Mitä kuuluu?

29.3.2018
Kaima Meidän elämää -blogissa oli kirjoittanut hauskan Mitä kuuluu? -postauksen, johon päätin heti tuoreeltaan tarttua. Tykkään itse aina lukea näitä postauksia muilta.

Miten voit?

Kiitos kysymästä, oikein hyvin. Juuri tällä hetkellä vähän väsyttää, sillä olen Intiassa ja heräsin ilman järjellistä syytä viideltä. Yritin saada uudelleen unta yhdeksään asti, sitten luovutin. Join aamukahvia pari tuntia, söin tuorepuuron ja lähdin ulos nauttimaan auringosta. Tarkeni, uima-altaan lämpömittari näytti enimmillään 44,8c :D

Mitä toivot tällä hetkellä?

Että lumet sulaisivat pois kotipihasta ja saisin nähdä kevään uusia silmuja ja versoja. Ja että ei olisi enää liukasta, ärsyynnyn talvessa ehkä eniten juuri liukkaudesta.

Myös toivon, että pikkukissan ensi viikon miehisyydenpoisto-operaatio sujuisi ilman ongelmia.




Mitä olet syönyt tänään?

Pari mukillista maitokahvia, tuorepuuron, ruisleivän ja viilin. Eilen illalla söin vatsani täyteen ihanaa intialaista ruokaa ja tälle illalle olisi sama suunnitelma. Syön joko palak paneeria tai dalia, eli linssimuhennosta, ja valkosipuli-naanleipää :)

Mikä on suosikkihedelmäsi?

Banaani. Eiku mandariini. Eiku appelsiini. Eiku MANGO. Hmm. Oikeasti ehkä mango, mutta käytännössä valitsen useimmiten banaanin.

Mitä ajattelit tehdä huomenna?

Tulen kotiin työreissusta. Puran laukun, paijaan isoa kissaa, otan pikkukissan syliin ja katson hetken Modernia perhettä. Sitten aikaisin sänkyyn. Muu perhe ei ole kotiutuessani paikalla, joten en pysty halimaan heitä, nyyh.




Kenen kanssa nukuit?

Yksin. En jaksa enää kuljettaa unilelua mukana (oman tyynyn sen sijaan kyllä), joten olen ottanut tavaksi taitella aina hotellin pyyhkeen pötkyläksi kainaloon :D

Mitä luet tällä hetkellä?

Mukana reissussa on kaksi kirjaa: Jeffrey Archerin Vain aika näyttää (se on hyvä!) ja Rita Stiensin Totuus kosmetiikasta - parasta iholle, hiuksiin, meikkiin.

Viimeksi katsottu elokuva?

Vaiana poikien kanssa. Haluaisin kovasti käydä teatterissa katsomassa Call me by your name -elokuvan.




Kuka soitti sinulle viimeksi?

Mies.

Kolme viimeksi tullutta tekstiviestiä?

Mieheltä kaikki. Kaksi whatsapp-viestiä ja yksi tekstari, kun tiesi etten ole wifin äärellä.

Mitä lukee viimeksi lähettämässäsi tekstiviestissä?

Olisko kiva tapetti?

Nimittäin tällainen:





Mille nauroit viimeksi?

Ääneen Modernille perheelle, kun suosikkihahmoni Cam meni kristilliseen poikabändiin rumpaliksi :D

Viimeisin ostos?

Jos/kun ruokaostoksia ei lasketa, niin uusi Hurraw huulirasva (moon balm - ihan paras!) ja vihreä kukkamekko Indiskasta, joka tosin kutistui ensimmäisessä pesussa huonosti istuvaksi :( Höh.

Ei kun itse asiassa tarkemmin mietittynä viimeviikkoiset kirppisostokset! Viininpunainen villakangastakki, vintage-hame, kynttilänpidike ja pahvinen, värikäs pääsiäismuna toisen kotoa löytyvän kaveriksi. Niihin laitan pojille pääsiäisyllätykseksi Ryhmä Hau -munat :)

Mitä pelkäät?

