30.10.2015

Suomenlinnassa, hautausmaalla ja vähän lentokentälläkin

Ciao!

Nyt pahoittelut kavereille kuvaspämmäyksestä, sillä ehdin jo tunkea lähes saman kuvasetin henkilökohtaiseen facebookiini... Halusin kuitenkin saada nämä talteen myös tänne blogin puolelle. Suunnitelmissa olisi nimittäin ottaa tulevalla viikolla kuvia niin Ahvenanmaan merimaisemista, kuin vähän lämpimämmistä palmumaisemistakin, eli täytyy tehdä niille kuville tilaa ;) 

Palmumaisemia oli tarkoitus kuvailla jo tälläkin viikolla, mutta oma viikkoni kuluikin sairastellessa :(

Tämäkin päivitys tulee vielä sohvalta, mutta flunssa alkaa kuitenkin olla jo selätetty. Vielä eilen oli lämpöä, mutta tänään olossa on infernaalista väsymystä lukuunottamatta jo lupausta paremmista päivistä.


Yllä oleva kuva on otettu alkuviikosta matkalla lentokentälle; vietiin pojat katsomaan lentokoneita sinne näköalapaikalle.

Vinkiksi niille, jotka eivät vielä tiedä, että Helsinki-Vantaan lentoasemalla on kiva näköalapaikka, josta on ihan loistava seurata koneiden lähtemistä ja saapumista, sekä muitakin lentokentän tapahtumia. Meidän kaksikko oli ainakin ihan liekeissä :) Suosittelen menemään ruuhkaisimpina aikoina, eli aamukahdeksan tai iltapäiväneljän kieppeillä.







Seuraavat kuvat ovat valokuvauskurssini viime viikonloppuiselta kuvausretkeltä Suomenlinnaan.

Puitteet harjoittelulle olivat tuolloin lauantaina ihan mielettömän hienot, syksyn väriloisto vielä huipussaan. Kuulemma sunnuntaina puhurit olivatkin sitten vieneet enimmät lehdet puista.








Puut ja taivas heijastuvat vesilätäköstä.





Kotimatkallani pistäydyin vielä ottamaan "muutaman" kuvan Hietaniemen ortodoksiselta hautausmaalta.




Jompikumpi näistä - joko tuo yllä oleva tai sitten alempi - on oma suosikkini, tuo valo miellytti jotenkin erityisen paljon.







Näiden hautausmaakuvien ja mustan kissan myötä toivotan sulle kivaa (ja jännittävää, jos se on se, mitä toivot) pyhäinpäivää! :)








23.10.2015

Purkkihelvetti. Uhka vai mahdollisuus?

En ole ehtinyt paneutua blogiin viime aikoina ollenkaan. Sen sijaan olen yrittänyt olla aikuinen ja käyttää aikaani hyödyllisempiin (lue: tylsempiin) juttuihin.

Jossain vaiheessa meni hermot, kun vaatteet eivät mahtuneet vaatehuoneen tangolle. Eivätkä hyllyihin. Olin ajatellut sellaista taktiikkaa, että aina, kun ostan uuden vaatteen, laitan jonkun vanhan pois, mutta se ei oikein tuntunut toimivan, kun uusia tuli kaappiin sitä tahtia. Lopulta tajusin, että kaapissani on niin paljon vaatteita, että en ensinnäkään tarvitse enää yhtään lisää, enkä toisekseen edes ennätä käyttää kaikkia, joita siellä jo on. Heivasin kassitolkulla vaatteita kavereilleni, kirppikselle ja SPR:lle.

Seuraavaksi olivat vuorossa kirjat, joita minulla oli jo omasta takaa paljon. Sen lisäksi tupsahtivat mummini ja äitini hyllymetrit, niistä suuri osa vieläpä uusia ja lukemattomia. Osan kirjoistani myin, osan annoin pois. Joitakuita vein mökille sadepäivien varalle ja loput kirjaston kirjojenvaihtokärryyn.

Vielä olisi jonkun verran jäämistötavaraa läpi käytävänä, onneksi olen kuitenkin saanut tänä syksynä aika paljon aikaiseksikin.

Alkuviikosta hermoromahduksen aiheuttajien kärkeen kipusi kuitenkin muun tavaran sijaan kosmetiikkani.

Olisiko se ollut sellainen hetki, kun yritän sulloa jotain tähän laatikkoon...?



Vai sellainen, kun yritän laittaa jotain vessan kaappiin, ja sulloessani jotain muuta tipahtaa ulos?

Vai sellainen hetki, kun yritän valita about viidestä eri pullosta, mitä suihkautan hiuksiini suihkun jälkeen?

