25.10.2016

Mukana geimeissä

Huiii, kun blogitauko venyi pitkäksi!

Aika ei ole riittänyt taas mihinkään. Ensin en flunssan takia jaksanut tehdä mitään ja sitten, kun olisin lopulta jaksanut, aika ei vain ole riittänyt.

Parin viikon aikana tapahtunutta:

Hurahdin niiden parin edellisen kirjan myötä taas pitkästä aikaa lukemiseen. 

Niin totaalisesti, että kaikki mahdolliset minuutit olen käyttänyt siihen somen sijaan...



Työkaveri vinkkasi telkkarisarjasta, josta tuli varteenotettava kilpailija Downton Abbeylle: aivan ihanalta vaikuttava 50-luvulle sijoittuva aussisarja Kotiin takaisin. 

Löytyy Areenasta ja ensimmäinen jakso taitaa olla vielä tämän päivän katsottavissa täällä! Sitten toivoisin vain vähän lisää tunteja vuorokauteen, ehkä tuplat riittäisi. Tuota näytetään nimittäin tunti päivässä, saas nähdä, kuinka kauan pysyn matkassa mukana... :D

Flunssa meni. Nuha jäi.

Hain lopulta apteekista "sarvikuonon", kun ystävä uhkasi, että jos en tee sitä itse, hän tulee ja huuhtelee nenäni omin käsin :D Tänään se pääsee ensimmäistä kertaa testiin. Lisäksi hain parin antibioottikuurin jälkihoidoksi Precosaa, sillä kuulin, että jos suolisto on normaalissa kunnossa, yhdestä antibioottikuurista palautuminen takaisin normaaliksi kestää puoli vuotta (ja jos huonossa, niin kolme vuotta...) Jospa näillä konsteilla saisi olon jälleen normaaliksi. Nuhan lisäksi vaivaa nimittäin pohjaton väsymys, joka voi tosin johtua myös vuodenajasta ja (t)yövalvomisista.

Pikkuveljen jalkapohjasta poistettiin lasinsiru.

Tuli vessan lattialle särkyneestä, pienestä hajuvesinäytteestä. Äidin vika siis :(

Pojan nenään "joutui" D-vitamiinipastilli.

Käytiin näyttämässä lääkärissä, ei saatu ulos. Ehkä tulee itsestään, ehkä ei. Seurataan tilannetta. (Toim. huom. Tämähän taisi olla vain ajan kysymys...)

Saatiin LOPULTAKIN korjaamosta sijaisauto autoni pitkäksi venyneen (a slight understatement...) korjauksen ajaksi.

Iso kivi vierähti sydämeltä - elämä helpottui tuhatkertaisesti. Ollaan vuokrattu kolmeen otteeseen vuokra-auto. Ja nekin rahat olisin mieluusti käyttänyt johonkin enemmän iloa tuottavaan... Elokuinen (!) postaus "autoinsidentistä" täällä.

Lisäksi kuluneiden parin viikon aikana olisi pitänyt tehdä kouluhommia.

En ole tehnyt. Niitä siis ohjelmassa huomenna ja torstaina, sillä loppuviikolla on koulua.






Tällä hetkellä luen yhtä aikaa kahta kirjaa, molemmat vaikuttavat hyviltä. Mieleni tekisikin juuri nyt tarttua toiseen, ehkä tuohon Gabaldonin Muukalaiseen, jonka taannoin jostain bongasin.

Tai sitten KonMariin ;) Koska minäkin haluaisin kaaoksemme hallintaan, ja että mulla olisi "aikaa nauttia omasta hiljaisesta tilastani, jossa jopa ilma tuntuu raittiilta ja puhtaalta, aikaa istua, juoda yrttiteetä ja ajatella päivääni." Että "katson ympärilleni ja katseeni osuu maalaukseen, jonka kerran ostin ulkomailta ja joka on minulle erityisen rakas. Ja näen nurkassa maljakon, jossa on leikkokukkia. Tila, jossa asun, ei ole iso, mutta sitä kaunistavat vain sellaiset esineet, jotka puhuttelevat minua. Elämäntyylini tuottaa minulle iloa."