Ensimmäisenä tuli mieleen auto-onnettomuus. Että jollekin perheenjäsenelle sattuisi jotain pahaa.



Minne haluaisit matkustaa juuri nyt?

Juuri nyt oikeastaan mihin vaan! Top 3 -toiveina ovat yksinäinen reissu Barcelonaan tai jonnekin Italiaan, koko perheen ruotsinlaivamatka, ja koko perheen reissu jonnekin lämpimään, ehkä Kanarialle ensi syksynä. Kävin juuri läpi julmetun kasan kuvia ja tilasin paperikuvia albumiin laitettavaksi (myös nämä tämän postauksen lomakuvat), ja mietin, että kylläpä siellä lomalla oli kiva olla.

Niin, ja tietysti mökille - jospa parin kuukauden päästä jo pääsisi! :)


Mitä sulle kuuluu?


5. sokeriton viikko

26.3.2018

Paino: 62,2 kg

Lipsumisia: Pala porkkanakakkua (jonka olin päättänyt jo aikoja sitten viikonloppuna syöväni). Sunnuntaina söin holtittomasti, enkä laskenut kaloreita.


Paino oli itse asiassa perjantaina jo 61,7 kg (eli lähes 3 kg vähemmän, kuin alussa, ja kylläpä se tuntuikin IHANALTA), mutta söin illalla pizzan ja lauantaina palan porkkanakakkua (ainoat valkoiset sokerit viiteen viikkoon), joita varten olin kyllä säästellyt kaloreita, mutta nämä syömiset kostautuivat silti.

Jo lauantaina paino oli (sallituissa kaloreissa pysymisestä huolimatta!) enemmän, kuin perjantaina. Lisäksi porkkanakakusta tuli ihan järjetön makeanhimo, ja sunnuntaina sorruinkin syömään vallattomasti, enkä laskenut kaloreita. Minulla ei kerta kaikkiaan vain toimi makean syöminen kohtuudella. Jos syömistä pitää rajoittaa, on oltava ihan kokonaan ilman.

(Edit. Jälkikäteen tajusin, että makeanhimo saattoi johtua myös tietystä ajasta kuukaudesta... Eli eihän se porkkanakakku välttämättä yksinään turmioon ajanutkaan?)




Niin, ja siis noista kaloreista... Kommenttiboksiin tuli viime viikolla vinkki kännykkään ladattavasta kalorilaskurisovelluksesta. Ajatus kaikkien syömisten kirjaamisesta kännykkään oli aiemmin tuntunut työläältä, mutta annoin sille silti mahdollisuuden ja heureka! Sehän on nykypäivänä tosi kätevää!




Sovellus ehdottaa suoraan useimmin käyttämiäsi ravintoaineita, ruokien naputtelu päiväkirjaan on helppoa. Lisäksi voi luoda valmiita ateriakokonaisuuksia. Esimerkiksi minä syön aina saman aamiaisen, eli kaurapuuron voisilmällä ja kookosöljyllä, cashew- tai mantelimaitoon keitettynä (olen painonpudotusprojektin ajaksi luopunut tuorepuurosta, koska se on paljon tuhdimpaa), lisäksi pari mukillista maitokahvia. Saan lisättyä koko aamiaiseni yhdellä kertaa ruokapäiväkirjaani.

Samoin vaikkapa lempparilounaani, eli smoothien ja munaleivän. Riittää, kun esim. kaikki erilliset smoothieainekset naputtelee päiväkirjaan kerran.




Päätin, etten lannistu eilisestä takapakista ja jatkan uudella tarmolla eteenpäin. Ja oikeastaan ainoa suurempi morkkis on sokerista - sitä kadun. Viisi viikkoa meni jo kokonaan ilman, joten oli tyhmää sortua siihen. Noh, tästä on suunta vain ylöspäin :D


Reipasta viikkoa sinulle! 