Oli mikä tahansa, sieltä se tuli: Ahaa-elämys. Minulla on liikaa kosmetiikkaa. Olen ostanut uusia tuotteita ihan vain varastoon, koska olen tiennyt ne hyviksi tai halunnut kokeilla niitä. Mitään ei vain ole lähtenyt ulos.

Mitä tapahtui sille, kun ostin uuden tuotteen vasta sitten, kun edellinen oli loppunut?!?

Onko muita yhtä pimahtaneita purkkihamstereita?

Tämä on ollut idioottimaista paitsi kotimme järjestyksenpidon kannalta, niin luonnollisesti myös taloudellisesti ja ekologisesti.

Surettaa, kun ajattelen, miten paljon rahaa näihin on uponnut. Jos jokainen purnukka maksaa vähintään muutaman euron, osa jopa 20-30e, niin... Do the math. Niisk. Sillä rahalla olisi saanut vaikka mitä järkevämpää. Tai edes jotain ilahduttavampaa. Vaikkapa uuden objektiivin kameraan ;)

Mikä minuun on mennyt?

Myös Pikkuveli päivitteli purkkipaljoutta.

Mukana on tuotteita laidasta laitaan.

Suurinta osaa on kokeiltu pari kertaa, mutta palattu sitten johonkin vielä paremmaksi havaittuun. Osaa en ole ehtinyt edes avata. Jotkut ovat vanhoja, laskeskelin, että jopa 15 vuotta vanhoja, kun en ole raaskinut heittää poiskaan. Suurin osa näistä on muuten edelleen käyttökelpoisia, vain pari tuotetta oli heitettävä roskiin.


Ahaa-elämyksen lähteenä saattoi toki toimia myös se hetki, kun kiikutin jotain tuotetta säilöön pahvilaatikkoon, jonka tajusin toimineen "väliaikaisena" säilytyspaikkana about kuusi vuotta.

Kynsilakat ovat muovipussissa, koska eräs nimeltä mainitsematon Poika oli löytänyt kätköni ja avannut yhden lakkapullon arvattavin seurauksin.


Päätin aloittaa kunnon ryhtiliikkeen.

Hain Ikeasta muovilaatikon (aika iso piti ostaa...), johon tungen kaiken käyttöä odottavan kosmetiikan. (Pitää tehdä näköjään vielä toinen reissu, jotta saan korvattua tuon ei-niin-katseen-kestävän Chiquita-laatikon ja vielä rumemman ruskean ystävänsä, jonka olen hätäpäissäni joutunut jo valjastamaan samaan käyttöön.)

Vessan kaappiin, pöydälle ja laatikkoon jätin vain ne purkit, joita käytän juuri nyt:


(Köh, tässäkään ei puhuta ihan pienistä määristä...)

(Ihan kaikki eivät ole minun - oikean reunan pullo kuuluu Miehelle.)

Meikkipussi pullistelee käytössä olevista tuotteista...


Myös pesuhuoneen purkkipaljous pääsi osallistumaan projektiin. Siellä on muutama purkki odottamassa, mutta useimmat saivat paikan Ikea-laatikon odottajien joukosta.

(Tästä korista kaksi pulloa kuuluu Koiralle.)



En osta yhtään uutta tuotetta niin kauan, kuin varastosta löytyy jotain tilalle.

Minulla ei ole enää mitään asiaa Sephoraan, ja kaikki muutkin kosmetiikkahyllyt kierrän kaukaa.

Vielä ei liene liian myöhäistä tehdä parannus?

Olen ollut jo pidemmän aikaa kallistumassa luonnonkosmetiikkaan, joten odotan kyllä jo aika tavalla sitä päivää, kun saan korvattua muut enimmäkseen sillä. Toistaiseksi mennään näillä, onneksi käyttöä odottamassa on kuitenkin jonkun verran myös kasvipohjaisia tuotteita. Mainittakoon mm. vanha tuttu Yves Rocher :D Niitä tuli nuoruusvuosina tilattua niin paljon, että karsastin merkkiä aika pitkään, mutta olen viime aikoina löytänyt sieltä monia kivoja tuotteita!

Ajattelin, että bongatessani purkkimerestä erityisen kivoja tuotteita, vinkkaan niistä.

Eilen ja toissapäivänä kokeilin näitä:


Benefitin huokosten supistaja (näyte) oli ihan älyttömän hyvä!

