30.4.2016

Vappu


Minä vietän vappua niinkuin kunnon työväenluokkalainen konsanaan... töissä. Kiitollisena siitä, että on näinä aikoina töitä. Ja että olo on ensimmäistä kertaa viikkoihin terve. Eilen oli ensimmäinen päivä varmaan kahteen kuukauteen, kun nenä pysyi auki ilman sumutteita - oi autuutta!

Huomisenkaan ohjelma ei ole kovin hilpeä - meillä on Koiran kanssa eläinlääkärikäynti. Viemme sen tsekattavaksi kivun tutkimukseen erikoistuneelle eläinlääkärille.

Haluan varmistaa, että sillä ei ole ainakaan kipuja ja että sen loppuaika olisi mahdollisimman hyvävointinen. Aiemmin kirjoitin (täällä), että Koiralla ei ole vaikuttaisi olevan kipuja. Sen jälkeen se on alkanut liikkua vähän hankalammin ja horjahdella varsinkin lähtiessään liikkeelle pidempään maattuaan, tai mennessään kuistin (pienen) rappusen alas. Pyysin eläinlääkäriltä taannoin varuiksi sille kipulääkettä ja annamme sille nyt yhden tabletin päivässä. On mahdollista, että se ei ole tarpeeksi ja haluan kuulla mitä tämä toinen lääkäri sanoo.

Lisäksihän Koiran elämää hankaloittavat virtsankarkailu, huono (olematon) kuulo ja näkö, ja muistihäiriöt. En ole varma, onko sen elämä enää kovin mielekästä. Ja minun velvollisuuteni on huolehtia, että se ei joudu kärsimään.

Tämä on minulle kova paikka.

Luotan siihen, että huomenna olemme viisaampia Koiran voinnin suhteen.





Oma vapputunnelmani ei siis varsinaisesti ole katossa, mutta aion siitä huolimatta nauttia perheeni kanssa olemisesta <3

Rekvisiitan ja huushollin vappulookin puolesta ylläolevien purkkien asenteella mennään.


Rai rai teille muille ja iloa vappuun! :)




29.4.2016

Värikäs New York

Tässäpä värikuvia viikon takaiselta New Yorkin -visiitiltä, tarkemmin sanoen SoHosta ja Greenwich Villagesta.

Testaan samalla blogiin uutta ulkoasua, sillä kaipaan jotain vähän, hmm... yksinkertaisempaa. Raikkaampaa. Ja sellaista, jota olisi helpompi selailla. En tiedä minkä verran lukijat menevät toisiin blogeihin tätä kautta tai klikkailevat oikean sivupalkin linkkejä, mutta ne ovat edelleen siellä, kun vain vie hiiren sivun oikeaan reunaan.

Kerro ihmeessä jos tykkäät/et tykkää :)


Nuhani osoittautui sitkeäksi molemminpuoliseksi poskiontelontulehdukseksi. Jospa antibiootit ja lepo olisivat nyt puraisseet - olo ainakin tuntuu jo vähän tasokkaammalta.


Kivaa viikonloppua ja ILOISTA VAPPUA!















"If you´re feeling down, I can feel you up" :D



27.4.2016

Ei pissata kukkaruukkuun eli meidän kodin säännöt

Tuli jotenkin sellainen fiilis, että kaikille ruokakuntamme jäsenistä eivät yhteiset pelisäännöt ole ehkä kaikilta osin ihan selvillä.

Koin tarvetta yrittää vaikuttaa kodin ilmapiiriin ja yleiseen viihtyvyyteen parantavasti laittamalla tietyt perusjutut ihan mustaa valkoisella.

Tänään seinälle ilmestyivät siis nämä Kodin säännöt:


" Toista ei lyödä tai sanota tyhmäksi.
Likaiset vaatteet viedään kodinhoitohuoneeseen.
Käyttökelpoiset vaatteet viedään vessan koriin tai ainakin eteisen tuolille (= ei lattialle).
Ei tulla kengät jalassa sisälle.
Ei rikota paikkoja tahallaan.
Ei sotketa tahallaan.
Ollaan kilttejä Wilmalle ja Kaapolle.
Wilman paikalle ei mennä.
Ei mennä nukkumaan ilman hyvänyöntoivotusta, halia ja pusua.
Ei mennä nukkumaan vihaisena.
Pyydetään anteeksi jos tehdään toiselle väärin.
Kiitetään ruuasta.
Ei pissata kukkaruukkuun. "

Nämä säännöt koskevat talouden kaikkia asukkaita.

Terveisin Äiti.


26.4.2016

Kevät keikkuen tulevi...

