26.11.2014

Varaslähtö jouluostoksiin

Pikkuveli on hulluna kaukosäätimiin. Siis todellakin hulluna. Jos se näkee sellaisen, se saa siitä pakkomielteen, eikä saa rauhaa ennen kuin vekotin on kourassa. Niskat kierossa se kuikuilee milloin olan, milloin pöydänreunan yli saadakseen katsekontaktin tuohon ihmelaitteeseen. Olen antanut hänen käyttöönsä tarpeettoman (sen edesmenneen digiboksin) kaukosäätimen, josta poistin paristot, mutta jotenkin hän vainuaa sen, että koje ei toimi.


Mieleni teki ostaa aikoinaan jo Pojalle tällainen, mutta en raaskinut. Nyt päätin sen tehdä - ajattelin, että kun Pikkuveli on noin innoissaan kaukosäätimistä, tätä tulee kyllä varmasti sitten käytettyä koko rahan edestä.

Olin malttamaton, että pääsen antamaan sen hänelle, kun sitten kyllä galaksit räjähtää. Ja kuinkas kävi? Tyyppi tutki vimpainta osimoilleen kaksi minuuttia, hylkäsi sen, ja palasi jatkamaan kesken jäänyttä sukkansa (!!!) tutkimista.

Että WHY BOTHER...!?! Olen aika tyytyväinen, että ei olla kovinkaan monia leluja ostettu uutena. Tai edes ylipäätään ostettu...


Vehje kulkee kyllä kätevästi matkassa mahan alla.

"Aidontuntuinen muotoilu innostaa roolileikkeihin." What?
(Jos nyt tarkkoja ollaan, tässä lukee vielä "roolikeikkeihin"...)
 

Kaukosäätimen lisäksi tein lopultakin myös toisen jo pitkään ostoslistalla roikkuneen investoinnin: liikennematto. Näitä on tullut vastaan jokunen, mutta halusin tarpeeksi suuren. Tämä on Kodin Ykkösestä. Matto on kooltaan 100 x 150 cm. Siellä olisi ollut suurempiakin, mutta luulen tämän riittävän meille. Pidetään sitä varmaan jonkun verran olohuoneen laidalla, kun tuntuu mukavalta (= turvallisemmalta...), että pojat touhuilevat tässä samassa kerroksessa, jossa eniten oleillaan, eikä autoleikin ole tarpeen vallata ihan koko olkkaria kuitenkaan ;)

 


Äidillekin jotain tuiki tarpeellista.
Olisin ostanut nämä jo viime jouluna, mutta en löytänyt.
Nyt varmistin, että ne löytyvät pukinkontista (tai itse asiassa jo eilen illalla jaloista *köh*),
jos se pukki ei vaikka olisikaan tajunnut näitä hommata.
 
 PS. Kannatti marista täällä blogissa: Poika nukkui viime yön sikeästi ja Pikkuvelikin heräsi vain pari kertaa. Sitä ei kuulemma edes lasketa: luin internetistä, että unirytmi katsotaan häiriintyneeksi, jos heräämisiä on neljä kertaa yössä tai useammin.
 
 

25.11.2014

Unenpuutteen määrä on vakio

Täällä yöt ovat menneet taas ihan hulinaksi. Joka toinen yö valvoo Poika, joka toinen yö Pikkuveli. Syytä en keksi - heräilevät ihan muuten vaan. Ja usein.

Viime yönä minä sain nukkua, kun Mies tarjoutui (töihin menostaan huolimatta) taas vuorostaan nukkumaan heräilemään poikien kanssa. Ollaankin vuoroteltu hommassa lähes joka yö. Alkaa kyllä vähän rassata, kun saa yhtään pidempiä unijaksoja vain joka toinen yö... Kunhan tuntuu, että voimat riittää, pitää varmaan kokeilla Pojallekin jotain unikoulun tapaista? Hän kyllä useimmiten rauhoittuu, kun vain käy häntä katsomassa ja silittämässä. Joskus homma sitten lähtee lapasesta, ja joudutaan istuskelemaan valveilla pidempiä aikoja.