Tällä viikolla

25.3.2018

. . .  maanantaina siivosin vähän ja editoin kuvia.

. . .  mietin pääsiäiskoristeita.







. . .  illalla opeteltiin pelaamaan junior-Unoa - nyt kun ollaan päästy pelien makuun :D


. . .  tiistaina editoin kuvia.

. . .  ja kävin pitkästä aikaa juoksulenkillä.


. . .  keskiviikkona bongasin antiikkikaupassa vessaan potentiaalisen lipaston, jossa on marmorinen taso . . .


. . .  jota Mies kävi torstaina katsomassa . . .


. . .  ja joka haettiin perjantaina kotiin!



Meidän vessa on nimittäin menossa remonttiin.

Olemme ostaneet sinne jo vuosia sitten uuden allaskaapin, ja ollaan vain odoteltu sopivaa hetkeä sen kanssa. (Onko sopivaa hetkeä remontille koskaan...? :D)

Viime päivinä olen katsellut Pinterestistä fiiliskuvia (hakusanoilla rustiikkinen ja hygge) ja ollaan puhuttu lipastosta, ja mahdollisesti kivisestä tasosta.

Loin lisäksi Pinterestiin vessakansion (tai siis kansion nimihän on Powder room), ja Mieskin sai liittyä Pinterestiin ihan vain varta vasten nähdäkseen, että mitä me sinne oikein halutaan :D




Lipasto (vai onko se laatikosto, hmm?) tipahti eteen kuin taivaasta! Menin etsimään ihan muuta roinaa kuvausrekvisiittaa ja tämä sattui silmiin - juuri samana päivänä, kun oltiin puhuttu vessan sisustusratkaisuista.

Ruvettiin heti tuumasta toimeen, kaikki saavat osallistua:



. . .  lisäksi testasin eilisen postauksen rouheista saksanpähkinärisottoa.

. . .  ja illalla kävin ystävän kanssa katsomassa Ippolito Caffi -näyttelyn Sinebrychoffin museossa.




Suosittelen! 1800-luvun maalari oli saanut vangittua teoksiinsa ihan mielettömiä värejä ja tunnelmia mm. Roomasta, Venetsiasta ja Egyptistä (yllä omat suosikkini).




Näyttelyn jälkeen käytiin pizzalla  täydellinen perjantai siis.


. . .  lauantaina oli kovasti odotetut lounastreffit toisen ystävän kanssa.

Lisäksi ohjelmassa oli sukulaisvisiitti ja ajelu itä-Helsingissä. Näytettiin pojille mm. lapsuuden kotitaloni 


. . .  sunnuntaina oli virpomishommia :)








Tämä viikkokatsaus oli kyllä hyvä ajatus - onhan yhtenä blogin tarkoituksena ollut juuri laittaa itselleni juttuja muistiin, kun päiväkirjaa olen nykyisin niin laiska pitämään. Jos en nimittäin laita joka päivä jotain muistiin, huomaan, ettei mulla ole jälkikäteen hajuakaan kuluneen viikon tapahtumista. En esimerkiksi muista lainkaan, mitä keskiviikkona tai torstaina tapahtui! Enkä sen puoleen juurikaan mitään niistä muistakaan päivistä...

Tämän viikonlopun poikien ensimmäisine virpomisineen luulen kyllä muistavani suht varmasti myöhemminkin :)


Kivaa alkavaa viikkoa muruset! 


Rouheinen saksanpähkinärisotto

24.3.2018

Ostin Citymarketista 7 eurolla lupaavan oloisen kasvisruokakirjan.


Olen testannut paria ohjetta, joista toinen (kermainen riisiuunipuuro) oli susi. Ohjeessa on selkeästi liian vähän nestettä ja tuotos kärähti hetken uunissa olon jälkeen...

Sen sijaan rouheinen saksanpähkinärisotto onnistui mainiosti.



