Every exit is an entrance somewhere else

5.10.2017


Otsikko on vähän mahtipontinen, mutta oli ihan pakko sisällyttää se tähän postaukseen. Satuin bongaamaan lauseen taannoin jossain ja ajatus on minusta niin hieno. Ja liittyy kuitenkin vahvasti viimeaikaisiin pohdintoihini.

Minulla on ollut viime viikkoina aikaa käsissäni enemmän kuin pitkiin aikoihin. Luonnollisesti, olenhan varta vasten järjestänyt tilanteen sellaiseksi. On tuntunut ihan mielettömän hyvältä ehtiä ajattelemaan asioita ihan kunnolla - sitä olen kaivannut kaiken hulinan keskellä.

Tarkoitukseni on ollut raivata alakertaa ja tehdä tilaa haaveilemalleni valokuvaustudiolle. Sitä en kuitenkaan ole juurikaan saanut aikaiseksi - muutamaa pois lähtevää vaatekassia kun ei parhaalla tahdollakaan pysty pitämään asetetussa tavoitteessa pysymisenä.



Sen sijaan olen istunut koneella ja googlettanut... googlettanut... googlettanut... ja vielä vähän päälle googlettanut.

En edelleenkään tiedä mikä minusta tulee isona.

Hetken aikaa tuntui siltä, että tulen hulluksi (no kyllä varmaan jo vähän pidättekin sellaisena), kun olisi niin paljon vaihtoehtoja, joita voisin kuvitella tekeväni, ja niin vähän aikaa toteuttaa niitä. Olin jotenkin ajatellut, että jos teen vähemmän päivätöitäni ja enemmän muita juttuja, saan ilman muuta tuossa tuokiossa ratkaistua mitä teen tulevaisuudessa. Että saan rakennettua työelämäni sellaiseksi, jota haluan elää jatkossa. Pitkällä tähtäimellä.

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että mitä enemmän olen asiaa miettinyt, sitä enemmän minua on ruvennut houkuttelemaan työ, johon pääseminen vaatisi usean vuoden koulutuksen. Jonka ala ei vastaa mitään aiemmin opiskelemaani kuin korkeintaan hyvin kaukaisesti.

Milläs se sitten toteutetaan? Entä jos sekin on kuitenkin vain ohimenevä ajatus, jonka korvaa kohta joku uusi päähän pälkähtävä juttu? Jos uhraan siihen aikaa ja voimavaroja turhaan? Vai onko uuden opiskelu koskaan turhaa?

Tiedän, että sillä puolella ruutua on monia muita, jotka pähkäilevät näitä samoja asioita - ainakin useita omaan ystäväpiiriini kuuluvia ♥ Olen koittanut miettiä, mitä sanoisin teille ja sitä kautta jäsentää myös omia ajatuksiani.

Ainakin kannustaisin ehdottomasti tavoittelemaan haaveita. Mutta realistisesti.

Järjestämään elämän niin, että pystyy pyrkimään haaveita tavoitteita kohti, mutta tarvittaessa muuttamaan mielensä ja kääntämään laivan kurssia, jos mieli muuttuu ja tuntuukin oikeammalta pyrkiä johonkin toiseen tavoitteeseen.

Kehottaisin tekemään listaa plussista ja miinuksista, ja pysähtymään plussien ja miinusten määrän sijaan pohtimaan myös niiden painoarvoa. Perheen kanssa vietetty aika on usein suurempi plussa kuin työstä saatu raha. Omassa sängyssä oikeaan aikaan nukutut yöt voivat antaa enemmän iloa (terveydestä puhumattakaan), kuin valvomisella tienatut rahat. Se, että työtä voi tehdä kotoa käsin voi olla painoarvoltaan suurempi asia, kuin että kerran vuodessa on palkallinen kesäloma, tai että sairaana ei joudu murehtimaan miten työt tulevat tehdyksi - tai jollekin juuri toisinpäin.

Se, että joutuu ponnistelemaan, organisoimaan elämää uudelleen ja opiskelemaan lisää voi olla pienempi miinus kuin se, että jämähtää loppuelämäkseen tekemään työtä joka tekee onnettomaksi.



Olen yrittänyt ajatella, että se on vain positiivinen asia, että minulla on monia asioita, jotka kiinnostavat niin paljon, että voisin ajatella rakentavani työelämäni niiden ympärille.

Pitäisi vain saada ratkaistua, mikä on se kaikkein kiinnostavin juttu. Se, jota jaksaisi tehdä pitkään, ja jota haluaisi kenties myöhemmin opiskella vielä lisääkin. Johon ei kyllästyisi ainakaan pitkään aikaan ja joka toisi leivän pöytään.


Voi olla, että tämä kaikki johtuu vain syksystä - minulla on aina syksyisin pakkomielle aloittaa jotakin uutta. Tai voihan olla, että olen vain ympärivuotinen hörhö. Toisaalta olen viimeisen parin kuukauden aikana valvonut vähemmän kuin vuosiin, ja ajatukset tuntuvat selkeämmiltä kuin pitkiin aikoihin.

Näetkö sinä itsesi nykyisellä alallasi loppuelämäsi ajan?
Vai kutkuttaisiko kenties kokeilla jotain muuta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sisällön tarjoaa Blogger.