29.3.2017

Voiko onni olla tässä?

Eilen sen tajusin, ja sanoin ääneen myös Miehellekin: me eletään NYTKU-elämää.
Siis just sitä, josta ennen haaveiltiin ja puhuttiin, että sitku.

Sitku meillä on lapsi (ei uskallettu koskaan haaveilla enemmän kuin yhdestä).
Sitku meillä on kesämökki.
Sitku meillä on peräkärry (on kyllä niin paljon helpompaa, kun ei tarvitse aina miettiä ja vuokrata kärryä etukäteen - omakotitalossa sitä tuntuu tarvitsevan vähän väliä).
Sitku valmistun.
Sitku saan uuden työpaikan.
Sitku saan just sen työpaikan.
Sitku saan uuden kameran.
Sitku pääsen valokuvauskurssille.
Ja voi kun olisi vene, uusi tiskikone, isompi telkkari ja uudempi auto...

No nyt ne on - ja onko helppoa pysähtyä ja olla vain kiitollinen siitä mitä on saanut?

(Kuva omani)

Kun lapset kiukuttelevat ja väsyttää, eikä ole tarpeeksi aikaa olla kotona ja lasten kanssa, saati mökillä. Kun yhä odottelee vain sitä parempaa hetkeä: lomaa, iltaa, viikonloppua, työvuoron loppumista, pääsiäistä, kesää, sitä kun pääsee nukkumaan. Omaa aikaa... joulua ja juhannusta. Milloin mitäkin.

Ja kun pitäisi sen sijaan vain nauttia tästä hetkestä.

Siitä, että tässä se elämä nyt on, jota ollaan odotettu ja josta ollaan haaveiltu.

Se on tämmöistä, että välillä väsyttää ja kaikki kiukuttelee. Että aika ei riitä mihinkään, koska ollaan saatu juuri ne jutut, joista haaveiltiin. Ja totta, töitä on paljon, eikä perheen kanssa ehdi olla niin paljon, kuin haluaisi - mutta ihanaa, että on töitä.

Pitää vain koittaa tehdä niistä yhteisistä hetkistä sitäkin merkittävämpiä. Eikä välttämättä niinkään - tärkeintä on se, että vain ollaan yhdessä, sen olen pojistakin huomannut.

(Kuva omani)

Olen ollut viime aikoina vähän mörkki monestakin eri syystä, joten päätin aurinkoisen päivän lenkillä vielä listata kiitollisuuden aiheita varmemmaksi vakuudeksi ja pieneksi muistutukseksi.

♥ Olen saanut kaksi ihanaa poikaa. Tämä on luonnollisesti kaikista suurin, paras ja ihanin toteutunut haave, jota ei mikään tule koskaan, ikinä, milloinkaan ylittämään.

♥ Olen mennyt naimisiin maailman ihanimman puolison kanssa. Tämä on myös toteutuneiden haaveiden parhaimmistoa.

♥ Työskentelen haaveammatissani lentoemäntänä ja rakastan työtäni yhä, lähes 12 vuoden jälkeen.

♥ Asun omakotitalossa.

♥ Saan opiskella valokuvausta.

♥ Kesämökkimme on vanha saaristolaistorppa meren rannalla.

♥ Minulla on makuuhuone (asuin pitkään yksiössä...)

♥ ja kodinhoitohuone :D

(Kuva omani, sitaatti tuntematon.)

Ja vielä toteutumattomia haaveita - koska niitäkin pitää olla, ja jatkossakin pitää jaksaa ja haluta inspiroitua:

♥ Haluaisin asua meren rannalla, mieluiten vanhassa talossa. Ympäri vuoden - ei vain silloin, kun Suomen kesäsää sallii mökkeilyn.

♥ Haluaisin elää terveenä vanhaksi niin, että ehtisin nauttia eläkepäivistä hyvinvoivana ja mahdollisimman virkeänä.

♥ Haluaisin vielä kaksi tatuointia, tiedän jo millaiset ne ovat.

♥ Haluan päästä Australiaan

♥ Enkä myöskään kieltäytyisi muutamasta uudesta linssistä kameraan ;)

(Lisää ihania aforismeja täällä.)