Ohjeessa käsketään laittaa gorgonzolajuustoa. Tiesin sen, ja kirjoitin kaikki ainekset ostoslistaan, mutta siitä huolimatta onnistuin ajatuksissani ostamaan manchego-juustoa... Noh, hyvää oli senkin kanssa. Gorgonzola sopinee kuitenkin tähän huomattavasti paremmin :D

(Ohje neljälle)

1 rkl oliiviöljyä
70 g voita
1 pieni sipuli hienoksi pilkottuna
280 g risottoriisiä
1,25 l poreilevan kuumaa kasvislientä
suolaa ja pippuria
115 g saksanpähkinäpuolikkaita
85 g parmesania tai grana padano -juustoa
55 g mascarponea
55 g gorgonzolaa kuutioina

Kuumenna öljy ja 2 rkl voita syvässä kattilassa keskilämmöllä, kunnes voi on sulanut. Lisää sipuli ja kuullota sitä välillä sekoittaen 5-7 minuuttia, kunnes se on pehmeää ja kullankeltaista. Älä ruskista.

Vähennä lämpöä, lisää riisi ja sekoita se kauttaaltaan öljyseoksen peittoon. Kuullota 2-3 minuuttia, kunnes jyvät ovat kuultavia.

Lisää vähitellen kasvislientä, kauhallinen kerrallaan. Sekoita koko ajan ja lisää lientä sitä mukaa kun se imeytyy riisiin. Nosta lämpö keskitasolle, kunnes liemi alkaa poreilla. Keitä 20 minuuttia tai kunnes kaikki neste on haihtunut ja riisi näyttää kermaiselta. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sulata 2 rkl jäljellä olevasta voista paistinpannussa keskilämmöllä. Lisää pähkinät ja sekoita muutama minuutti tai kunnes ne alkavat ruskistua.

Ota risotto pois liedeltä ja lisää loput voista. Sekoita hyvin, lisää sitten kaikki juustot ja sekoita, kunnes ne alkavat sulaa. Lisää myös suurin osa pähkinöistä. Annostele risotto lämpimille lautasille, koristele lopuilla pähkinöillä ja tarjoa.





Perheen nuorimmaiset eivät ruuasta välittäneet. Ärsytti ihan hulluna Onneksi en antanut sen juurikaan häiritä minua. Ruokahan meni sentään alas, kun he sotkivat siihen raejuustoa ja kuorruttivat ketsupilla... Olinhan vain pitkästä aikaa valmistanut ruokaa ajan kanssa pieteetillä ja koko sydämelläni, kun oli kerrankin siihen mahdollisuus.

Ehkäpä sulle maistuisi? Me Miehen kanssa tykättiin kovasti.


Havannan tyylikkäin drinkkipaikka: Hotel Nacional de Cuba

23.3.2018



Käväisimme Havannassa drinkeillä hulppeassa Hotel Nacional de Cubassa.

Rantapallo-sivusto tietää kertoa, että hotelli on ollut niin kuuluisuuksien (mm. Frank Sinatra, Ernest Hemingway, Johnny Depp, Kate Moss...), kuin mafiapomojenkin suosiossa.

Se on myös päässyt Kummisetä II -elokuvaan. (Pitääkin katsoa elokuva uudelleen sillä silmällä...)




Hotellin sisäänkäynti ja aula olivat prameat, samoin puitteet muutenkin.

Drinkki puolestaan oli sekä matkan kallein, että miedoin. Tosin hyvä niin - olimme kuulleet pelotteluja vahvoista rommidrinkeistä, mutta ainakin meidän kohdalle sattui oikein maltillisia versioita.

Juomasta kuitenkin maksoi ihan mielellään useammankin peson...




... eihän sitä ihan joka päivä pääse daiquiriä tällaisessa miljöössä nauttimaan.




Hotelli on varsin helppo bongata - mahtavaa rakennusta ei nimittäin voi olla huomaamatta pitkin suosittua rantakatua huristellessa. Ehdottomasti visiitin arvoinen paikka!


Kivaa viikonloppua, ystäväiset! :)


21.3.

