6.8.2017

Universumi ihan oikeasti kuulee!

Nyt on tapahtunut niin iloinen perhetapahtuma, että on ihan pakko viimeinkin kaivaa blogi naftaliinista ja lopettaa epämääräinen kesätauko:

Meillä on uusi perheenjäsen 



Muistatteko, kun helmikuussa tilasin universumilta toisen kissan. Uskokaa tai älkää, sellainen myös tuli!

"Olen muuten ruvennut tässä pikku hiljaa haaveilemaan toisesta kissasta ja itse asiassa vähän jo etsiskellytkin. Olen tutustunut asiaan sen verran, että optimaalisin seuralainen tällaiselle varttuneemmalle herrasmiehelle olisi ilmeisesti vastakkaista sukupuolta edustava nuori neitonen. Tilaisinkin universumilta yhden sellaisen, kiitos ♥ Pitkät karvat, harmaa tai oranssi väri, ja sopuisa ja miellyttävä luonne olisivat plussaa ;)" olin kirjoittanut blogiin tuolloin.

Noh, tämä ei ole nuori neitonen, vaan sen sijaan nuorehko poika, mutta muilta osin toimitus on vastannut täsmälleen tilausta!

Kissa 2, jolla sattui vielä olemaan meillä viime aikoina kovasti katsotun Leijonakuninkaan nimi! Tervetuloa 




Ja tämä kaikki tapahtui sen jälkeen, kun lakkasin sen kummemmin etsiskelemästä.

Olen tosiaan haaveillut toisesta kissasta jo pidempään. En oikeastaan halunnut pentua, vaikka sekin olisi voinut tulla kysymykseen. Halusin sen sijaan nimenomaan kissan, joka olisi jostain syystä vailla uutta kotia. Uutta kotia odottavia eläimiä, niin kissoja, koiria kuin muitakin, on eläinsuojeluyhdistykset pullollaan, eli uutta lemmikkiä suunnitellessa kannattaa aina kääntyä paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen puoleen.

Kävin sattumoisin keväällä muissa asioissa eläinsuojeluyhdistyksessä. Jätin sinne yhteystietoni, mikäli tulisi kohdalle meille sopiva kisu.

Viime viikolla sieltä soitettiin ja tässä sitä nyt opetellaan elämään yhdessä ♥

Mies ei ensin uskonut, kun kerroin puhelusta. Muistutin, että kerroin kyllä silloin keväällä jättäneeni yhteystietoni, mutta hän sanoi luulleensa, että se oli vain läppä :D Kissa-asia oli kuitenkin onneksi jo valmiiksi yhdessä päätetty, eli kaikki ottivat uuden perheenjäsenen avosylin vastaan... paitsi tietysti "isoveli", joka ei varsinaisesti ole ihastunut ajatukseen ;) Kissat ovatkin tässä pari päivää mulkoilleet toisiaan ja välillä murisseet, sähisseet ja suhisseet. Uskon, että ajan kanssa kuitenkin hyväksyvät toisensa 

Kaksi poikaa ei välttämättä ole ihanteellisin yhtälö, mutta sellaisiakin onnellisia liittoja on...


Onko sinulla kokemusta uuden kissan ottamisesta vanhan kaveriksi?

23.7.2017

Järisyttävän kaunis teksti

Blogi on lomaillut heinäkuun, toivottavasti sinä myös :) Minä en... Kuukausi on ollut yksi elämäni hektisimmistä, ja olen pyhittänyt kaikki mahdolliset vapaahetket perheelle ja jättänyt kaiken muun odottamaan.

Pakko oli kuitenkin jakaa kanssanne tämä ihan mielettömän kaunis teksti, jonka puhelinta siivotessani (oli pakko, kun muisti täyttyi...) löysin. Bongasin sen viime keväänä tai talvena kirjastomme valokuvanäyttelystä, enkä kuollaksenikaan muista mikä näyttely se oli. Ottamassani kuvassa ei myöskään näkynyt tekstin kirjoittajaa, vain allekirjoitus "Äiti". Näyttelyssä oli tunnelmallisia kuvia kolmesta veljeksestä.

Tämä on niin 

Loppukesäkin tulee olemaan blogissa hiljainen, kirjoittelen tai laitan kuvia vain, jos jossain välissä on ihan aikuisten oikeasti perheeltä ja töiltä aikaa Nyt olen työreissulla New Yorkissa. Heräsin aamuviideltä, kaupat aukeavat myöhään tänään sunnuntaina, eikä nettikään suostunut toimimaan ennen kuin nyt, joten kerrankin oli luonteva hetki tähän :)

"Mitä te muistatte?

"Tule vaan tänne, tule, ihan mielettömän hieno auringonlasku. Tule varovasti. Ollaan näin kaikki, pidetään kiinni, ettei kukaan tipu."

