30.12.2016

And you know that I´m gonna be the one...

... who´ll be there when you need someone to depend upon."

Tapaninpäivänä olimme Turussa, tarkoituksenamme jäädä yöksi.

Viisas Mies kehotti illalla minua käymään Aurajoen rannalla kuvailemassa, ja tällaisia tilaisuuksia en jätä hyödyntämättä. Ilma oli kuulas ja kaunis. Pikkupakkanen, pilvetön taivas tähtineen. Kaupungin tuhannet valot kimmelsivät lumoavasti peilityynen, osittain jäätyneen joen pinnasta.

Kuvailtuani reilun tunnin verran sain puhelun - Pikkuveli oli kipeän oloinen. Palasin takaisin, nappasin pikkuisen kyytiin ja ajelin hänen kanssaan kotiin, omaan sänkyyn nukkumaan ♥








Rakastan tähtitaivasta, enkä koskaan saa tarpeekseni sen katselemisesta. Sen lisäksi, että se on kaunista katsottavaa, äärettömän avaruuden ajatteleminen myös huimaa.

"Every star was shining brightly just like a million years before.
And we were feeling very small underneath the universe.
And you know that..."



27.12.2016

Joulu

En oikein tiedä mitä joulustani kirjoittaisin.

Meidän joulu oli kai aika kiva. Pukki kävi ja oltiin oltu kiltteinä. Lahjamäärä oli juuri niin maltillinen, kuin olin toivonutkin. Minä olin ollut tosi, tosi kilttinä, sillä sain yllättäen lahjaksi jo pitkään toivomani smoothie-blenderin. Voi onnea ♥ (Edellinen masiina hajosi kauan sitten ja olen jo pidempään käyttänyt hommaan monitoimikonetta, joka on hankala koota ja purkaa joka kerta erikseen.)

Miehen kanssa oltiin sovittu, ettei osteta toisillemme mitään (minun lahjanihan oli kuulemma tavallaan koko perheelle), hänelle pukki toi vain parit happy socksit. Lisäksi saimme vihreää teetä, luomukahvia, saunasuolaa, ja kynttilöitä ♥ Ja suklaa- ja jugurttipähkinöitä :) Pojilla ei ollut paljon lahjatoiveita alunperinkään, ja he olivat ikionnellisia niistä lahjoista, jotka saivat: mm. palapelejä, monsteriautot, kylpytakit, mönkijä ja pipityyny - ihan loistolahja, jota joulun aikaan jo pari kertaa käytettiinkin!

Joulu oli tällä kertaa aika sopivan pituinen (minulla oli töitä jo eilen Tapaninpäivänä). Tuntuu, että kaksi päivää menee aina edes kohtuullisen sopuisasti, kolmantena kaikki alkavat jo käydä toistensa hermoille ja on pakko keksiä jotain actioniä.

Oma joulufiilikseni oli jotenkin kateissa, olin kireä ja stressaantunut. Ennen joulua kävin taas läpi jäämistötavaroita, joita alakertamme edelleen pursuilee. Tällä kertaa otin työn alle käsityötarvikkeet (joita on PALJON) ja valokuvat ja muut paperit, jotka kävin läpi KonMari-hengessä. Äiti oli säästänyt kaiken. Siis KAIKEN. Kaikki tarhan ja koulun tiedotteet, kouluvihkot, äitienpäivä- ja synttärikortit, päiväkirjat... ja niiden läpikäyminen on paitsi hidasta, myös raskasta.

Mummilta jäi myös laatikkotolkulla valokuvia. Säästin minulle merkitykselliset, sekä muuten vaan kivat kuvat, joita jäi jäljelle paljon, vaikka paljon sai myös lähteä. Rakastan vanhoja valokuvia ja niiden sisältämiä tarinoita, joita useimpien kohdalla voi vain arvailla...





Yllä ukkini äidiltään 11-vuotiaana saama valokuva-albumi.




Huomatkaa mikä taulu sattui silmään ylläolevassa kuvassa ukkini vanhempien kotoa :)


Kuka on leikattu pois tästä kuvasta ja miksi...?


Ja nämä söpöläiset ovat varmaan olleet jollekin tärkeitä, kun on otettu oikein poseerauskuva tuolilla ♥


Minä pienenä mökillä Stigan kyydissä (kesällä)...