21.3.2018

Tämä päivä on minulle kovin merkityksellinen. Tänään olisi Mummin syntymäpäivä.

Emme voi enää juhlia sitä yhdessä. En voi soittaa ja onnitella, en lähettää korttia tai lahjaa. Ei voida jutella yhdessä siitä, että tänään on Pentin päivä ja jos Mummi olisi poika, olisi hän Eevan sijasta ollut Pentti.

Sen sijaan me muut vain jatkaa porskuttelemme täällä eteenpäin. Mietitään, että mitä tänään ruuaksi, että kohta on kevät ja pääsiäinenkin, että laittaisiko jotain pääsiäiskoristeita, ja että pitää kai sitä ainakin jotain laittaa.

Toivoisin niin, että Mummi olisi nähnyt meidän pojat. Ja pikkukissan myös (hän olisi rakastunut siihen korviaan myöten).

Että voisin edes kertoa, miten meillä menee.

Kertoa siitä, miten isoja pojista on jo tullut. Miten tällä viikolla on opeteltu pelaamaan Unoa ja miten kivaa se on ollut. Miten Pikkuveli voittaa joka ikisen pelin, jota yhdessä pelataan ja miten se kaikkia meitä naurattaa.

Miten pojat aina kyselevät, että onko äiti se sun Mummi siellä taivaassa ja että onko Wilma-koira siellä sen kanssa? Ja että onko äiti sun äitikin niiden kanssa siellä taivaassa - se, jonka Poika ehti vauvana näkemään?

Niin, onko?









Puolet sokerilakosta takana... vai onko?

19.3.2018

Paino: 63,3 kg.

Lipsumisia: Ei virallisia. Ruokamäärissä ja iltasyömisessä parantamisen varaa.




Syvä huokaus.

Paino on 100g enemmän, kuin viikko sitten, eli samoissa mennään. Itse asiassa torstaina vaaka näytti jo 62,7kg, MUTTA menin syömään perjantaina pizzaa (liian paljon) ja söin muutenkin viikonloppuna aika vallattomasti, joten takapakkia tuli.

Ilman sokeria olen ollut edelleen, mutta olen syönyt määrällisesti enemmän, kuin viime viikkojen aikana. En harrastanut liikuntaa viikonloppuna, plus söin parina iltana vielä ylimääräistä iltapalaa ennen nukkumaanmenoa ja tässä sitä ollaan.

Ärsyttää, kun tuntuu, että tiukkisruokavaliosta ei voi lipsua yhtään, kun palautuu samantien lähtökuoppiin :(

Vielä toistaiseksi on kuitenkin sellainen olo, että haluan jatkaa sokerittomuutta tämän kahdeksanviikkoisen jälkeenkin! Siitä tulee vain niin hyvä olo, ja on ihanaa, kun ylimääräistä turvotusta ei ole.

Tällä hetkellä ajattelen pitäväni jatkossa kerran viikossa sen herkuttelupäivän, jolloin leivon tai saan syödä jonkun valmiin herkun.

Tämän kaiken tavoitteena mulla on mahtua noihin kuvan farkkuihin mukavasti. Ne mahtuvat kyllä päälle, mutta haluan niiden mahtuvan ilman, että läskit naiselliset muodot valuvat housunkauluksen yli. Ja että voin pitää niitä rakastamieni valkoisten paitojen kanssa.


Onko sulla motivaatiovaatteita?


Tällä viikolla

18.3.2018
Maanantai

New Yorkissa. Ostin paketin korvatulppia ja uuden laukun rikki menneen mustan pikkulaukun tilalle.

Mulla on reissussa aina mukana musta ja/tai ruskea kevyt pikkulaukku, johon mahtuu rahat ja kortit, puhelin, huoneen avain, sekä jotain välttämättömyystarvikkeita (lue: huulirasva, puuteri, käsivoide).