Herätyksiä tulee kuitenkin usein. Esimerkiksi toissayönä, kun itse nukuin poikien kanssa, vähintään kerran tunnissa. Saattoi kyllä olla jossain välissä yksi parin tunnin rauhallinen jakso, mutta ei kyllä ehtinyt itse useimmiten edes nukahtaa, kun piti taas nousta.

 
Edelleenkin tuntuu, ettei jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Pari joulu talvivaloa olen saanut aikaiseksi kaivaa esille (alakerran lattiaremontin jäljiltä tavarat ovat vielä pinoissa laatikoissa...), ja lisäksi ostin pari uutta. Poika sai valita omaan ikkunaansa koristeen: mukaan lähti vilkuttava lumiukko. Äiti valitsi pari kristallisydäntä.
 
Tuo kuva lumiukkovalosta on muuten otettu ihan äsken, siis aamupäivällä. Että semmoinen piristävän harmaa päivä tuolla ulkona... Polttaisin tunnelman kohentamiseksi kynttilöitä, mutta pelkään, että unohdan sammuttaa ne tässä lahopäisyydessäni.


Kukaan ei varmaan ylläty, kun kerron, että olin mokannut Päivä paloasemalla -aikataulujen kanssa, ja katsonut netistä viime vuoden aikataulut. *Huokaus* Myöhästyttiin sitten tapahtumasta. Harmitti ihan hirveästi, kun olin jo luvannut Pojalle piipaa-autojen katselua. Onneksi ystävät tulivat hätiin (kiitos!) ja päästiin katsomaan värkkejä sunnuntaina. Huh! Se pelasti kyllä viikonlopun :)



Hilpeämpää päivää sinne Sulle! ;)

22.11.2014

Kuulumispäivitys

Arki on päässyt nielaisemaan tämän bloginpitäjän syövereihinsä. Se enterorokkoviikko vei jotenkin voimat siinä määrin, että en ole jaksanut tehdä mitään ylimääräistä.

Lisäksi yöt ovat olleet taas levottomia, ja on ollut pakko yrittää itsekin levätä päikkäriajat. Note to self: Jos on tarvetta yrittää itsekin nukahtaa päikkäriaikana, älä lipitä mukitolkulla kahvia pohjille. Tällaiseen alkeelliseen virheeseen tuli männä viikolla sorruttua. Vähän turhautti.

Sairasviikon jälkeen Pikkuveljen yöt muuttuivat jälleen pätkäöiksi. Ehdin jo henkisesti valmistautua uuteen unikouluun, mutta pari viimeistä yötä ovat olleetkin jo parempia - Pikkuveljellä.

Poika sen sijaan on heräillyt tuhat (no vähintään) kertaa yössä pahoilla mielin. Toisinaan rauhoittuu sänkyyn, toisinaan haluaa istuskella sylissä joko tuolissa tai sohvalla. Viime yönä olin kipinävuorossa (Mies oli herännyt edellisenä yönä Pojan kanssa neljä kertaa) ja laskin puoleenyöhön mennessä meidän "heränneen" (joo en siis todellakaan nukahtanut missään välissä) kymmenkunta kertaa. Sitten lopetin laskemisen. Uni tuli kahdelta ja herätys jälleen viideltä.

Puoli seitsemältä heräsikin Pikkuveli ja Mies otti vahtivuoron. Itse torkahdin sitten pariksi tunniksi...