Siinäpä sitä, tavoitetta.

Nyt en kuitenkaan tartu kirjaan, vaan sen sijaan yritän katsoa edes puoli tuntia sitä Kotiin takaisin, että ehtisin katsoa toisenkin jakson ennen kuin se poistuu. Sitten koululäksyjen pariin.


Kivaa viikon jatkoa!


PS. Sarvikuonokokemukset ovat kovin tervetulleita, jos sellaisia löytyy!?! :)

PPS. Kuvituskuvina kuvia kotoa, viimeisiltä valoisilta syyspäiviltä. Nyt täällä sataakin lunta, hrrr...!

13.10.2016

Matkaunelmia kotona

Viime viikolla sairastellessa sattui kotosalla silmiin tämä. 1000 places to see before you die. If only!


Olen tähän ikään mennessä tajunnut, että en ehdi lukea kaikkia olemassa olevia hyviä kirjoja (siksi jätänkin nykyisin huonolta vaikuttavat suosiolla kesken), enkä myöskään tule ehtimään kaikkiin niihin paikkoihin, jotka haluaisin nähdä. Onneksi moni on jo nähty - Ranskan Riviera, Firenze, Rooma, Amalfin rannikko, Key West (Ernest Hemingwayn talosta postaus täällä), Bermuda ja Karibian alue muutenkin... Jokaiseen näistä paikoista lähtisin takaisin heti, jos se olisi mahdollista.


Olen aina haaveillut Australiasta, ja se on edelleenkin haavelistani ykkönen. Päästä pitämään sylissä eukalyptuksen tuoksuisia, palleroisia koaloita. Nähdä suloisen (ja hupaisan) näköisiä kenguruita. Vompatteja. Ja quokkia, eli lyhythäntäkenguruita! En tullut koskaan lähteneeksi Australiaan ennen poikien syntymää. Nyt haaveilenkin, että kunhan he kasvavat vielä muutaman vuoden, voimme lähteä reissuun koko perheen voimin :)

Lisäksi haaveilen kovasti Amerikan roadtripistä ja Afrikan safarista. Ja helpommin toteutettavista kohteista (koska lyhyempi aika riittää), Italian Toscanasta ja Como-järvestä. Myös San Franciscosta olen haaveillut jo pidempään...

Minne sinä haluaisit matkustaa? Miksi?



Välimeren rannoilla valoa riittäisi! Täällä kotosalla se sen sijaan vähenee jo hurjaa vauhtia, nyyh.

Aurinkoisina päivinä saa kuitenkin vielä vähän nauttia myös valonpilkahduksista... 





En ole jouluhössöttäjä, mutta kohta taitaa kyllä olla "talvivalojen" aika ;)


Valoja ripustellessani voin kuunnella vaikka tätä The Alan Parsons Projectin Days are numbers (Traveller) -kappaletta ja jatkaa päiväunelmointia ♥






12.10.2016

Paras kirja, jonka olen lukenut plus yksi toinen

Pakko vinkata parista loistavasta kirjasta.

Ensimmäisen kohdalla sana loistava tuntuu lattealta ja vähättelevältä - tämä oli ehkä paras kirja, jonka koskaan olen lukenut. M.L. Stedman: Valo valtameren yllä.

Kirja kertoo syrjäisellä majakkasaarella asustavasta pariskunnasta, joka toivoo kovasti lasta, mutta joutuu pettymään kerta toisensa jälkeen. Joutuu hautaamaan menetetyn lapsen toisensa jälkeen. Kun saaren rantaan sitten eräänä päivänä ajelehtii vene, jossa on kuollut mies ja elossa oleva vauva, se tuntuu kuin taivaan lahjalta. Että heidän on tarkoitus pitää huolta juuri tästä pienokaisesta. 

Tarina on mukaansatempaava ja nerokas, teksti ihan mielettömän kaunista. (Olen aina haaveillut pääsystä Australiaan, eikä tämä kirja ainakaan laimentanut sitä tunnetta.) Tarina on kerrottu taitavasti niin, että osasi asettua tarinan kaikkien osapuolten asemaan. Ymmärsi jokaisen tarkoitusperiä ja päätöksiä. Että joskus hyvät ihmiset vain sattuvat tekemään huonoja valintoja. Vääriä valintoja. Ja miten yhdellä väärällä valinnalla voi olla kauaskantoiset seuraukset moneen elämään. Tai kuinka yksi  turha ja tarpeeton väkivallanteko voi muuttaa jonkun koko loppuelämän.