Olen viime aikoina havahtunut siihen, että iän myötä (NYYH) huokoset niin nenässä kuin poskissa ovat alkaneet pistää silmään entistä enemmän. Mulla on käytössä myös 3 muuta huokosten supistajaa, joista yksi on hyvä ja toiset kaksi ihan paskoja vähän heikompia. (Ilmoittelen niistä, kunhan saavat vuoronsa.)

Tämä Benefit laitettiin meikin alle, ja oli kyllä ihan mielettömän tehokas! Varsinkin nenässä vaikutus näkyi vielä illalla kasvopesun jälkeen.

Toinen loistotuote oli Andrea Eye Q´s silmämeikinpoistolaput!

Olen vähän tuhma ja käytän ripsipidennyksistä huolimatta usein myös öljypohjaisia aineita ;) Yritän kuitenkin välttää niiden osumista ripsiin. Tällä lähti silmämeikki tosi helposti! Ostin omani vuosia sitten Hongkongista, mutta yllätyksekseni sitä näkyy saavan ainakin Yliopiston verkkoapteekista (täällä!). Näitä laitoin nesessääriin minigrip-pussissa, onnistuu meikinpoisto sitten reissussakin kätevästi ja nopeasti.

Toissailtana loppuivat Joe Blascon Anti-Ageing Protective Care  -voide (näytepakkaus, joka tuli Miehen lahjaksi ostaman Joe Blasco -voidepaketin mukana) ja Garnierin puhdistusaine (näytepakkaus).

Blascon voide oli ihan kiva, joskaan ei mikään ihmeellinen. Voide oli aika paksua, soveltui siis hyvin yövoiteeksi. Garnierin puhdistusaine (kuoriva) ei ollut omalle kuivalle iholleni erityisen hyvä - ihoa kiristi pesun jälkeen. Kasvovesi (jonka yleensä skippaan, mutta jota nyt tämän ryhtiliikkeen myötä pakotan itseni käyttämään päästäkseni siitä joskus eroon...) auttoi kiristelyyn.


Jospa tämä tästä. Sanokaa, please, etten ole ainoa purkeista seonnut...!!??


Nyt lenkille ja sitten pitäisi yrittää vielä nukkua yötyötä varten - ei aamuvuoroputken jälkeen riittänyt aamulla unta kovin pitkään...


Kivaa perjantaita ja viikonloppua! :)


PS. Kuvat eivät ole kovin kauniita, sillä käytin tilaisuuden hyväkseni ja testasin samalla Mieheltä lahjaksi saamaani ulkoista salamaa. Salama oli sinänsä positiivinen yllätys! Kuvat on otettu sisällä hämärässä erittäin pienellä aukolla, mutta silti valoa riittää, suuntasin salaman kattoon. Kauniimpiakin kuvia olisin kenties saanut otettua, mutta pojat touhuilivat vieressä ja halusin olla nopea. Niinpä tyydyin ihan ensimmäisiin harjoitusotoksiin.




22.10.2015

Lempparismoothie

Tämän hetken smoothierakastettuni.



Maustamatonta tofua (n. 125g)
Banaani (mielellään pakastettu)
Kauramaitoa
Maapähkinävoita (1 rkl)
Raakakaakaonibsejä (sillain sopivasti)

On vaan ihan taivaallista, nam.




6.10.2015

Superhelppo pipo lapselle

Tämä pipo sai inspiraationsa tupsusta.



Oman lapsuuteni neulotut nukenvaatteet pääsivät elämään uutta elämää kummitytön vauvanuken yllä, mutta pipo ei ollut sopiva. Irrotin tupsun jalostaakseni sen jatkokäyttöön ja neuloin tupsun jatkoksi pipon. En löytänyt mieleistäni ohjetta, joten yhdistelin ohjeita saadakseni tämän, erittäin simppelin version:

Luo 80 silmukkaa.
Jaa silmukat neljälle puikolle.
Neulo 2 oikein 2 nurin 10 kerrosta. (Otin oikeat silmukat takareunasta, niin kohoavat vähän eri tavalla.)

Neulo sileää 13-14 cm.
Sovita, jos lapsi suostuu, ja aloita kavennukset kun korkeus on riittävä.

Kavennukset:
Neulo 2 silmukkaa ja tee ylivetokavennus. Neulo 7 silmukkaa oikein. Jatka koko kerros näin. Seuraava kerros sileää. Seuraavalla kierroksella ylivetokavennus ja 6 oikein, sitä seuraava sileää. Sitä seuraavalla ylivetokavennus ja 5 oikein, seuraava kierros sileää jne., kunnes jäljellä on 8 silmukkaa (epäilen sekoilleeni jossain kohtaa, koska mulla oli yhtäkkiä jäljellä 9 silmukkaa, mutta eipä se ole niin tarkkaa...)