Edellinen, jostain alesta ostettu, ehkä kympin maksanut ja vuosikausia palvellut nahkapussukka sanoi yhteistyön irti juuri, kun olin lähdössä kaupungille. Korvaava versio löytyi onneksi saman tien.





Tiistai

Kotiin.





Keskiviikko

Veto oli ihan pois parin liikkumattoman päivän ja valvotun yön jälkeen. Menin polkemaan crossaria 20 minuutiksi, joka venähti tunniksi kun rupesikin yllättäen kulkemaan niin kivasti.

Illalla luin Pojalle Mauri Kunnaksen Hui kauhistus -kirjaa. Katselin yövalona olevaa maapalloa ja haaveilin kaikista niistä paikoista, johon voidaan pojat viedä ( = Australia...)





Torstai

Kävin juttukeikalla.

Luin loppuun Vettä elefanteille. Se oli IHANA, todellakin suosittelen. Puoliväliin saakka olin vähän skeptinen, koska mukana oli pari ahdistavan epämiellyttävää henkilöhahmoa. Sitten juoni imaisi mukaansa ja onneksi porskuttelin loppuun asti :)




Aloitin uuden kirjan, joka ei herätä mitään suuria intohimoja ainakaan vielä. Se kuitenkin sattuu olemaan seuraava kirjaston kirja joka erääntyy, joten se on pakko pyrkiä lukemaan asap :D





Perjantai

Kirjoitin lehtijuttua kotona.

Huomasin, että Poika osaa ihan oikeasti jo lukea! 

Illalla Miehellä oli työmeno. Me pelattiin poikien kanssa ekaa kertaa Afrikan tähteä, meni tosi hyvin ja oli hurjan kivaa!







Lisäksi syötiin perjantain kunniaksi pizzaa ja naksuja, ja katsottiin Voice of Finlandia ja lastenohjelmia.


Lauantai

Heräsin 5.30 siihen, että pojat seisoivat sängyn vieressä ja pyysivät, että pelattaisiin Afrikan tähteä... Varoituksen sana siis sinulle, joka harkitset pelin opettamista jälkikasvullesi.

Iltapäivällä jälleen juttukeikalla.


Sunnuntai

Lehtijutun kirjoittamista.

Kihlajaiskuvaus Seurasaaressa  Olipa kivaa ja kovin virkistävää kuvata pitkästä aikaa jotain muutakin, kuin kissoja ja koiria. Vaikka toisaalta... ei kai sitäkään voi liikaa tehdä :D


Sokeriton kahdeksanviikkoinen on nyt puolivälissä - huomenna jälleen tunnelmia.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa! 


Girl crush x 3

16.3.2018

Olen jo aiemmin katsellut Youtubesta käsityötutorialeja, ruokailu- ja leivontaohjeita (esim. ihana hyvinvointiguru Kris Carr), sekä tehnyt videoiden johdolla vatsatreenejä ja joogaa.

Sen jälkeen kun leikkasin hiukseni (NYYH), olen etsinyt ja kokeillut tapoja kihartaa ne - helposti ja nopeasti...

Etsiskellessäni törmäsin ihan mielettömän kauniiseen Melissa Alatorreen. Voisin luultavasti tuijottaa häntä, vaikka hän puhuisi viemäröinnistä, mutta onneksi hän kuitenkin puhuu hius- ja meikkiasioista :D

Tämä video oli samalla myös muotoilutuote-crush. Haluaisin tuon Ouai Finishing Cremen (kohdassa 12:20)! Se oli ikäväkseni loppu maanantaina Sephorassa käydessäni. Videolla on myös Ouai kuivaöljysuihke, joka kiinnostaisi kovasti.




Ja mikä parasta, Ouai löytyy myös cruelty free -listalta, eli sitä ei ole testattu eläimillä :)


Toinen vastikään bongaamani upea daami on Dominique Sachse.