... flunssa ontuen menevi.

Olen ollut pitkään flunssassa ja se ei tunnu menevän millään ohi. Tänään onkin jo pakko mennä lääkäriin. Pahimmin rassaa nuha - en enää edes muista miten kauan se on jatkunut. Nenäsumutetta olen joutunut käyttämään paljon yli sallitun ajan ja päähänkin on koskenut joka päivä kauemmin kuin jaksan muistaa. Jospa tänään saisin kunnon tropit, että saan tämän jo nujerrettua.

Täällä työt ja lumisade (!!!) ovat häirinneet valokuvausharjoituksia pihassa. Pari päivää sitten onnistuin kuitenkin räpsäisemään pari otosta sinivuokoista, eli ihan todistettavasti niitä täältä jo löytyy.


Myös valkovuokkoja on alkanut tupsahdella esiin siellä täällä. ..


... tosin vielä ihan supussa ja kovin vähäeleisinä.

Ovat varmaan ihan yhtä kauhuissaan tästä lumesta ja koleudesta kuin me ihmiskunnankin edustajat.


Hrrr, lämpimämpiä aikoja odotellessa...

Reippaampaa viikkoa teille muille murmeleille!



24.4.2016

Haluan Melrose Placen takaisin


Digiboximme hajosi muutama kuukausi sitten. Ehkä puolisen vuotta sitten? Reaaliaikaisesti emme onnistu katsomaan televisiosta mitään, joten televisio on jäänyt pikkukakkosta lukuunottamatta kokonaan. Olemmekin iltaisin katselleet miniläppäristäni Seinfeldiä - minä säännöllisesti, Mies säännöllisen epäsäännöllisesti. Seinfeldia siksi, että Frendit ja Frasierin osaan jo ulkoa. Ihan kirjaimellisesti: muistan kaikki vuorosanat.

Kaipaan sitä tunnetta, kun sai katsoa niitä kaikkien aikojen parhaita ohjelmia ensimmäistä kertaa.

Tuntuu, että en ole vuosiin nähnyt mitään erityisemmin tunteita herättävää. Oi sitä, kun sai säännöllisesti nollata päänsä laadukkaita hömppäsarjoja katsomalla. Melrose Place, Beverly Hills 90210 (kuka muistaa vielä LA Beatin...?), Täydelliset naiset, Sinkkuelämää... Rakkaan nuoruudenystäväni kanssa olimme alkuun "torstaiystäviä": katsoimme joka torstai-ilta hänen luonaan LA Beatin ♥ (Inhosin Brendaa, Kellyä ja Donnaa, Dylan ja Brandon olivat ihan jees, Steve ok. Valerie oli ihana.) Sittemmin huomasimme, että meillä synkkaa muutenkin.

Mainoskatkolla näytettiin Date-tuoksumainosta, jossa soi Pointer sistersin I´m so excited. Minun tuoksuni oli se punainen.

(Kuva täältä.)

Tasokkaita sarjoja on viime vuosinakin kyllä tullut - Yle Femmalta ainakin. Skandisarjoja: Silta, Kaverien kesken, Vallan linnake, Solsidan... mutta ainakaan vuoteen ei mitään, tai sitten en vain ole ollut ihan skarppina. Mies on löytänyt Viaplaystä lisää skandisarjoja, dekkareita lähinnä, mutta minä olen jättänyt väliin, koska en enää nykyään edes halua katsoa mitään liian tunteisiin menevää. Varsinkaan ennen nukkumaan menoa. (Enhän pysty edes lukemaan mitään pelottavaa enää.)

Haluan Melrose Placen takaisin!

(Dallas ja Dynastia kelpaisivat myös.)


Ja se paras sarja ikinä? Anna ystävämme. Tässä traileri.  Itkettää ♥


PS. Twin Peaks oli kyllä timanttia myös, mutta sekin olisi nykytilanteessani ihan liian puistattavaa katseltavaa... Tätä tunnaria voin katsella kyllä, iik!


22.4.2016

Kivaa viikonloppua!

Olisin halunnut kuvata vähän pihamme sinivuokkoja, mutta en ehtinyt, kun rupesi satamaan. Tässä sen sijaan eilisillalta joitain toisia sinisiä kukkasia.




Tällä kertaa ei muuta asiaa,
halusin vain toivottaa hyvää viikonloppua!


20.4.2016

Mustavalkoinen New York

April showers bring May flowers niin kuin ameriikaksi tavataan sanoa näin kevään korvalla. En ole ihan varma ajaako tämänpäiväinen LUMIsade (jep, you gotta be kidding me!) saman asian, mutta elän toivossa.

