Tullisaaressa. Sinne ripottelin rakkaan ystäväni tuhkat. Poluille, joita yhdessä kirmasimme. Kallioille, joilla nautimme auringon lämmöstä ja katselimme ohi lipuvia laivoja. Tuulen mukana hyväilemään maisemia, joita rakkaan ystävän pehmoiset anturat joskus kepeästi koskettivat.

Puolet säästin kotipihaan. Polulle, jota pitkin se ilta-auringossa häntä heiluen juoksi takaisin ulkoilultaan. Nurmikolle, jolla se touhotti niin onnellisena kuin vain vapaana kirmaava koira voi.

Maailman ihanin Koira.

Kiitos ystävyydestäsi 















24.7.2016

Loman loppu

Loma lähestyy loppuaan, mutta vielä onneksi edes pikainen tervehdys mökiltä. Aamu alkoi rauhallisella kahvihetkellä saunan kuistilla ja aamu-uinnilla peilityynessä meressä. Pure happiness.

Nyt takana on ihana päivä - rakkaat ystävät kävivät kyläilemässä ja touhua ja tohinaa riitti (terkkuja!)

Tohinaa riitti niin paljon, että perheen pienin meni oma-aloitteisesti nukkumaan, ilmoitti vain äidille, että minä menen nyt, moikka. Samoin isompi, mikä teki päivästä vielä aivan erityisen - nukkumatti saapui ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Hyvä päivä 








Nyt saunaan, ciao!


22.7.2016

Hurmaavat ja hullut japanilaiset eli kirjavinkki


Kun aiemmin mainitsin haaveilevani tulevasta, niin sellainen pieni haave minulla ainakin olisi, että ehtisin jossain välissä hetken lukea loppuun tämän hurjan mielenkiintoisen kirjan.

Japanista kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti tarttua tähän! Kirja valaisee hauskasti japanilaisten käytöskulttuuria ja sovinnaisia tapoja. Luvut ovat lyhyitä, joten sitä on kiva lukea illalla nukkumaan ruvetessa.




"Äiti, mun masua harmittaa kun mä en ole syönyt mitään" tuumasi poika tässä pari päivää sitten.

Jos tulee tällainen tilanne eteen, niin tässäpä oiva välipalavinkki, joka maistuu varmasti:




Smoothie, joka maistui kaikille ja jota kaikki halusivat lisää:
Luonnonjugurttia, mantelimaitoa, pakastettua banaania, punaherukoita, hunajaa, chia-siemeniä.

Tänään kirjanluku ei onnistu ennen iltaa, sillä tarkoitus on käydä poikien kanssa tsekkaamassa, onko Suomen Turussa yhtä harmaa ja sateinen kesäpäivä kuin Uudellamaalla. Mies on sanonut, että Turussa paistaa aina. Katsotaan!


Nyt puuronkeittoon,
kivaa viikonloppua! :)

Täällä saadaan isäntä kotiin, jee!


20.7.2016

Vinkki sinulle, pikkulasten kanssa lomaileva

Meidän lomaviikko on sujunut ihan älyttömän kivasti! Olemme olleet melkoisia kyläluutia, kiitos vaan kaikille kylään kutsuneille :D Kotona oleminen tuntuu olevan usein yhtä torumista ja riitelyä, mutta sekin tuntuu ihan erilaiselta, kun käydään välillä muualla! Pojat tuntuvat kaipaavan päiviinsä vaihtelua - ja minä kyllä myös. Tästä viikosta tulikin sellainen, että tulen kaipaamaan tätä myöhemmin kovasti ♥

Jos sinua hermostuttaa ajatus jäämisestä kotioloihin nysväämään parin (tai useamman) villiviikarin kanssa, niin tässäpä oiva vinkki: mene ennen kyseistä ajanjaksoa viikoksi-pariksi mökille. Ei saa tulla juoksevaa vettä (ainakaan lämmintä), eikä olla suurempia mukavuuksia: astianpesukonetta, mikroa, uunia, telkkaria (nettiyhteys sallitaan, tosin mielellään huono). Peilikin voi olla vähän hankalassa paikassa, sellaisessa, ettei tule liiemmin vilkuiltua. Niin kyllä sitten sen jälkeen tuntuu se kotioloissa oleminen niiden muksujen kanssa ihan lastenleikiltä!

Ja mikäs näiden kanssa on kyläillessä ja reissaillessa, kun ovat jo niin isoja poikia ja kaikki on helppoa. Ei vaippoja, syövät itse ja vieläpä samaa ruokaa muiden kanssa. Reippaitakin ovat ja kovin proaktiivisia. Tässä yhtenä päivänä oltiin lähdössä kotoa ja kyselin Pojalta, että vieläkö pitää käydä pissalla. Vastaus: "Ei tarvii, mä kävin huomenna!"