Jäin tuijottamaan hänen videoitaan miellyttävän äänen ja olemuksen takia - hän vaikuttaa päästä varpaisiin hienostuneelta ja tyylikkäältä, sekä älykkäältä ja huumorintajuiselta. Ja kappas vain, hän onkin ammatiltaan  uutisankkuri. Tässä olisi tavoitetta sille, millainen itse haluaa olla, kun kasvaa isoksi ;) (Eli 10 vuotta vanhemmaksi - hän täyttää tänä vuonna 50.) Mainittakoon, että jäin tuijottamaan hänen videotaan lyhyiden hiuksien laittamisesta, vaikka omani ovatkin paljon pidemmät :D

Tällä videolla hän opastaa meikkiin, joka saa näyttämään 10 vuotta nuoremmalta:




Täältä löydät Dominiquen muita videoita.


Tässä lisäksi yksi hiustenkiharrusvideo ihanan iloiselta, australialaiselta Pia Muehlenbeckiltä, jota katsellessani tulen itsekin hyvälle tuulelle (ja joka on by the way opiskellut lakimieheksi!):



Melkoisen hömppää, mutta joskus sitä tarvitsee sellaista, eikö!?

Olisi kiva kuulla muita hyviä tutorial-vinkkejä! :) En nimittäin vieläkään hallitse niitä kiharoita...


Kivaa viikonloppua! 

Ilvekset kuin veljekset

14.3.2018

Pennun ottaminen aikuisen kissan kaveriksi on osoittautunut erittäin hyväksi ratkaisuksi.





Vanha kissamme on nyt 12-vuotias. Uusi kissa ei alkuun vaikuttanut siitä erityisen timanttiselta idealta, varsinkin, kun pentu oli pienempänä vielä aika villi leikeissään. Se on kuitenkin ihmeesti rauhoittunut jo tässä vaiheessa.

Vähitellen iso kissa on tykästynyt pienempään.

Ne ovat alusta asti leikkineet yhdessä, tosin alkuun vaikutti siltä, että iso kissa näytti leikin yhteydessä pienelle kaapin paikkaa aika selkeästi. Nyt leikit ovat jo paljon pehmeämpiä.




Uusi pentu on vanhan kissan tavoin poika. Sukupuolella voi olla vaikutusta välienselvittelyihin, kunhan nuorukainen tuosta vähän kasvaa ja alkaa hakea omia rajojaan ja reviiriään. Luulen, että edessä jo piakkoin oleva kastrointi saattaa kuitenkin helpottaa siinä, ettei tule niin voimakkaita valtataisteluita.




Pentu on ollut aina hurjan seurallinen. Se tykkäisi olla koko ajan sylissä. Täällä onkin ollut nykyisin tuttu näky Mies kissa käsivarrellaan ruokaa laittamassa :D Minä puolestani operoin usein tietokonetta yksikätisenä, kun toisella käsivarrella pötköttää kisu.

Nyt kokoa alkaa kuitenkin olla jo enemmän, ja puolet kissasta valuu vessan korivaunun ulkopuolelle ollessamme yhdessä meikkaamassa :D Karvainen, rehevä olemus myös täyttää koko wc:n lavuaarin.

Kisut bongataan usein sängystä yhdessä nukkumassa 

Ja välillä ollaan sohvalla näin:






Pennun ottaminen oli kyllä oikea päätös, vaikka sitä tässä hulabaloossa onkin tullut välillä päiviteltyä :D

Alkuun emme uskaltaneet jättää kissoja keskenään kotoa lähtiessämme, joten piti aina eristää ne toisistaan. Ja laittaa molemmille omat vessat ja ruuat. Lisäksi ison kissan hammasoperaatiosta toipuminen toi mukanaan tietysti paljon enemmän silmälläpitoa ja valvontaa. Ja kahdessa hiekkalaatikossakin on tuplasti siivottavaa yhteen verrattuna.

Mutta ei kyllä kaduta 

3. sokeriton viikko

12.3.2018

Paino: 63,2 kg (pudotusta yhteensä reilu kilo)

Lipsumisia: Ei juurikaan. Yksi banaani ja pieni määrä agavesiirappia.


