25.8.2014

Hyvä paha sokeri

Aamukahvia (maidolla, ei sokerilla) nauttiessani sattui silmään Sanna Ukkolan Yle Uutisten blogikirjoitus Sokerilla kyllästetyt lapset. Ukkola paheksuu niin sokerin päivittäistä mässäilyä kuin myös erikoishetkien juhlistamista sokeriherkuilla. Sitä, että "vanhemmat opettavat kädestä pitäen pienet pilttinsä syömään karkkia, pullaa, kakkuja ja lettua".

Jämähdin pyörittelemään asiaa mielessäni. Ja kyllä. Minunkin mielestäni liiallinen mässäily on huono homma. Eikä se ole edes mielipidekysymys, vaan - kuten kirjoituksessakin todetaan - sokerin liiallinen nauttiminen todellakin aiheuttaa monenlaisia terveysongelmia. Jos sokeria (tai rasvaa) nauttii siinä määrin liikaa, että se jämähtää kehoon pysyvästi ylipainon muodossa, sillä on väistämättä seurauksensa.

Haluaisin kuitenkin ajatella, että tähän, kuten kaikkeen muuhunkin, pätee "kohtuus kaikessa" - ajattelu. Huomasin sen jo aikoinaan painoa pudottaessani. Herkuttelemaan pystyi huoletta silloin tällöin, kunhan sen karsi pois päivittäisestä ruokavaliosta. Itse kannatan nimenomaan sitä, että herkut kuuluvat juhla- ja erikoishetkiin. Arkena napostellaan hedelmiä ja marjoja. Jos eivät uppoa sellaisenaan, ne voi piilottaa vaikkapa smoothieihin tai kiisseleihin. Vähäsokerisiin sellaisiin. Mieluummin valitsen lapseni herkkuhetkiin sokerin (kohtuullisina määrinä ja mieluiten toki esim. intiaanisokerin) tai luonnolliset korvikkeet (hunaja, stevia), kuin keinotekoiset makeutusaineet.

Omalla kohdallani asia on useimmiten myös juuri päinvastoin, kuin Ukkolan mainitsemalla äidillä, joka eli itse terveellisesti, mutta osti lapselleen epäterveellisiä herkkuja. Sallin itselleni lipsumisen terveellisyydestä, ainakin toistaiseksi useammin kuin lapselleni. Tosin se lapsistamme, joka edes alkaa olla mahdollisessa herkunsyönti-iässä on vasta parivuotias. Jalo tavoitteeni on kuitenkin pitää asianlaita nykyisenä myös jatkossa. Ja toki pitäytyä itsekin mahdollisimman terveellisessä ruokavaliossa. Satunnaisina herkkupäivinä täällä kuitenkin mussuttavat varmasti jatkossakin lettuja niin allekirjoittanut kuin pikkuväkikin.

Ystäväpiiriimme kuuluu paljon eri-ikäisiä lapsia synttäreineen ja muine juhlineen, mutta ei meillä ainakaan ole juhlia niin riesaksi asti, että herkkuja tulisi juhlien varjolla vedettyä liian usein. Eikä tietysti ole fiksua, että lapset syövät synttärijuhlissa liikaa karkkia. Toisaalta kuitenkin näkisin, että se ei ole välttämättä pelkästään huono asia, että lapset huomaavat, että jos herkkuja syö liikaa, tulee huono olo.

Olin muuten poikien kanssa pari päivää sitten ravintolassa. Ystävällinen tarjoilijatar toi ruokailun päätteeksi minulle servettiin käärityn tikkarin ja kuiskutti hymyillen ojentavansa sen näin, jos se ei vaikka olekaan sallittu herkku tai haluan antaa sen vasta myöhemmin. Ilahduin! Hyvää ja huomaavaista palvelua, kiitos!

Kunhan lapset kasvavat, joku karkkipäivätyyppinen ratkaisu otettaneen kalenteriin. Toistaiseksi
Poika on elämänsä aikana maistanut tikkaria kerran, ja varsinaisen karkin olemassaolosta raukka ei tiedä mitään. Meillä kylässä käyneiden ystävien jäljiltä oli lattialle jäänyt vaahtokarkki. Poika löysi sen ja kiikutti minulle todeten: "Roska!".

Ravintolasta saatu tikkari ja xylitolpurkka unohtuivat lopulta äidin käsilaukun pohjalle.
 
 

6 kommenttia

  1. Luin myös tuon Ukkolan kirjoituksen ja olen aika pitkälle samaa mieltä. Valitettavasti epäterveellinen ruoka on myös paljon halvempaa kuin terveellinen. Meillä ruokalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kun pikkuhiljaa ollaan siirrytty entistä enemmän luomuun ja ylipäätään parempiin raaka-aineisiin. Marjoja, hedelmiä ja pähkinöitä menee meillä tosi paljon, viime aikoina on tullut "tuhlattua" rahaa myös mm. chia-siemeniin, macaan..
    Mun mielestä herkkupäivät on ihan ok, enemmän kiinnittäisin huomiota arkiruokiin. Makujogurtit, myslit, murot ja mehukeitot on ruokia, joiden en ikimaailmassa laskisi kuuluvan osaksi terveellistä ruokavaliota.
    Nykyään panostan ilolla koko lapsuuden ja nuoruuden ajan pannassa olleisiin rasvaisiin maitotuotteisiin ja voihin, nam :)!