Juha Tapion sanoin:

"Voiko onni olla tässä, kun ollaan vaan, eikä edes pyrkimässä sen suurempaan? Voiko onni olla tässä - menneet menneet, muu tuloillaan?" (Ukkosta ja ullakolla)


Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Mikä haave pitää sinut liikkeessä?

6 kommenttia

  1. Oi, sulla on tosiaan vaikka mitä ihanaa <3 <3 Tunnistan kyllä sitkun ja josjosjos-ajattelun. Syyllistyn siihen varmasti itsekin usein. Mutta olishan se mahtavaa, jos olisi se kauan haaveiltu kesämökki, että sitku :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, sitä kesämökkiä tuntuu kyllä aina välillä vaikealta uskoa todeksi, se oli niin pitkäaikainen haave :D Mutta eipä tunnu elämä täydelliseltä siitäkään huolimatta ;) Mutta sitku ASUN siellä meren rannalla... eiku :D
      Huoh, pitäisi vain yrittää nauttia kaikesta siitä mikä on jo hyvin <3 <3 <3

      Poista
  2. Tämä postaus kolahti ja kovaa! Olen nuorempana (n. 20v sitten) syyllistynyt ihan liikaa sitku-ajatteluun, enkä monestikaan osannut aidosti olla onnellinen ja kiitollinen siitä kaikesta mitä minulla silloin oli. (paitsi lapsista)
    Avioerossa lähes kaiken menetinkin, itsetuntoa ja elintasoa myöten, paitsi lapset! Siitä alkoi pitkä ja kivinen matka itseni uudelleen löytämiseen, sekä parempaan ja onnellisempaan elämään.
    Nykyisen ammattini kautta olen myös, vielä entistäkin enemmän oppinut tuntemaan kiitollisuutta terveydestä, niin omasta kuin varsinkin läheisteni. Näen työssäni jatkuvasti, miten koko elämä voi päättyä tai muuttua peruuttamattomasti, täysin varoittamatta, silmänräpäyksessä, lopullisesti.

    Haaveilen yhä monista asioista, mutta ne liittyvät lähinnä elämyksiin. Meren rannalla asumisestakin haaveilen, vaikka tiedän ettei se ilman lottovoittoa tule koskaan toteutumaan ;)

    Elämä antaa ja elämä ottaa. Täydellistä se voi olla vain hetkittäin, mutta onnellinen voi olla epätäydellisyydestä huolimatta, tai jopa sen ansiosta.

    Hieno, ajatuksia herättävä postaus. Kiitos Anu ja ihanaa alkanutta viikkoa sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen jälkeen kyllä osaa taas ihan eri tavalla arvostaa kaikkea, kun on joutunut elämään puutteessa. Olisi ihanaa, jos hyvien aikojen arvostamiseksi ja niistä nauttimiseksi ei tarvitsisi käydä läpi huonompia hetkiä, mutta semmoista se elämä vain tuppaa olemaan - alamäkiä ja ylämäkiä. Minusta lohdullinen on Martin Luther Kingin lause: "Only in the darkness can you see the stars."

      Itsekin olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän haaveet ovat materian sijasta elämyksiä tai ideologisia. Ja yritän pitää mielessäni sen, että harva toivoo kuolinvuoteellaan, että olisi tehnyt enemmän töitä ;) Ja että kysyttäessä elämänsä lopussa olevilta (luin tämän vastikään jostain, mutten ikävä kyllä muista mistä), mikä heidän mielestään on elämän tarkoitus, suurin osa (vai kaikki?) vastasi, että "olla onnellinen" ♥ Ja onnihan koostuu pitkälti pienistä hetkistä, eikä välttämättä lainkaan niistä rahalla hommatuista ♥

      Kiitos kommentista, Ansku :)

      Poista
  3. On niin helppoa jäädä tuohon sitku-elämään, odottaa jotain "parempaa" tai helpompaa, vaikka oikeasti kaikki on hyvin juuri tässä ja nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! Koko ajan siihen kyllä sorrun vieläkin. Olen kuitenkin viime aikoina yrittänyt kunnolla keskittyä hetkeen ja siihen, että juuri nyt kaikki on tosi hyvin <3 Lisäksi olen esim. vähentänyt somessa luuhaamista ja lisännyt taas pitkästä aikaa kirjojen lukemista. Ja kyllä on tuntunut kivalta! :)

      Poista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.