En tiedä, mikä neuvoksi tuohon Pojan heräilyyn :/ Olisiko vain taipumusta herkkäunisuuteen tai unettomuuteen?! Välillä nukkuu sikeästi läpi yön, toisinaan herää kerran, kaksi yössä. Ja ikävän usein on näitä ihan mahdottomia unettomuusöitä. Silloin auttaa, kun jutellaan supatellen kaikista kivoista jutuista. Niin kuin vaikka siitä, kun kesällä syötiin jäätelöä ja käytiin uimassa. Tai miten oravanpoikaset nukkuvat pienissä, lämpöisissä pesissään metsässä puussa. Ja miten kivaa on ajella mökille veneellä. Poika aina sitten muistelee, keitä luonamme on jo mökillä käynyt, ja pohtii, keitä kavereita sinne tulee tulevaisuudessa mukaan. Välillä pidän kädestä Pojan pötkötellessä sängyssä, tai istuskellaan sylikkäin.

Öitä lukuun ottamatta Pojan elämässä on ollut leppoisampi vaihe. Puhetta tulee koko ajan enemmän ja enemmän, se on aivan ihanaa! Lisäksi tekemisissä tuntuu olevan vähän enemmän tolkkua.

Hoidossa Poika oli todennut ruokailun päätteeksi: "Olen syönyt tarpeeksi." :D Kerroin Miehelle, joka kohotti kulmiaan ja kysyi, että kai kerroin, että kotona hän edelleenkin useimmiten kääntää lautasen ylösalaisin (eikä siis suinkaan tyhjän lautasen...) ja siitä sitten tulkitsemme vatsan olevan täysi...


Olen yrittänyt kaikissa väleissä harjoitella kuvaamista, haluaisin niin kovasti kehittyä siinä paremmaksi. Ikeassa oli lampaantaljat tarjouksessa (19,99e) ja ostin niitä pari, kun ajattelin, että lapsista saisi kivoja kuvia niiden päällä. Pitää ahdistella erityisesti meillä kyläileviä vauvoja kuviin :D

Kirjoituskurssi loppui (NYYH!). Elän toivossa, että voisin vuodenvaihteessa mennä valokuvauskurssille, mutta saa nähdä miten sellaisen sovittaminen arkeen onnistuu. Itse kun palaan tammikuussa töihin, ja jo yksistään vuorotyö tuo haastetta arjen pyörittämiseen.



 
Sen verran on käynyt vieraita kylässä, että on tullut pyöräytettyä pari kakkusta. Ylläolevasta tiikerikakusta ei riitä jälkipolville kerrottavaa; ihan tavallinen tiikerikakku, jossa korvasin maidon kauramaidolla. Onnistui kyllä ihan kivasti, tuli semmoinen kelvollinen peruskakku.
 
Alla oleva valkosuklaa-juustokakku sen sijaan oli aivan t a i v a a l l i s t a. Löysin ohjeen täältä Kotilieden sivulta. Tätä kakkua teen todellakintodellakin uudelleen! Nyt tein pohjasta tuon suklaisemman version. Ensi kerralla (teen tätä kyllä viimeistään Pikkuveljen yksivuotisjuhliin!) taidan kokeilla pohjaan pelkkää keksiä.
 
Tämä kakku oli yksi parhaista koskaan tekemistäni - se oli ihan täydellisesti makuuni.

 
Eilen käytiin Pikkuveljen kanssa tapaamassa ystäviä muksuineen.
Nautittiin loistoseurasta ja suussa sulavista herkuista <3


 
Koira seuraa poikien touhuja...

 
... ja käyskenteli pihalla, johon eilen sateli ensilumi.

 
Tajusin, että ei hittolainen, taitaisi olla tarpeen hilata kesäkalusteet ja kukkaruukut talveksi suojaan.

Onneksi talvi ei päässyt tällä kerralla yllättämään autoilijaa; sain kesärenkaat alle eilen aamulla yhdeksältä, muutama tunti ennen lumentuloa. Onneksi ei jäänyt ihan viime tippaan ;)

Tänään mennään ihmettelemään paloasemalle piipaa-autoja paloturvallisuusviikon kunniaksi.

Leppoisaa, talvista viikonloppua!!! <3
 
 

11.11.2014

Vauvan villasukat

Pikkuveljen sukat ovat nyt valmiit.