Noh, toukokuun kukkasia odotellessa tässä kuvia aurinkoiselta Manhattanilta viime viikonlopulta. Tosin mustavalkoisena.

Koska olen edelleen säästökuurilla, pitäydyin poissa kaupoista ja kävelin kameran kanssa pitkin Greenwich Villagen ja Sohon katuja.

Katukuvaus kiinnostaa minua kovasti ja haluaisin erityisesti kuvata ihmisiä. Tavallisia ihmisiä tekemässä tavallisia juttuja. Sellaisia kuvia tykkään itsekin katsella menneiltä vuosilta ja vuosikymmeniltä. Olen kuitenkin edelleen kovin ujo kuvaamaan tuntemattomia.

Tuntemattomien kuvaamistahan ei kiellä mikään laki - kuka vain saa julkisella paikalla kuvata toisia ja jopa julkaista kuvan, kunhan ei esitä kuvauksen kohdetta epäedullisesti. Mielestäni tässäkin asiassa on tärkeää toimia hyvien tapojen mukaisesti.

Yleensä kaikki, joista olen kuvia ottanut, ovat huomanneet minun kuvaavan. Ja yleensä kukaan ei ole moksiskaan, päinvastoin, moni hymyilee ja näyttää peukkua. Vain kerran kuvattava on näyttänyt närkästyneeltä ja pyörittänyt päätään (kiinalainen torimyyjä). Sitä kuvaa en edes säästänyt (saati olisi julkaissut), koska hän ei selvästi halunnut olla kuvassa. En kyllä itsekään erityisesti nauti kuvattavana olemisesta, mutta niinpähän vain taidan komeilla ainakin aika monen aasialaisen turistin perhealbumissa :D

Meillä on muuten kotiläksynä kurssille ottaa henkilökuva/potretti. Toistaiseksi plakkarissani ovat kuvat esikoisesta näyttämässä kieltä ja kuopuksesta silmät kiinni posket pullollaan ilmaa. Että ei se helppoa ole meistä kenellekään.

Muikku!
















PS. Jos aihe kiinnostaa, tuosta ventovieraiden kuvaamisesta on hyvä kirjoitus täällä.


19.4.2016

Että hän muistaisi saman

Luin Elina Hirvosen Että hän muistaisi saman -kirjan. Tämä on kirjailijan esikoisteos.

Mykistyin.

Mietin pitkään, mitä sanoisin kirjasta - se veti nimittäin täysin jalat alta. Yksi parhaista, jonka koskaan olen lukenut, ja ihan mielettömän vaikuttava. Kirja on ohut, mutta täynnä painavaa asiaa. Ei voi kuin ihmetellä, miten Hirvonen onnistuu kertomaan niin vähällä tekstin määrällä niin kovin paljon. Kirjan jokainen lause tuntuu merkitykselliseltä. Jokainen sana ja virke oli luettava ajatuksella.

Päähenkilö Anna istuskelee kirjan kanssa kahvilassa ja tekee lähtöä tapaamaan veljeään mielisairaalaan. Ajatukset risteilevät päässä. Menneisyyden haamut niin kauempaa, kuin lähimenneisyydestäkin, vaivaavat Annaa perheenjäsenineen. Niin myös miesystävää, Iania.

Kirja kolahti minuun erityisen täysillä varmaan myös siksi, että siinä oli joitakuita yhtymäkohtia myös omaan elämääni. Pistää miettimään, onko kirjailijalla omakohtaista kokemusta kirjan teemoista, vai onko tällä vain ihan erityisen loistava mielikuvitus.

Että hän muistaisi saman taitaa olla ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut yhdessä päivässä. Itse asiassa muutamassa tunnissa. Välillä oli pakko pitää taukoa - käydä jaloittelemassa ja happea haukkaamassa. Lopetettuani en pystynyt lopettamaan itkemistä.

Suosittelen lukemaan. Ja jos luet, olisin erittäin, erittäin kiinnostunut kuulemaan mitä pidit.



PS. Muita kirjavinkkejäni löydät täältä tai klikkaamalla "Luin" -linkkiä tuosta alapuolelta:)


18.4.2016

Minulla on ikävä.

Eilen illalla se taas iski. Pakahduttava ikävä. Sellainen ikävä, että palelee ja tuntuu, että ei saa henkeä. Ahdistaa.

Vieläkö me nähdään?

Vieläkö saan kuulla äänesi? Tuntea sinun ihosi omaani vasten. Tuntea lämpösi halatessasi minua pehmeästi.