Vedä lanka silmukoiden läpi ja nurjalle puolelle, ja päättele työ. Kiinnitä tupsu, jos sellaisen meinaat laittaa.

Käytin Novitan Joki -lankaa ja 4 mm puikkoja.

Koko oli sopiva kummallekin pojalle, mutta eivät jaksaneet pitää pipoa päässään sen aikaa, että olisin saanut kuvan, enkä jaksanut erityisemmin yrittää.

Kysyin Pojalta, kummalle pipo annetaan. Kuulemma Pikkuveljelle.
Kysyin Pikkuveljeltä, kummalle pipo annetaan, kuulemma isoveljelle.

Neulon vielä toisen pipon, ettei tarvitse neuvotella, vaan kumpikin "saa" itselleen pipon. Testaan sitä varten vähän eri ohjetta: ajattelin neuloa reunan 1 oikein 1 nurin, ja lisäksi kavennukset teen yhteen neulomalla, koska niistä tulee mielestäni kauniimmat niin.

Tupsunkin ohje pitää kaivaa netistä, kun en sellaisia ole omien päiväkotiaikojeni jälkeen väkertänyt :D




1.10.2015

Mökkikauden päätös

Ei se taannoinen viikonloppu onneksi jäänytkään kesän viimeiseksi.

Siinä jossain vaiheessa seuraavalla viikolla aktiivisesti säätiedotuksia seuraava Mies havaitsi tulevan viikonlopun ennusteessa kohenemista, ja laittoi tekstarilla pikku heads upin: säätiedotus lupaa mökkisäätä :)

Ja sinnehän sitä taas raahauduttiin.


Se huono puoli on siinä, että viettää useampia "kesän viimeisiä viikonloppuja" mökillä, että joutuu raahaamaan kaikki romut aina uudestaan eestaas.

Vähän mielenhäiriöisiä ehkä ollaan, kun ruvettiin jo arpomaan (ensi viikonlopun ennustekin kun on varsin mainio), että josko vielä ensi viikonloppuna... mutta päädyttiin sitten ihan vain päiväretkeen. Pitää kuitenkin hakea vielä joitain tavaroita (esim. tekstiilit) pois talveksi, ja kuten Mies sanoi: onhan se kivempi tehdä hyvällä säällä, kuin sitten myöhemmin huonolla.

Sinne siis meni mökkikesä.

Tulee ikävä.

Tulee ikävä nuotiolettuja rannalla.
Pojan sanoja lainatakseni: "Se on mun paras herkku!"


Tulee ikävä aamu-uinteja peilityynessä meressä...



... autereisia, hiljaisia (noh, ainakin meidän muksujen heräämiseen saakka) kesäaamuja...



... aamukahvia rannalla poikien leikkiessä...







... ilta- ja kuutamouinteja ja saunomista...



... päiväunia kamarissa...







... luonnon ja eläinten tarkkailua poikien kanssa <3

Pojissa tapahtui ihan mieletön muutos kesän aikana. Vielä heinäkuussa elo mökillä tuntui kaootiselta, ja hetkittäin ajattelin, että mökin hankkiminen oli hulluinta, mitä tähän asti ollaan keksitty.

Mökkikausi kesti kuitenkin toukokuusta syyskuulle, ja syksymmällä mökillä touhuilivat jo ihan eri tyypit ja niin paljon isommat pojat, kuin alkukesästä. En vielä heinäkuussa olisi voinut kuvitellakaan lotraavani tuvassa tiskivesivatien kanssa. Elo-syyskuussa pystyin jo huoleti tiskaamaan ja touhuilemaan muutenkin poikien leikkiessä vieressä.

Poika sai käydä isänsä kanssa kahdestaan veneilemässä - kauppareissuilla ja muilla asioilla (lue: jäätelöllä) - ja on jo ruvennut toimimaan hienosti apupoikana veneessä. Tuntuu olevan kovin mielissään omista tehtävistään, esimerkiksi pollareiden sisään ottamisessa rantauduttaessa, ja vastaavasti ulos heittämisestä liikkeelle lähdettäessä.

Tulevia aikoja odotellessa siis... Etenkin sitä, kun kasvavat niin isoiksi, että voivat itse kantaa omat tavaransa kyytiin :D


Tänään maisemat ovatkin jo vähän toisenlaiset - terveiset vaan työreissulta Atlantin takaa.
Nyt loput aamukahvit naamariin ja hetkeksi Isoon Omenaan haahuilemaan!

Aurinkoa viikkoosi! :)