Ohjeen löysin täältä ja sen kerrotaan olevan peräisin evakkojunasta vuodelta 1940.

Kantapään ohje oli niin ylimalkainen, että itse jouduin etsimään siihen yksityiskohtaisemman ohjeen, kun ei luonnistunut vielä ihan ulkomuistista. Sellainen oli esim. täällä, tuo koon 22 ohje. Jätin kuitenkin kantalapun keskelle vain nuo alla olevan ohjeen 6 silmukkaa ja kavensin 7 silmukkaa reunoilta.

Vauvan sukka:

Tarvitaan kerä villalankaa (esim. Alpaca) ja sukkapuikot kokoa 2½.
Luo 10 silmukkaa jokaiselle puikolle ja neulo 12 kerrosta 2 oikein, 2 nurin joustinta.
*Neulo 4 krs nurin, 4 krs oikein, 4 krs nurin 12 krs 2µ2 joustinta.* Toista *-*.
Neulo kantalappu 12 krs puikoilla 1 ja 4 ja tee kantapohjan kavennus; jaa silmukat kolmeen osaan niin, että keskellä on 6 ja reunoilla 7 s.
Poimi kantalapun sivuista 7 lisäsilmukkaa ja neulo terän suora osuus: *4 krs puikkojen 2 ja 3 silmukat nurin (jalkaterän päälle) ja loput oikein, 4 krs kaikki silmukat oikein. *Toista *-* 2 kertaa.
Neulo vielä 4 krs yläpuolen s:t nurin ja alapuolen oikein.
Neulo kärkeen nauhakavennus: ensimmäisen ja kolmannen puikon lopussa kolmanneksi ja toiseksi viimeiset s:t oikein yhteen ja toisen ja neljännen puikon alussa toinen ja kolmas s. kavennus ylivetäen.
Kun jäljellä on 4 s, katkaise lanka ja pujota se 2 kertaa s:n läpi.
Päättele langat ja höyrytä sukat kevyesti.

Omat sukkani on tehty paksummalla langalla, eli niistä tuli isommat kuin ohjeen sukista. Halusin sukat, jotka menevät hyvin paksumpien housujen päälle. Sukkiin tuli kuitenkin keskinäinen kokoero johtuen "käsialan" muutoksesta. En ollut neulonut pitkään aikaan muuta, kuin ne Pojan taannoiset villasukat, joten ensimmäinen sukka meni vielä vähän otetta hakiessa. Toisesta tuli selkeästi napakampi. En kuitenkaan usko asian haittaavan käytössä, mutta kyllähän se vähän silti ärsyttää, hmph.





 
 
Täällä vietetään tänään hääpäivää <3

Harmaasta sadepäivästä huolimatta mieli on aurinkoinen ja ajatukset vaaleanpunaisia ja romanttisia <3

10.11.2014

I love arki

Aikaa Pojan sairastumisesta on kulunut tasan viikko, ja ehkä nyt uskallan vilkuttaa taudille heipat ja todeta meidän palaavan normiarkeen. Tosin Pikkuveli heräsi tänään edelleen niin kärttyisenä, että palautui aamupuuron jälkeen bumerangina sänkyyn välitorkuille. Ratkaisu oli oikea - sinne se reppana uinahti ja heräsi huomattavasti hilpeämpänä uuteen yritykseen aloittaa maanantaipäivä.

Enterorokko oli kyllä niin tympeä vieras, että aika rumaa sanaa tekisi mieli käyttää :( Pikkuveljellä eteni aika saman kaavan mukaan, kuin isoveljelläänkin: kuumepäivän jälkeen itki kaksi päivää kipeää suuta. Halusi kyllä syödä, mutta itki koko ajan. Se oli sydäntä särkevää. Sen jälkeen nousivat näpyt (hänellä koko selkään, ranteisiin, sekä jalkoihin koko pituudelta), jotka kutisivat yöllä. Univelkaa on kertynyt koko porukalle sellainen määrä, että sitä ei ihan heti kyllä takaisin maksella. Ollaan Miehen kanssa vuoroteltu yövuoroissa.