19.7.2016

Kesäisenä aamuna

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen kuink´ kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou´ot muut.
Kaikk´ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk´ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

                                   Eino Leino













17.7.2016

Carpe diem

Lomailen nyt kolmistaan poikien kanssa.

Yhden päivän kokemuksella voin sanoa, että vaihtelevasti on mennyt. On itketty. Pojat useammin, äiti kerran (kun Pikkuveli rikkoi tahallaan satavuotiaan ompelukoneen, joka kesti sata vuotta - paitsi meidän perheessä). On huudettu. Varmaan kaikki aika tasapuolisesti. On iloittu ja halittu. Käyty kahdessa leikkipuistossa, jäätelöllä, ajomatkalla Ikeassa (jossa Poika jäi ensimmäistä kertaa puoleksi tunniksi lapsiparkkiin, kun minä kävin Pikkuveljen kanssa ostamassa pari valokuvankehystä), leikitty kotipihassa ja kylvetty. Istuttu kainalokkain sohvalla ja katsottu yhdessä vähän Keksijäkylän Lottaa.

Poikien keskustelut ovat tällä hetkellä niin hauskoja, että tekisi mieli nauhoittaa kaikki. Harmittaa, että suurinta osaa en jälkeenpäin edes muista ja tosi harvat jutut tulee kirjoitettua itselle muistiin.

Olen aina ollut huono hetkessä eläjä. Muistelen menneitä, vaikka en niitä haikailekaan. Ikävöin kuitenkin menetettyjä läheisiä ja yhteisiä hetkiä. Mietin tulevaa, haaveilen ja suunnittelen.

Joka päivä minulla on kuitenkin sellaisia hetkiä, useimpina monta, joina tajuan, että juuri NYT: tämä hetki on sellainen, jonka haluan muistaa. Juuri nyt ja tässä olen onnellinen.

Eilen kiinnitin oikein tietoisesti huomioni näihin hyviin hetkiin. Koska tunnelmat pienten lasten kanssa vaihtelevat jatkuvasti ihan laidasta laitaan, ei ihan joka hetki tunnu siltä, että tässä ja nyt se onni on. (Siitä kirjoitin aiemmin myös esimerkiksi täällä.) Niitä hetkiä oli kuitenkin eilenkin hurjan paljon. Ihan tavallisia, iloisia hetkiä, joista jokaisen haluaisin niin kovasti jälkeenpäin muistaa.

Keskenään yhä hienommin leikkivät pojat. "Me leikitään äiti tämmöistä vauvalaiskiaisleikkiä!" Jäätelöä mutustavat, hymyilevät pojat. Pikkuveljen, joka totesi syötyään: "Kylläpä se oli HYVÄÄ!" Pojan, joka halasi lapsiparkista tultuaan Pikkuveljeä kaksi kertaa lujasti. Oli ollut ikävä ja pienempää harmitti tosi kovasti, että hän ei saanut jäädä sinne. Pyörällä ajelu kotipihassa. "Näitkö äiti miten hienosti mä ajoin!"

Kyllä äiti näki.

Ja sen kyllä myös muistaa.





16.7.2016

Linturetki, jolla ei nähty lintuja

Lähdettiin linturetkelle. Tai niin olin jostain saanut päähäni ja sitä suureen ääneen pojille markkinoinut. Mies sitten matkalla tuumasi, että ei kyllä tiedä mistä olin keksinyt juuri "lintu"retken, sillä kyseessä oli luontopolku. Reitillä oli kuitenkin myös lintutorni, mutta lintuja sieltä ei nähty - ehkä yksi lokki kaukana kivellä, mutta en löisi siitä päätäni pantiksi. Vihaisia ampiaisia sen sijaan kyllä.

Retki oli kuitenkin varsin onnistunut ja hauska. Pojat soivät lintutornissa eväitä ja nähtiin siivekkäiden sijaan kaikkea muuta. Kuten lehmiä. Ja lehmänläjiä (hurjan kiinnostavia!)

"Oli kiva mennä linturetkelle, mutta näky vaan mustikoita eikä lintuja!" totesi Poika autossa paluumatkalla ja oikeassa oli. Kivaa oli.
















Palasimme eilen mökiltä kaupunkiin ja tuntui kyllä vähän siltä, että loma loppui, mökille kun ei nyt hetkeen taas päästä. Mies lähti työmatkalle ja me jatketaan poikien kanssa lomaa kotosalla (wish me luck!)

Eilen tuntui jo muutenkin ihan syksyiseltä. Sää oli muuttunut dramaattisesti ja venematka taitettiin harmaassa sadesäässä - avoveneellä ja satoi muuten ihan kaatamalla koko ajan ;) Onneksi matka on lyhyt ja päästiin nopeasti autoon lämmittelemään.


Kivaa viikonloppua! :)