Mitä te muistatte lapsuudestanne sitten, kun olette nuoria miehiä, aikuisia, ehkä vanhempia, ehkä isovanhempia? Muistatteko ne hetket, jolloin veljeys ja rakkaus voitti mustasukkaisuuden, ärtymyksen ja raivon toisianne kohtaan ja kun kiedoitte kätenne toistenne ympärille, ja kun te piditte toisistanne huolta maailmaa vastaan? Vai muistatteko ne hetket kun te huusitte ja kun minä huusin ja kun me kaikki huusimme ja kun minä huusin? Vai muistatteko sen kun pyysin teiltä anteeksi, kiedoin teidät kaikki kerralla pieneen äidinsyliini ja siinä me olimme neliömetrin alueella, kaikki rakkaus ja koko maailma ja tärkein mitä minulla on? Muistatteko miten minun sydän pauhasi rinnasta ulos juuri tuona hetkenä?

Muistatteko ne illat kun nukahditte toistenne sänkyihin, peittelitte toisenne, varmistitte monta kertaa, että veli on varmasti vieressä? Muistatteko miten aina ensimmäisenä aamulla kaipasitte toisianne, missä veli on? Muistatteko miten joka ilta luimme? Vai muistatteko ne illat ja yöt, jolloin minulla oli niin kiire ja olin niin väsynyt ja tuntui, että arki taipuu aaltona pääni yli hukuttaen minut juuri sillä sekunnilla ja jos yhtään en saa nyt happea niin hukun juuri sillä sekunnilla ja luin ilman ajatusta siitä mitä minä luin ja kenelle luin ja elin vain siitä hetkestä, että kohta täällä on hiljaista?

Muistatteko sen kun en aina jaksanut vastata siihen miksi isä on töissä ja milloin isä tulee ja mitä meillä on huomenna ruuaksi tai että mikä päivä tänään on ja että mitä minä teen sen jälkeen kun te nukutte? Kun te nukuitte, usein vain istuin ja muisti muuttui hetkessä muistoiksi ja mietin, kuinka onnekas olen omassa aallokossani kuunnellessani teidän unta.

Muistatteko ne illat, jolloin kannoin teitä yksitellen ulkoa sisälle kaikilla pienen äidin voimillani ja kun te huusitte ja kiljuitte toisillenne ja minulle ja kun minä yritin vain kiljua suuren äidin voimillani sisäänpäin etten vain kiljuisi ulospäin? Vai muistatteko ne illat, jolloin te autoitte toinen toisianne ja pesitte toisianne ja voitelitte kauraleipiä toisillenne ja laitoitte hammastahnat toistenne hammasharjoihin ja rakastitte toisianne sillä kaikella suurimmalla rakkaudella mitä pienen pojan suureen sydämeen mahtuu ja kun kannoin teidät yksitellen reppuselässä sänkyihinne pienet kädet kiedottuna kaulani ympäri? Kun kaikki rakkaus ja koko maailma ja tärkein oli siinä reppuselässäni. Mitä te muistatte tästä, sitä en voi tietää. Toivoisin, että muistatte sen miten pidimme toisistamme kiinni, ettei kukaan tippuisi.

Äiti"

Niisk. Tähän taiten kirjoitettuun tekstiin kiteytyy kaikki se, mitä itsekin olen kokenut. Kiitos sen kirjoittajalle.












Postauksen kuvat ovat taannoiselta kesäpäivältä, jolloin teimme veneretken hurmaavaan Kirjaisten kylään.

30.6.2017

Kun Jumala tarhassa kävi

Koska vauvakirjojen täyttäminen on viime aikoina tapahtunut vähän hitaasti ( = sitä ei ole tapahtunut), pitää välillä kirjailla lapsosten sanomisia tänne.

♡ Minusta juhannuksemme oli oikein täydellinen. Pikkuveli kuitenkin totesi, katsellessaan jäätelöä syödessään Nauvossa ohikulkevia juhannuksen viettäjiä, että "Sulla pitäisi äiti olla kimaltava mekko." Pitää korjata asia ensi kesänä.


♡ Pikkuveli kyseli yhtenä iltana kenen mahasta minä olen oikein tullut. Näytin äitini kuvan. Hän ihmetteli, miksei ole koskaan nähnyt äitiäni. Kerroin hänen mumminsa kuolleen jo ennen hänen syntymäänsä. Hän katseli kuvaa hiljaisena pitkään ja ilmoitti sitten: "Mä aion katsoa tätä kuvaa aina!"

♡ Sen jälkeen hän kysyi, mitä häissämme oikein tanssittiin. Ja että oliko hän silloin minun mahassani (ei ollut). Kuunneltiin Häävalssi. Sen laulaa muuten sattumalta sama mies, kuin Sinisen unenkin, jota hän on aina iltaisin isänsä kännykästä kuunnellut.


♡ Pari päivää sitten, ajellessamme Helsinkiin, Poika ilmoitti, että "Jos ihmisestä imetään veret pois niin se kuolee." Listasi sen jälkeen useita muitakin tapoja kuolla: Jos pää murtuu. Jos kaikki muut murtuvat. Jos lopettaa hengittämisen. Jos tippuu liian lujaa keinusta. Jos syö tai juo niin paljon, että halkeaa. Jos syö myrkkyä. Aika iloista. Katsoin tuota pikaa parhaaksi vaihtaa puheenaihetta.