Eilinen isänpäivä sujuikin ihan kotosalla, samoin viikonloppu muutenkin, kun ei vielä olla voitu sairastelun takia tavata ketään. Maailman parasta isää muistettiin aamiaisella, leivoksilla (Poika juhli maidottomalla munkilla), kukkasilla, sekä itse tehdyllä kortilla.

Pikkuveljen villasukat ovat muuten nyt valmiit. Laitan huomenna niiden ohjeen.

Olen tässä haaveillut, että ompelisin ainakin Pojalle (Pikkuveli kun ei vielä joulun päälle ymmärrä) sellaisen joulukalenterin, jossa on tasku joka päivälle, ja taskussa aina joku pieni yllätys. Juuri nyt olo on kuitenkin sen verran naatti, että eipä ainakaan hetkeen kiinnosta ruveta väkertämään itse... Mielelläni vastaanottaisin vinkkejä valmiista, näteistä kalentereista, jos joku olisi jossain bongannut!?

Meillä on huomenna hääpäivä ja olen ikionnellinen, sillä sain etukäteislahjaksi pitkään haaveilemani uuden objektiivin: Canonin EF 50mm f/1.4 USM. (Pitipä muuten oikein tsekata, että miksi tätä, kolmatta, hääpäivää oikein tavataan nimittää: nahkahäät.)


Tämän pitäisi valovoimaisuutensa ansiosta sopia erityisen hyvin henkilökuvaukseen, enkä jaksaisi odottaa, että pääsen treenailemaan tämän kanssa. Meidän pyörremyrskyt ovat kuitenkin sen verran vilkasliikkeisiä, että niistä tuntuu ihan toivottomalta saada tarkkoja kuvia. Pitääkin ahdistella vähän rauhallisempaa lähipiiriä potrettikuviin.

Seuraavaksi haaveilen telezoomista ensi kesän saaristokuvauksia varten, mutta siihen suunnataan ajatukset sitten joskus keväämmällä. Nyt talven aikana haluaisin oppia ottamaan tästä brand new ihanuudesta kaiken hyödyn irti.

Eilen testailin kameraa vähän sinne sun tänne. Tässä lopuksi sekalainen kuvapläjäys, sisältäen tällä kertaa assarina toimineen Kissan, isänpäiväkukkasia (plus sen isän hellästi vaalima orkidean), ja katolle villiviinin marjoja popsimaan tulleen hiiren, jota (kaverinsa kera) kyttäsin erkkerin ikkunasta, ja jonka kuvaamiseen objektiivi ei soveltunut.

Huomaa Pikkuveljen ponnistelut kivuta pystyyn, jotka eilen myös palkittiin ja HÄN NOUSI SEISOMAAN! Hyvä Pikkuveli!!! :) Yllätin muuten itsenikin ja kirjasin merkkipaalun saman tien vauvakirjaan ;)



 











Toivottavasti viikkosi käynnistyy mukavasti! :)


6.11.2014

Uutuus inhokkilistalla: entero

Pahoittelut hiljaisuudesta. Viime aikoina on ollut siinä määrin muuta ajateltavaa ja sitä sun tätä projektia, että blogiraukka on hautautunut tärkeysjärjestyksessä listan viimeisille riveille. Enimmät ajatukset on nyt ajateltu ja projekteja saatettu loppuun, joten täällä ollaan taas.

Tällä kertaa lähetän tosin terveisiä sairastuvalta: semmoinen vekkuli veitikka tuli kylään, kuin enterorokko. (Siinäpä muuten tauti, josta en ollut ennen lasten saamista ikinä kuullutkaan...!)