Ei mitään raportoitavaa. Blääh. Tällä hetkellä turhauttaa ja ärsyttää, kun paino ei ole laskenut oikeastaan yhtään.

Juuri nyt ei huvittaisi yhtään jatkaa koko sokerittomuutta, vaikka tietysti tiedän, että kolme viikkoa on tosi lyhyt aika. Olen kuitenkin malttamaton ihminen ja rupesin miettimään, että olisiko joku muu ruokavalio (vaikkapa ne Painonvartijoiden pisteet) sittenkin tehokkaampi...?! Toisaalta kollega kertoi taannoin ystävästään, joka oli luopunut sokerista. Pariin kuukauteen ei ollut tapahtunut mitään, mutta sitten oli ihan yhtäkkiä lähtenyt kahdeksan kiloa!

Noh, taidan jatkaa tätä kuitenkin - vaikka sitten hampaat irvessä - ainakin ne suunnitellut 8 viikkoa.

Hmph.





Tällä viikolla

11.3.2018

Herran pieksut sentään, joko tässä meni viikko!?!




Maanantaina

Olin Bangkokissa. Treenasin crossarilla ja kinastelin samalla puhelimessa tabletin lasinkorjaajan kanssa... Homma ei nimittäin (luonnollisestikaan) mennyt niinkuin Strömsössä.

Otin päikkärit ja lepäsin tulevaa työyötä silmällä pitäen.




Tiistaina

Kotiuduin seitsemältä aamulla. Ehdin halia poikia ja osallistua aamutoimiin. Nukuin muutaman tunnin ja sinnittelin muutaman tunnin hereillä iltaan - vain mennäkseni taas uudelleen nukkumaan.

Alkuillasta Pojalla oli leikkitreffit kaverilla.

Me tulostettiin Pikkuveljen kanssa netistä ilmaisia värityskuvia. Hän on erittäin innokas värittäjä, eikä tällä hetkellä mitään muuta tekisikään. Hän oli ihan innoissaan, kun voi itse valita netistä mitkä kuvat haluaa värittää :)




Värittäminen on terapeuttista myös äidille... Varsinkin, kun saa kehuja, että vau, kylläpä sä äiti väritit tosi hienosti!  :D


Keskiviikkona

Kävin juttukeikalla pieneläinsairaalassa. Mietin, että olisipa kyllä kiva tehdä töitä eläinten parissa. Viime aikoina olen tosin miettinyt, että jotain terveyteenkin liittyvää haluaisin ehkä tehdä...

Milloin oikein tiedän, mikä minusta tulee isona...?!


Torstaina

Naistenpäivä. Mies vei minut lounaalle - ihan superhyperhyvää intialaista, huh - ja kruunasi lounashetken kauniilla ruusulla ♥




Hain pojat hoidosta ja kotimatkalla kuunneltiin poikien toiveesta Vesterisen yhtyeineen Disko, jonka he osaavat ulkoa ja lauloivat täysillä mukana koko kappaleen :D




Perjantaina

Kävin Helsingissä kynsi- ja ripsihuollossa ja rakasta ystävää tapaamassa. Aina yhtä virkistävää ♥




Lauantaina

Oltiin jo perinteeksi muodostuneeseen talviseen tapaan kutsuttu ystäviä meille pulkkailemaan. Kreivin aikaan, ensi viikolla kuulemma lämpenee! Nyt keli oli oikein mainio pulkkailuun, sopivasti lunta eikä liikaa pakkasta.





Sunnuntaina

Heräsin 5.30 niin kuin jokaisena aamuna tällä viikolla... Itään suuntautuvista reissuista tulee aina aamurytmi. Esimerkiksi perjantaina menin nukkumaan 19.30 :D

Työt kutsuvat, tänään länteen päin! Jospa rytmikin siitä korjautuisi...


Kivaa alkavaa viikkoa!

Huomenna tunnelmia kolmannen sokerittoman viikon jälkeen.