    VastaaPoista
  2. Juu, se on kyllä pöyristyttävää, miten paljon kalliimmaksi terveellinen ruoka tulee :/ Sitä päivitellään lähes päivittäin.
    Samoin, kovasti koitetaan kiinnittää arkiruokailuun huomiota. Huomaan kuitenkin, että esim. Pojan maidottoman ruokavalion takia tulee lipsuttua just erityisesti noissa sokerihommissa. Tuntuu aina välillä, että on ihan hirveän vaikea keksiä hyviä väli- ja iltapaloja. Esim. puuro "voilla" (=maidoton margariini) maistuu aamulla, mutta illalla ei... Ollaan sorruttu muroihin, mutta valittu täysjyväversiot ja ne missä on vähiten sokeria... vaikka paljonhan sitä on silti. Pyritään kuitenkin siihen, että normiarjessa niitä saisi max kerran päivässä, mikä tietty sekin on liikaa. Ja myönnän, että paljon on omasta viitseliäisyydestä kiinni :/ Yritän etsiä kaikenlaisia vaihtoehtoja, mutta aina en jaksa / edes ehdi keksiä tai googlailla. Entisellä tarmolla olisin jaksanut touhuta vaikka mitä, mutta nyt tuntuu, että ei ole kaiken univajeen keskellä energiaa :( Mut tiiän, seli seli... Lupaan yrittää parantaa meininkiä :)

    VastaaPoista
  3. No huh, mä en tiedä, miten meidän kävisi, jos jouduttaisiin olemaan ilman maitotuotteita! Mä korvaan usein puuron turkkilaisella/luonnonjogurtilla ja muutenkin Poitsu syö paljon juustoja.
    Ootko tehnyt puuron sijaan joskus banaanievästä, eli banaanikaurahiutalemössöä, joka muotoillaan pötköksi ja paistetaan uunissa. Meillä mennyt ainakin hyvin! Oon erikoistunut viime aikoina just kaikenlaisiin aamu- ja iltapaloihin, pitäis varmaan joskus kirjoittaa oma postaus aiheesta reseptilinkkeineen!
    Niin, ja yhden lapsen kanssa ehtii vähän eri tavalla hääräämään kyökin puolella :)!

    VastaaPoista
  4. No herttinen, banaanieväästä en ole kuullut, mutta todellakin menee kokeiluun!!!! Meillä kun tykätään kovasti banaanista, niin ainakin lähtökohdat olis hyvät :) Jään erittäin suurella mielenkiinnolla odottamaan aamu- ja iltapalapostausta ;) hih!!!
    Joo, jotenkin tuntuu välillä työläältä tuo maidottomien ruokien keksiminen ja säveltäminen, ja useimmiten teen samasta ruuasta yhtä aikaa kaksi eri versiota, niin jotenkin ote lipsuu just noissa pikkuruuissa, eli väli- ja muissa paloissa... Vaikka onneks jugurtista on esim. kauraversioita (ja soija-, mut niitä ei saa paljon syöttää lapsille). Juustoa on tosi vaikea korvata millään!!! Kokeilin jotain soija- tms. pohjaista, en muista mitä, juuston korviketta, ja oli kyllä ihan hirveän makuista :(
    Ja on kyllä tosiaan kahden kanssa vähän haasteellista häärätä kyökissä, mutta usein jaksan kyllä nähdä sen vaivan. Se on kuitenkin vähän turhauttavaa, että toisinaan menee äidin tekemät ruuat vähän huonosti, tosi kurja heittää vaivalla väkerrettyä ruokaa sitten roskiin :/ Tai koiralle ne usein menee, jos vain on sellaista mitä voi antaa. Onneksi on semmosia luottoruokia, kuin makaronilaatikko (kauramaitoon) ja mitkä tahansa makkararuuat :D

    VastaaPoista
  5. Heh, toi makkara. Mä taannoin leikkelin koiralle vanhaksi mennyttä Kabanossia ja Poitsu sai hirveät kilarit, kun en sille antanut! Makkarasta tuli samantien suuri hitti, joka muistetaan, vaikka me aika harvoin sitä tarjotaan.

    VastaaPoista
  6. Hehee, tosiaankin täälläkin miehenalku on kovasti makkaran perään :) Ja nakkien, jos on nakkiruokaa (harvoin), poimii aina ruuasta pelkät nakit ja huutaa "Lisää!", kun loppuvat.

    Meillä annetaan muuten Koiralle lääkettä aamuin illoin, ja käärin sen aina meetvurstiin, kun silloin se menee kertahaukulla alas (jos käärin vaikkapa kinkkuun tai juustoon, onnistuu aina jotenkin pullauttamaan tabletin suupielestään ulos...). Poika huutaakin aina meetvurstipaketin nähdessään Koiran nimen ;) Siitä on nyttemmin tullut yhteinen ohjelmanumero - aamulla aina yhdessä juhlallisesti ojennetaan sille makkara, Poika saa antaa oman palansa :)

    VastaaPoista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.