Kirjan loppua oli vaikea lukea, sillä itkin monen, monen aukeaman ajan. Ihan mieletön kirja, jonka tunnelmasta en ole muutaman nukutun yönkään jälkeen päässyt oikein eroon.

"Minusta tuntuu kuin olisin ollut värisokea ennen Lucyn tuloa. Nyt maailma näyttää aivan erilaiselta. Se on kirkkaampi ja näen pitemmälle. Olen täsmälleen samassa paikassa kuin ennenkin, täällä on samat linnut, vesi on sama, aurinko nousee ja laskee aivan kuten ennenkin, mutta minä en koskaan aiemmin tiennyt minkä vuoksi, Tom."

Kirjassa on lisäksi mielenkiintoisia yksityiskohtia työstä majakoilla. Esimerkiksi majakanvartijana toimivan Tomin käsialaa syynättiin tarkkaan hänen allekirjoittaessaan seuraavan, kolmivuotisen työsopimuksensa: "Aluepäällikkö, joka oli tullut paikalle Fremantlesta hoitaakseen muodollisuudet tarkasteli jälleen Tomin käsialaa ja allekirjoitusta ja vertasi niitä alkuperäisiin asiapapereihin. Jos käsialassa näkyisi vähänkään merkkejä vapinasta, Tomin ei sallittaisi palata saarelle. Elohopeamyrkytys oli yleinen ongelma. Jos se havaittiin siinä vaiheessa, kun ainoa oire oli vapiseva käsiala, saatettiin välttyä lähettämästä majakalle vartijaa, joka olisi pestinsä päättyessä hullu kuin pullosta tullut."


Toinen kirja jota voin suositella on psykologinen trilleri, S.K. Tremaynen Jääkaksoset:

Takakannen teksti: "On kulunut vuosi siitä, kun toinen perheen identtisistä kaksostytöistä menehtyi onnettomuudessa. Perhe muuttaa syrjäiselle majakkasaarelle Skotlantiin toiveenaan jättää hirvittävä tragedia taakseen. Heidän elämänsä pirstoutuu uudelleen, kun eloonjäänyt Kirstie-tytär alkaa väittää olevansa Lydia, tytär, jonka vanhemmat luulivat kuolleen. Hyisellä, eristyksissä olevalla saarella menneisyys piinaa perheen äitiä: Mitä oikein tapahtui sinä kohtalokkaana päivänä, kun toinen kaksosista kuoli?"

Tämäkin oli hurjan vaikuttava kirja, joskin aivan erilainen, kuin ensiksi mainittu. Minulla kävi kylmät väreet luettuani takakannen kuvauksen, ja tiivis tunnelma kesti koko kirjan alusta loppuun. Viimeisen sivun luettuani olin aivan kananlihalla. Missään nimessä en haluaisi nähdä tästä kirjasta tehtyä elokuvaa... Enkä olisi pystynyt lukemaan tätä öiseen aikaan pimeässä. Jälkikäteen mietittynä juoni oli kyllä varmaan hitusen laskelmoiva, mutta kirja tempasi mukaansa täysillä, ja loppuratkaisukin oli yllättävä.


Joko olet lukenut nämä? Mitä tykkäsit?



10.10.2016

Viimeinen kerta

Pääsin kuin pääsinkin käymään mökillä vielä tälle kesälle. Haettiin vene pois ja vietettiin yö siellä. Saunottiin. Hätistin loput flunssanrippeet pois hyisessä Saaristomeressä. Pojat nauttivat aamiaisen kynttelikön valossa omassa ikkunapöydässään, ulkona oli pilkkopimeää.

Kaikessa on jo loppusyksyn tuntu.

Rantakaupungin autioituneissa kaduissa ja kiinni olevissa ravintoloissa. Veneensä talveksi hyvästelleessä satamassa. Tyhjässä leikkipuistossa, missä vain keinut heiluvat hiljalleen tuulessa - luihin ja ytimiin ulottuvassa pohjoistuulessa.