Buu!!! sanon minä tälle. Olin kuullut taudista ystäviltäni sen verran, että eipä ollut kovin mieluisa yllätys, kun kuulin Pojan hoitokaverin sairastavan tätä. Ja samana iltanahan se kuume sitten nousi Pojallekin.

Rokossa tulee näppyjä suuhun (!), käsiin, jalkoihin ja vaippa-alueelle. Pojalla ei ole ollut käsissä lainkaan ja muuallakin vähänlaisesti. Viime yö meni kuitenkin itkeskellessä, kun jalkapohjat kutisivat sen verran, että ei saanut oikein nukuttua. Suu on ollut niin kipeä (vaikka emme siellä mitään ole nähneet), että syöminen ei onnistunut pariin päivään. Ainoastaan jäätelöä suostui syömään pariin otteeseen. Lisäksi joi onneksi mielellään Oatlyn appelsiini-mango kaurajuomaa.

Tauti alkaa vuorokauden kestävällä korkealla kuumeella ja sitten tulevat näpyt. Näin meni myös Pojalla. Tänään nousi kuume myös Pikkuveljelle, illalla oli jo 39,4c. Toivottavasti hän pääsee vähällä. Sen verran löytyi kauhutarinoita googlesta, että toivon myös meidän aikuisten pääsevän pälkähästä. On kovin tarttuva tauti ja kuulosti olevan aikuisilla tosi viheliäinen sairaus :(

Poika oli tänään jo parempi.
Olipa muuten onnellista katsella lasta syömässä tyytyväisenä takkamakkaraa :)

Muuten ei perhe-elämän saralla ole tapahtunut mitään ihmeempää, paitsi että siirrettiin pojat samaan huoneeseen nukkumaan. Ystävät kyselivät kovasti, miten projekti sujui. No, kiitos kysymästä, hetken aikaa oikein kivasti.

Tolkullista yhteiseloa kesti viikon verran. Sen jälkeen pari samaan saumaan sattunutta kehitysaskelta aiheutti taantumisen. Isoveli sai suuremman sängyn  ja Pikkuveljen motorisessa kehityksessä tapahtui edistystä. Nämä seikat johtivat muutama ilta sitten tilanteeseen, jossa Poika otti sängyssään vauhtia ja hyppi megahyppyjä ja Pikkuveli istui omassa sängyssään taputtaen ihastuksissaan. Kuunneltiin meininkiä tunti, minkä jälkeen erotettiin kaksikko toisistaan. Nukkumattikin uskaltautui sen jälkeen paikalle.

Jatko on auki. Käytiin tuona päivänä koko perheen voimin uimahallissa ja pizzalla, ja ajateltiin, että kun nukkumaanmenokin oli päässyt illalla venähtämään, tyypit kävivät siksi vähän ylikierroksilla. Tarkoitus oli seurailla hetken aikaa, miten kaveruksilla tulee jatkossa uni silmään yhteisessä huoneessa ja tehdä sitten sen mukaan päätökset huonesijoitteluista. Entero aiheutti kuitenkin siinä määrin yöllisiä järjestyshäiriöitä, että palattiin toistaiseksi eri huoneiden taktiikkaan.

Vauvakirjaan on viime aikoina tullut paljon merkittävää. (Note to self: Muista myös merkitä, äläkä vain sano, että pitääpä muistaa merkitä...)

Isoveli puhuu yhä enemmän. Mitä tärkeämpi asia, sitä pidempi lause. "Meidän auto on tuolla!", "Isillä on Volvo!"

Pikkuveli istuu ja taputtaa, sekä treenailee yhä enenevässä määrin konttaamista.


Pyjamabileet ovat kestäneet nyt muutaman päivän.




Eilen testasin päikkäriaikana kameran jalustaa, jonka käyttöön ei ole vielä ehtinyt oikein tulla rutiinia. Kauneusuniaan uinaileva Koira oli tähän puuhaan mitä mainioin harjoituskappale.


Öitä! <3

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.