... ja vauvana ♥

Oletin aikaisemmin, että joulut helpottavat ajan mittaan. Nyt kuitenkin tuntui, että siitä surusta ei jotenkin pääse millään irti, ettei enää voi viettää jouluja rakkaiden läheistensä kanssa. Heidän kanssaan, joiden kanssa on aina joulunsa viettänyt. Että mikään ei ole enää niin kuin ennen, eikä tule koskaan olemaankaan. 

Tietty haikeus tulee varmaan olemaan mukana jouluissani koko loppuelämäni? Kuitenkin sitä on tietysti iloinen, että omilla lapsilla on kiva joulunaika ja tekee parhaansa, että he saisivat samanlaisia iloisia ja onnellisia joulumuistoja, kuin itsellänikin on ♥ Ja olihan se ihanaa nähdä, kuinka riemuissaan pojat olivat. Kuinka Pikkuveli huusi jokaista pakettia avatessaan täysillä: "VAAAAU!" Ja kuinka Poika kylpytakin saatuaan juoksi vielä erikseen pukin perään kertomaan, että se oli juuri hänen lempiväriään. Kuinka Let it go´ta ja Lumiukkoa kuunneltiin monta monituista kertaa ♥


Miten teidän joulu meni?

24.12.2016

Ihanaa joulua ♥

Tämä tyttö ei isompana ole enää niin pakettien perään kuin pienempänä. Joulunpunainen asu on kuitenkin ollut aina ihan must :)

Ihanaa joulua Sinulle, lukijani  Sujui se sitten minkävärisessä asukokonaisuudessa tahansa!

Täällä jäädään nyt odottamaan pukkia ;)







21.12.2016

Heippa, 2016, olit ihan kiva!

Edellisen postauksen hengessä pitää mainita pari ilonaihetta kuluneilta päiviltä: Nasolin. Se tunne, kun toinen korva poksahti eilen hetkeksi auki (ehkä vielä jonain päivänä ihan pysyvästi...?) Kodeiini Tehokas yskänlääke. Pehmeät nenäliinat. Muut blogit, joita on kerrankin ollut aikaa selailla. Downshiftaajat - miten olen tämänkin missannut!?

Myös se on hymyilyttänyt vielä pitkään jälkeenkin päin, kun pari päivää sitten otin Pojan kyytiin ajellakseni ottamaan kuvan kauniista lähijoesta (joka ei sitten ollutkaan kaunis - siellä oli ruma vesikeli, vaikka meidän pihassamme oli täysi talvi), taka-ajatuksenani saada hänet torkahtamaan hetkeksi. Uni tuli - ja ensimmäinen asia, mitä hän herättyään ja silmänsä avattuaan kysyi oli: "Saitko sä äiti kuvan otettua?" 

Sohvanpohjalla on ollut aikaa myös käydä läpi kuvia ja sainkin tehtyä katsauksen kuluneesta vuodesta.

Vuosi oli täynnä elämää.

Vappu oli suuren surun aikaa Koiran poistuttua elämästämme. Noin keskimäärin vuosi on ollut kuitenkin kovin iloinen.

Viime vuonna en tehnyt erityistä uudenvuodenlupausta, mutta toivoin löytäväni "jossain välissä aikaa tehdä edes jotain käsitöitä." Noh, sitä on todellakin löytynyt hetki. Aloitin viime vuonna neulomaan villasukkia, jotka ovat vielä tänäkin päivänä kesken, eli se olisi kyllä voinut mennä vähän paremminkin :D

Pikkuveli täytti kaksi vuotta ja täyttää kohta kolme. Poika täytti neljä. Hurjaa!



Tänä vuonna on tullut valokuvattua aika mukavasti. Olen käynyt pari valokuvauskurssia ja suureksi onnekseni aloittanut opiskelun Helsinki Design Schoolissa. Toiveeni ensi vuodelle olisi kartuttaa taitoja ja löytää riittävästi aikaa kuvaamiselle.


Kesällä tuli vietettyä aikaa mökillä, tosin itse en pystynyt olemaan siellä niin paljon kuin olisin toivonut...


Onnistuin kuitenkin viettämään siellä monia onnellisia kesäpäiviä 

Vaikka oman ajan ja yksinolon puute ehtivät kuluneenakin kesänä hetkittäin vähän ahdistaa, tämä kesä oli kuitenkin vähän seesteisempi kuin edeltäjänsä ja oli jotenkin paljon helpompi hengittää.