Kotimatkan maisema oli keltainen, oranssi ja loppukesän vihreä - punaisia puita ei ainakaan enää näkynyt. Rantalaitumet olivat autiot.

Lahdenpohjukassa parveilivat muuttolinnut, odottaen vain juuri sitä oikeaa hetkeä lähteä.

Meidän hetkemme oli eilen. Toivon, että talvi on mökille lempeä.

Nähdään taas ensi keväänä!












7.10.2016

Kirppislöytöjä ja flunssankarkoitusjuomaa

Viime sunnuntaina oli ihan hyvä olo ja luulin parantuvani. Toisin kävi ja maanantaina nousi taas lämpöä, nuhan lisäksi kaveriksi tuli yskä. Nyt on kierroksessa toinen antibioottikuuri (pidempi kuuri ja eri lääke), jospa tällä nujertuisi.

Koska olin ensin kipeä ja sitten toipilas (tai niinhän mä luulin, hah), viikonloppuna ei päästy mökille. Nyyyh, kun kerrankin olisi ollut vapaata.

Sunnuntaina sain kuitenkin pistäydyttyä siellä kirppiksellä, kuten olin toivonutkin.

Jätän kertomatta siitä, kuinka päädyimme edustamaan kirppiskierroksella koko perheen voimin erittäin homssuisina, yksi seurueestamme pelkissä kalsareissa ja muut muuten vaan enemmän tai vähemmän nuhjuisina, ja keskityn sen sijaan kivoihin löytöihin. Tässä mainittujen löytöjen lisäksi mukaan tarttuivat kalsarihemmolle uudet housut (eurolla), yksi erittäin kovaääninen poliisiauto (huoh) ja muutama hiljaisempi pikkuauto.

Kuten olen aiemmin maininnut (esim. täällä, missä päädyin ostamaan lautasten sijasta kukkamaljakoita...), olemme tarvinneet mökille matalia lautasia. Noh, nämä eivät ole vanhoja, mutta olivat kauniita, englantilaisia ja halpoja, joten nappasin mukaan. Maksoivat 2 euroa kappale.



Aiempien pullojen kaveriksi löytyi Marlin kaunis pullo:


Pullo menee varmasti mökille ilahduttamaan koristeena, mutta muuten siihen voisi valmistaa vaikkapa tällaista flunssajuomaa, jonka bongasin meillä! hos oss! -blogista.

Inkivääriä, sitruunaa ja hunajaa.

Olen tekaissut tätä itselleni aina kupillisen kerrallaan, mutta tätä voisi tosiaan myös pullottaa valmiiksi. Hyvää on, ja kun laittaa paljon inkivääriä, sen verran ärhäkän makuista, että tuntuu kyllä myös auttavan :)



Virkeää viikonloppua! :)


5.10.2016

Vegaani, rokaani, whatever... eli vegaaninen omena-kaurapaistos

"Hei kokeillaanko semmoista vegaanista omena-kaurapaistosta?"

"No riippuu, paljonko se tulee maksamaan? Että jos pitää taas lähteä etsimään jotain valaanrasvauutetta jostain...?"

"No eihän se sitten olis vegaani!"

"No mitä, nehän syö planktonia."

"Eipä se plankton taida olla vegaania."

"Niin no joo, siellä on ehkä jotain yksisoluisia tyyppejä seassa. Eipä niillä taida paljon ajatuksia olla."

"Niin no, sehän riippuu sit siitä, että mihin sen vegaaniuden rajan haluaa vetää."

"Niin, että voi lähteä vaikka nuoleskelemaan tuota hiekkatietä ja julistaa, että niin katsos kun mä olen tämmöinen rokaani. Että kyllähän siitä hiekasta ja kivestä mineraaleja ja suoloja saa! Kun onhan ne kasvitkin eläviä olentoja!"


Tämä ajatustenvaihto johti kuin johtikin siihen, että kokeilin vegaanista omena-kaurapaistosta tätä Martha Stewartin ohjetta mukaillen (muuttelin määriä vähän omiin tarpeisiini sopivammiksi). Vegeversioksi ohje muuttui korvaamalla voi kookosöljyllä - hyvin toimi!

