Tietävätkö jotkut enemmän?

17.9.2014

Olen puhunut elämäni aikana kolmen selvänäkijän kanssa.

Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan, varasin ajan mustalaisrouvalta, joka oli vakuuttanut lähipiirini. Sittemmin, vuosia myöhemmin, minulle selvisi, että hän oli alallaan muutenkin varsin tunnettu ja hyväksi tiedetty. Rouvan asunto oli vanha kerrostalohuoneisto Helsingissä. Sokkeloiselta tuntuva, pölyinen ja täynnä vanhoja tavaroita, kuten asiaan kuuluu. Viininpunaisia plyysisohvia ja tummapuisia pöytiä.

Istuimme olohuoneeseen vastatusten. Rouva siirtyi lähemmäs ja otti käteni omiin, iän jo uurtamiin käsiinsä. Hän tutki käsiäni hetken tarkkaan, hiljaisuuden vallitessa. Minua hermostutti. En muista keskustelustamme kaikkea, mutta paljon hänen sanomastaan piti paikkansa. Osaan en silloin uskonut, mutta olen jälkeenpäin todennut asioiden pitäneen paikkansa. Olin kirjoittanut hänen kertomansa silloiseen päiväkirjaani, jonka luin vasta vuosia, vuosia myöhemmin.

Aikamme oltua lopussa rouvalle tuli puhelu ja hän meni toiseen huoneeseen. Seisoskelin hetken hämmentyneenä eteisessä. Mahdollisesta hinnasta ei ollut missään vaiheessa ollut puhetta. Jätin lopulta eteispöydälle viidenkymmenen markan setelin (jep, siitä on kauan), huikkasin ovelta hyvästit ja poistuin.

Vuosia myöhemmin olin toisen ystäväni kanssa lomalla Gardajärvellä. Siellä, järven pohjoispuolella, jyrkkiä, rosoisia vuoria katsellessani sanoin, että minulle tuli ensimmäistä kertaa elämässäni sellainen tunne.  Selittämätön varmuus, että olen ollut siellä joskus aiemmin. Päivällä olisin voinut tuijottaa vuoria ja niiden ympäröimää järveä loputtomiin. Illan pimennyttyä en saanut silmiäni irti yönmustia vuoria vasten piirtyvästä valkoisesta rististä. Kenties joku pieni kappeli?

Toisen selvänäkijän tapasin ollessani ystäväni kanssa joillain huuhaa rajatietomessuilla. Menin huvin vuoksi selvänäkijälle, jonka oli määrä tietää edellisistä elämistä. Keskustelumme oli nopea ja muistan siitä vain, että hän kertoi minun eläneen entisessä elämässäni juuri Gardajärvellä ja maalanneen siellä tauluja. Jännä yhteensattuma! Ja ei - en ollut liikenteessä mikään I love Garda -paita ylläni ;)

Kolmannen selvänäkijän kanssa juttelin puhelimessa. Ystäväni oli kertonut oman ystävänsä jutelleen hänen kanssaan, ja tämän tienneen tosi paljon asioita. Kiinnostuin niin paljon, että varasin ajan puhelinkeskusteluun. Samoihin aikoihin tapasin mieheni. Kerroin hänelle heti tavattuamme, että minulla on parin päivän päästä soittoaika selvänäkijälle. Mies sai siitä muuten aika paljon pisteitä, että hymähtelemisen sijaan oli kiinnostunut ja kertoi haluavansa kuulla mitä tällä on sanottavanaan.

Aika koitti ja soitin tälle "matamille". Samoin kuin nuoruuteni mustalaisnainen, hänkin aloitti toteamalla, että olen poikkeuksellisen läheinen isoäitini kanssa. Hän kertoi Mummistani muitakin, paikkansa pitäviä asioita. Ja sanoi välillämme olevan entisten elämien kaikupohjan. Lisäksi hän kertoi monia muita yksityiskohtia elämästäni.

Mainitsin tietysti tavanneeni pari päivää aikaisemmin miehen, josta en vielä tiedä juuri mitään. Hän sanoi näkevänsä välillämme samanlaisen entisten elämien kaikupohjan, kuin Mumminkin kanssa. Lisäksi hän kertoi, että tällä miehellä pysyy kädessä niin kauha kuin rikkalapiokin. Että tämä on se.

Keskustelun päätteeksi hän totesi, että aikaa olisi jäljellä vielä pari minuuttia, ja kysyi haluaisinko vielä tietää jotain muuta. En keksinyt muutakaan, joten kysyin, miten tulen tulevaisuudessa asumaan. Sen hetkinen asumukseni oli kerrostaloyksiö. Hän kertoi näkevänsä omakotitaloalueen ja kallioisen rinnetontin. Punaruskean talon ja monia ulottuvuuksia. Pihalla hän näki vesielementin. Lopetimme puhelun.

En vielä tuolloin tiennyt millaisessa talossa Mies asuu. Muutamaa päivää myöhemmin heitin hänet kotiinsa. Oli pimeä ja sateinen loppusyksyn ilta. Ajoimme pihaan. Hän esitteli talon, joka sijaitsi rinnetontilla, jolla oli paljon kiviä. Monta kerrosta, kuisteja ja erkkeri. Pihalla hän kertoi olevan sekä suihkulähteen, että lammen. Koska oli pimeää, enkä nähnyt juuri mitään, kysyin minkä värinen talo on. Vastaus: "Punaruskea".

Uskotko sinä, että jotkut näkevät asioita, joita muut eivät?


2 kommenttia:

  1. Hieno teksti! :-)
    Mä ite uskon noihin asioihin yhtä lailla, omakohtaista kokemusta löytyy.
    Harmi vaan, että jotkut selvännäkijöistä on pelkkiä huijareita :| Onneksi sun tapauksessa ei oo ollu sellaista tullu vastaan! :-D
    Hmm itteänikin kiinnostaisi käydä joskus selvännäkijällä...

    T. Lodde / Tuulian tytär ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja juu, nämä tapaamani ovat kyllä olleet aika vakuuttavan oloisia. Sinne vaan! Itseäni silloin aikoinaan hermostutti, että jos se kertookin jotain kamalaa. Myöhemmin olen ymmärtänyt että eivät mitään kauheuksia kerro. Mielenkiintoisia tapaamisia ovat kyllä olleet :)
      Kiva kun kommentoit! <3

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.