Mökillä olo oli jo ihan erilaista vuoden vanhempien, vaipattomien ja itsenäisesti ruokailevien pikkumiekkosten kanssa ;)


Kävin Oulussa, Miamissa, New Yorkissa, Lontoossa, Shanghaissa, Chongqingissa, Delhissä, Kantonissa, Naritassa, Nagoyassa, ja Osakassa, joista useimmissa pari kertaa.


Havaitsin, että olen tunkenut aina reissuilta liian paljon kuvia per postaus. Eihän kukaan jaksa selata läpi sellaista kuvamäärää - en meinannut jaksaa edes itse valitessani kuvia näihin kollaaseihin :D

Yritän jatkossa olla maltillisempi. Olisikohan siinä hyvä uudenvuodenlupaus seuraavalle vuodelle..?



Valokuvauksen saralla olen ollut tuotteliain luontokuvien osalta...


... se taitaa olla myös helpoin osa-alue.

Ensi vuodelle voisinkin asettaa tavoitteekseni keskittyä tähänastista enemmän ja huolellisemmin henkilökuvaukseen. Ja eläinkuvaukseen, koska se nyt vain on niiin kivaa, etten koskaan saa siitä kyllikseni :)

Vink vink siis kaikille, jotka haluavat kuvia itsestään, jälkikasvustaan, muista läheisistään tai lemmikeistään!


Tulevalle vuodelle toivoisin siis enemmän valokuvaushommia. Lisäksi haaveilen matkasta perheen kesken, jos ei muuta niin vaikkapa laivareissu olisi kiva. Olen myös varovaisesti haaveillut toisesta kissasta - jospa sellainen tupsahtaisi jotenkin luontevasti eteen tässä matkan varrella ♥ Muutaman vuoden päästä haluan myös koiran, mutta sen aika ei ole juuri nyt.

Sen suurempia haaveita minulla ei taida ollakaan - kunhan saisimme vain elää toiveidemme mukaista, rauhallista arkea ♥ (Siis ei kiitos mitään autokatastrofia enää!)


Mistä sinä olet kiitollinen?
Entä mistä haaveilet?

19.12.2016

Pieniä ilonaiheita

Sen sijaan, että surkuttelisin pitkää ja hämärää talvea, olen yrittänyt asennoitua niin, että tässäkin jaksossa on paljon kaunista kuvattavaa. Että se ei haittaa, jos kuvat ovat vähän hämäränhyssyisiä, kun hämärän hyssyssähän tässä elellään. Hämärässä jouluvalot ja lyhdytkin näyttävät kauniimmilta. Ja kynttilät pääsevät paremmin oikeuksiinsa 

Löysinkin sattumalta herttaisen Just little things -sivuston, jonne on listattu pieniä arkisia ilonaiheita. Suurin osa niistä oli sellaisia, että ilahduttavat myös minua:

"The smell of coffee in the morning."

"When a person enjoys something you recommended."

"Going through all the photos you took at the end of the day."

"Being content with your new haircut."

"Looking back and seeing how far you´ve come."

"Good dreams."

"Taking a shower after a day at the beach."

"Getting in line just before it gets long."

"The sound of the ocean."

"The look of freshly vacuumed carpet."

"Immature moments with your friends."

Kävin lueskelemassa ilonaiheita blogin arkistosta ja tulin heti paljon paremmalle tuulelle. Alkoi hymyilyttää :)

Suosittelen!






Mikä sinua ilahduttaa tänään?



17.12.2016

Kun pojat Turussa kävi

Muut lähtivät tänään Turkuun ja minä parantelen kotona flunssaani. (Ja pidän samalla yllä maamme paperiteollisuutta - siihen tahtiin menee nenäliinoja.)

Kommelluksittahan poikain reissu ei ole sujunut. Heti alkuunsa pojat olivat nujakoineet niin, että Pikkuveli oli lyönyt päänsä oven metallireunaan... Sillä seurauksella, että tällistä tullut haava piti käydä paikkaamassa lääkärissä 😔 Se on muuten kyllä jännä, että tenavista rauhallisempi ja harkitsevaisempi tyyppi on se, jolle koko ajan sattuu ja tapahtuu!

En jaksa odottaa, että saan pikkuisen kotiin halittavakseni ❤

Sitä odotellessani aion katsoa Järven tarinan. Ja saunoa! Se kun parantaa kaikki maailman vaivat, mikäli Miestä on uskominen.

Leppoisaa lauantaita!