27.12.2016

Joulu

En oikein tiedä mitä joulustani kirjoittaisin.

Meidän joulu oli kai aika kiva. Pukki kävi ja oltiin oltu kiltteinä. Lahjamäärä oli juuri niin maltillinen, kuin olin toivonutkin. Minä olin ollut tosi, tosi kilttinä, sillä sain yllättäen lahjaksi jo pitkään toivomani smoothie-blenderin. Voi onnea ♥ (Edellinen masiina hajosi kauan sitten ja olen jo pidempään käyttänyt hommaan monitoimikonetta, joka on hankala koota ja purkaa joka kerta erikseen.)

Miehen kanssa oltiin sovittu, ettei osteta toisillemme mitään (minun lahjanihan oli kuulemma tavallaan koko perheelle), hänelle pukki toi vain parit happy socksit. Lisäksi saimme vihreää teetä, luomukahvia, saunasuolaa, ja kynttilöitä ♥ Ja suklaa- ja jugurttipähkinöitä :) Pojilla ei ollut paljon lahjatoiveita alunperinkään, ja he olivat ikionnellisia niistä lahjoista, jotka saivat: mm. palapelejä, monsteriautot, kylpytakit, mönkijä ja pipityyny - ihan loistolahja, jota joulun aikaan jo pari kertaa käytettiinkin!

Joulu oli tällä kertaa aika sopivan pituinen (minulla oli töitä jo eilen Tapaninpäivänä). Tuntuu, että kaksi päivää menee aina edes kohtuullisen sopuisasti, kolmantena kaikki alkavat jo käydä toistensa hermoille ja on pakko keksiä jotain actioniä.

Oma joulufiilikseni oli jotenkin kateissa, olin kireä ja stressaantunut. Ennen joulua kävin taas läpi jäämistötavaroita, joita alakertamme edelleen pursuilee. Tällä kertaa otin työn alle käsityötarvikkeet (joita on PALJON) ja valokuvat ja muut paperit, jotka kävin läpi KonMari-hengessä. Äiti oli säästänyt kaiken. Siis KAIKEN. Kaikki tarhan ja koulun tiedotteet, kouluvihkot, äitienpäivä- ja synttärikortit, päiväkirjat... ja niiden läpikäyminen on paitsi hidasta, myös raskasta.

Mummilta jäi myös laatikkotolkulla valokuvia. Säästin minulle merkitykselliset, sekä muuten vaan kivat kuvat, joita jäi jäljelle paljon, vaikka paljon sai myös lähteä. Rakastan vanhoja valokuvia ja niiden sisältämiä tarinoita, joita useimpien kohdalla voi vain arvailla...





Yllä ukkini äidiltään 11-vuotiaana saama valokuva-albumi.




Huomatkaa mikä taulu sattui silmään ylläolevassa kuvassa ukkini vanhempien kotoa :)


Kuka on leikattu pois tästä kuvasta ja miksi...?


Ja nämä söpöläiset ovat varmaan olleet jollekin tärkeitä, kun on otettu oikein poseerauskuva tuolilla ♥


Minä pienenä mökillä Stigan kyydissä (kesällä)...


... ja vauvana ♥

Oletin aikaisemmin, että joulut helpottavat ajan mittaan. Nyt kuitenkin tuntui, että siitä surusta ei jotenkin pääse millään irti, ettei enää voi viettää jouluja rakkaiden läheistensä kanssa. Heidän kanssaan, joiden kanssa on aina joulunsa viettänyt. Että mikään ei ole enää niin kuin ennen, eikä tule koskaan olemaankaan. 

Tietty haikeus tulee varmaan olemaan mukana jouluissani koko loppuelämäni? Kuitenkin sitä on tietysti iloinen, että omilla lapsilla on kiva joulunaika ja tekee parhaansa, että he saisivat samanlaisia iloisia ja onnellisia joulumuistoja, kuin itsellänikin on ♥ Ja olihan se ihanaa nähdä, kuinka riemuissaan pojat olivat. Kuinka Pikkuveli huusi jokaista pakettia avatessaan täysillä: "VAAAAU!" Ja kuinka Poika kylpytakin saatuaan juoksi vielä erikseen pukin perään kertomaan, että se oli juuri hänen lempiväriään. Kuinka Let it go´ta ja Lumiukkoa kuunneltiin monta monituista kertaa ♥


Miten teidän joulu meni?

Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.