Aineksia voi luonnollisesti rukata sen mukaan, mistä itse tykkää ja mitä sattuu löytymään kaapista.

Ja näin se tapahtuu:

Kuorrutus:

2 dl kaurahiutaleita
1/2 dl fariinisokeria
Ripaus luomuruokosokeria (laitoin 1-2 rkl, normisokeri käy myös)
Pari rouhaisua karkeaa suolaa
10 rkl kookosöljyä
(rouhittuja pähkinöitä)

Täyte:

5-7 omenaa kuorittuna ja viipaloituna
1/2 dl sokeria (joko tuota luomuruokosokeria tai muuta, fariinisokeri käy myös)
1 rkl (tai makusi mukaan) kanelia
(Lisäksi halutessasi esim. 1/2 dl kuivattuja kirsikoita, itse jätin ne pois ja lisäsin sen sijaan kuorrutukseen rouhittuja hasselpähkinöitä)

Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Jauha 1 dl kaurahiutaleista hienoksi esim. blenderillä.
Sekoita kulhossa jauhetut kaurahiutaleet, toinen desilitra kaurahiutaleista, sokeri, suola ja kookosöljy. Minä lisäsin mukaan vielä rouhittuja hasselpähkinöitä.

Kuori ja paloittele omenat, poista siemenkodat ja viipaloi.
Voitele uunivuoka kookosöljyllä ja levitä omenalohkot pohjalle.
Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia.
Levitä pinnalle kuorrutussörsseli.

Paista 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia. Kannattaa peittää vuoka alussa esim. vartiksi foliolla, niin paistos ei tummu liikaa.

Maitopohjaisen vaniljakastikkeen kanssa tämä meni täydestä kuin väärä raha - oli ihan tajuttoman hyvää. Soijapohjaisen vaniljakastikkeen kanssa oli, noh, ihan ok.

Valitse siis itsellesi sopiva lisuke (vaniljajäätelö olisi varmaan aika bueno!) ja nauti! :)





2.10.2016

Etanateetä ja käpypaistosta

Koska flunssa piti loppuviikon kotosalla panttivankina, tuli kauniita syksyn värejä ihasteltua lähinnä ikkunasta.

Eilen oli pakko käydä kaupassa, sen lisäksi pojat touhuilivat kotipihassa.

Kutsuivat minut kotiinsa (=leikkimökki) teelle ja syömään. Tarjolla oli maukasta etanateetä ja sekalaista purtavaa. Meidän leikkimökki on toistaiseksi aika, hmm, poikamaisessa kuosissa ;) Olen ajatellut, että ensi kesäksi sisustettaisi sitä vähän enemmän. Pojat tuntuvat kuitenkin kovasti tykkäävän siellä touhuilusta ja mikäs sen kivempaa, kun saavat ihan vapaasti huseerata ja sotkea.

Viime aikoina leikit ovat menneet varsin hyvin yksiin ja tyyppien juttuja on ihana kuunnella vierestä.

On tullut kuultua esimerkiksi seuraavat lausahdukset:

"En mä oo työmies. Mä oon vaan ihminen!"

"Mä en ole ihminen. Mä olen lapsi!"

Ja autossa:

"Vauvat ei voi..."
"Mitä?"
"Vauvat ei voi..."
"Mitä?"
"ÄITI LAITA SE MUSIIKKI POIS, ETTÄ PIKKUVELI VOI PUHUA MULLE! Vauvat ei voi mennä aikuisten penkille!"

Sekä Adelen laulaessa radiossa Pikkuveljen toteama: "Tuo on kova ääni!" (Kerrottakoon, että kuultuaan kerran Chisun laulua radiosta huudahti iloisena: "Vauva laulaa!" :D )

Meillä jatkuu tänään kotoilumeininki, tosin minulla olisi haaveissa kirppispyörähdys, joka kiinnostelee kyllä sen verran, että eiköhän se tule myös toteutettua.


Leppoisaa sunnuntaita myös sulle! ♥

















© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.