Usempina päivinä olen vain ajattelematta. Se ajatus on niin sietämätön, ettei vain voi päästää sitä hetkeksikään livahtamaan mieleen. Helpompi sysätä se sivuun.

Vieläkö me joskus nähdään?

Toisinaan se vain tunkeutuu mieleen ihan väkisin. Niin kuin vaikkapa silloin, kun löytää rasian papiljotteja. Joissain vielä hiuksia ja sinun tuoksusi. Vatsaan koskee ja pyörryttää.

Sinäkin olisit iloinnut jäiden lähdöstä. Lintujen laulusta. Mustarastaasta pihakuusen latvassa kevätlaulujaan laulamassa.

Vieläkö me Mummi joskus nähdään?




17.4.2016

Kirsikankukkia SoHossa

Sain eilen ihastella pikaisesti kevättä New Yorkissa. Sää oli vielä hiukan viileä, mutta kaunis.

Kirsikkapuut kukkivat ja SoHon kaduilla tuoksuivat hyasintit.

Nuorimies oli tuonut flyygelin Washington Square Parkiin ja näppäili ilmoille sulosäveliä puistossa istujien iloksi. Ilmassa oli jo lupausta kesästä. Ihmisten olemisessa tietynlaista huoletonta kepeyttä - ei vielä estottomasti pirskahtelevaa, kuplivaista iloa, mutta sellaista varovaista jo kuitenkin.











Eipä kestä enää kauan, kun meilläkin kukkivat kirsikkapuut. Ja omenapuut. Ja parhaat kaikista: tuomet! Siihen asti tyydytään näihin tämän hetken aavistuksen vaatimattomampiin kukkijoihin.

Kivaa viikon alkua! 


13.4.2016

Olohuoneen sortteerausta

Täällä oli pieni sohvaseikkailu, eli on siirrelty sohvia sinne tänne viime päivinä. Kerroksesta toiseen, kaatopaikalle, huoneesta toiseen... Don´t ask. Lämmin kiitos vaan kaikille projektiin osallistuneille :D

Nämä tapahtumat johtivat siihen, että rukkasimme ( = Mies uhrasi eilisillan televisionkatselutuokionsa tähän) olohuonetta ja erkkeriä uuteen uskoon. Sisustuskuvia ei ole blogissa paljon näkynyt, mutta nyt voisi ruveta laittelemaan vähän enemmän, kun ollaan saatu remonttihommia jonkun verran etenemään (ja saadaan ehkä jatkossakin). Se Pikkuveljen huonekin on verhoja vaille valmis. Laitan siitä kuvia, kunhan postissa vastikään saapuneet verhot on pesty ja silitetty.

Erkkeristä olohuoneen puolelle siirtyi vuodenvaihteessa SPR:n Kontti -kirppikseltä löydetty sohva. Samalta kirppikseltähän löydettiin sohvalle kaveriksi myös tämä pöytä. Olohuoneen edellinen (mukava) sohva lähti yläkertaan, jonne myös tv:n katselu tulee jossain vaiheessa siirtymään.


Mummolameininkiä? Ehkä, mutta miellyttää meidän silmää.




Aikaisemmin kovin täyteen ahdettu erkkeri näyttää nyt tältä:


Erkkeristä puuttuu vielä, eli hankintalistalla seuraavaksi: Kapeat, valkoiset valoverhot ikkunoiden väliin. (Niin ja ikkunanpesu, köh...) Lisäksi seinät ovat kesken, niistä on tarkoitus tulla valkoiset. Ja sitten vasta voidaan laittaa myös puuttuvat listat...

Kukkapöydälle on jäämässä vain maljakossa oleva orkidea. Lasihäkkyrät kaktusten ja jonkun muun kasvin kera siirtyvät yläkerran tv-tilaan.




Mies tuumasi, että tätä kukkataulua ei kyllä varmaan ymmärrä muut, kuin harvat ja valitut ystävät ja läheiset. Minä tuumasin, että se on pääasia, että ne ymmärtää <3



Touhuissa mukana myös Kissa...



... ja tämä ei näkynyt kuvissa:


Nyt pitäisi sitten vielä tehdä jotain tälle kaaokselle...

(Vaikka nautinkin tästä runsaasta valosta, kuvista tuli vähän räikeitä. Seuraavat sisäkuvat pitää yrittää muistaa ottaa lempeämmän ilta-auringon valossa nyt, kun sitäkin taas on tarjolla.)

Aurinkoa päivään!

Mulla on valokuvauskurssipäivä a.k.a. viikon paras päivä :)


PS. Kissasta on juuri poistettu kevään ensimmäinen PUNKKI. Voi elämä, sekin rumba taas alkoi...


© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.