♡ Pari iltaa sitten nukkumaan ruvetessamme hän lauloi minulle: "Saisinko mä soittaa sun hanurii, se on heavenlyy, beibi sun konttorii!" (Kiitos vaan samanikäiselle ystävättärelleen tämän opettamisesta :D) Tämän vaihdoin tahdikkaasti ja pikimmiten tuttuun ja turvalliseen Unilintuun.


♡ Ollaan tässä kuunneltu aika paljon Jumalan kämmenellä -biisiä. Sinänsä kyllä ihan tervetullutta vaihtelua sille Ei mitään hätää -biisille. Kun ekan kerran Pikkuveljen pyynnöstä kevätkirkon jälkimainingeissa kuunneltiin sitä autossa, Poika huusi autoon tullessaan, että "HEI TÄÄ ON SE SAMA JUMALA, JOKA KÄY AINA MEIDÄN TARHASSA!"

Ihan hyvä muuten kirjailla näitä tänne muistiin, kun esimerkiksi Mies ei äsken muistanut, että meidän pojilla on ollut vesirokko. Piti näyttää tätä. Että on niillä ollut.

26.6.2017

Juhannus kuvina

Mansikoita ja kermavaahtoa. Saippuakuplia. Shampanjakuplia. Syreeninkukkia. Auringonsäteitä. Saunaa ja uimista. Niittykukkia. Vesipisaroita suihkulähteessä. Lupiineja ilta-auringossa. Yhdessäoloa 

Juhannus oli hyvä.













22.6.2017

Iloista juhannusta!

Juhannus - oma lempparijuhlani :)

Tulin eilen Japanista ja olo on sen mukainen. Toisinaan työreissuilla unihommelit menevät nappiin, toisinaan taas ei, ja tämä reissu lukeutui jälkimmäisiin. Nukkumatti ei ollut yhteistyöhaluinen, ja nukuin 2,5 vuorokauden aikana kokonaiset 6,5 tuntia... (Jostain syystä juuri Japanissa käy usein näin.) Viime yönä unta riittikin sitten omassa, ihanassa sängyssä kellon ympäri.

Viime vuosien tapaan juhannuksemme juhlinta tulee olemaan maltillista ja pikkulapsiperheelle sopivaa :D Paikka valikoituu sääolosuhteiden mukaan: jos sää ei ole suotuisa mökkeilylle ja veneilylle, juhlinta on onneksi ihanaa myös ihan kotipihassa.

Muuta tavoitetta ei ole, kuin lohta, uusia perunoita, mansikoita ja kermavaahtoa, sekä sauna :)

Kivaa juhannusta Sinulle!














19.6.2017

Retki kotieläinpihalle

Toivottavasti viikonloppusi sujui kivasti :)

Meidän sujui. Minullakin oli työvuorojen vaihdon seurauksena suht harvinainen vapaa viikonloppu. Lauantain ihanasta kesäsäästä nautittiin kotipihassa.

Saatiin viimein tällekin kesälle suihkulähde solisemaan (en muista, onko homma koskaan mennyt näin myöhäiseksi, jännä juttu...), ruoho leikattua ja kukkaset suurinpiirtein oikeille paikoilleen.

Illan kruunasi paras koskaan tekemäni pannukakku - itse asiassa kenties ensimmäinen, joka saatiin uunissamme onnistumaan kunnolla! Onnistui tällä Maku-lehden ohjeella. Jotain ehkä kertoo se, että lauantai-iltana tehty pellillinen oli syöty sunnuntaina puoleenpäivään mennessä ja iltapäivällä Poika jo pyyteli, että voidaanko tehdä sitä uudelleen :)

Eilen tehtiin retki Hennolan kotieläinpihaan, joka on ollut ohjelmassa joka kesä poikien syntymästä lähtien.


Ja kylläpä oli kiva retki! :) Pikkuvelikään ei ole traumatisoitunut siitä, että pari vuotta sitten häntä puri kani niin, että veri vain roiskui :D vaan syötteli ja rapsutteli eläimiä rohkeasti.

Reissusta jäi kytemään esikoiselle mustan kissanpennun kaipuu ja kuopukselle marsun kaipuu (voisi kuulemma oikein mainiosti asustaa hänen huoneessaan). Kehotin Pikkuveljeä keskustelemaan marsuasiasta isänsä kanssa - vahvasti veikkaan, ettei marsu ole heti ensi viikolla muuttamassa taloon :D

Itsehän olen ihan höpsönä eläimiin ja ottaisin varmaan jokaisen, joka vastaan tulee - ainakin karvaiset ja höyheniset yksilöt. Nuokin silkkikanat (pörröiset ja valkoiset) alkoivat kyllä aika lailla kiinnostelemaan... ;) Olisi ihanaa saada omien kanojen munia ja höyhenistähän voisi askarrella vaikkapa koruja... Nyt poimittiin poikien kanssa muutama höyhen talteen aiemmin kotipihasta löytyneen linnunsulan kaveriksi. Ajattelin, että ne voisi sommitella tauluksi.
















Kivaa viikkoa, muruset!

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.