Murtunut käsi ja uusi kissa, sekä muita pikkujuttuja

11.12.2017

Nyt on lopultakin aivan pakko lopettaa (jälleen) liian pitkäksi venähtänyt blogitauko. Asioita kirjoitettavaksi olisi miljoona, vaikka aikaa ei vieläkään oikeasti olisi yhtään.

Tässä viime viikkojen tapahtumia pähkinänkuoressa:

Pojan käsi on kipsissä.


Hän teloi sen kotona leikkiessään (kyllä, koti on maailman vaarallisin paikka) ja ambulanssi haki pienen potilaan vilkut päällä Lastenklinikalle. Edessä on vielä kivat nelisen viikkoa kipsikätisen vilpertin kera.

Meille on saapunut uusi perheenjäsen.


Erittäin sosiaalisen, reippaan ja touhukkaan karvakamun kotiutuminen on sujunut erinomaisesti ja olemme kaikki ihan rakastuneita. Myös isoveli on hyväksynyt pikkuisen mallikkaasti mukaan laumaan, eilen ja tänään on jo aloiteltu yhteisiä leikkejäkin 

Suurempia yllätyksiä ei ole matkan varrella tullut, paitsi että meidän sohvan alla on näköjään enemmän villakoiria, kuin olisin koskaan aavistanutkaan, mikä vaan esine toimii kissan leluna ja mikä vaan paikka sänkynä - paitsi tietysti se, joka hänelle on varta vasten tehty. (Tosin ainakaan viimeksi mainitun ei pitäisi yllättää kokenutta kissanomistajaa yhtään :D)





Olen reissannut (ja ollut ylipäätään pois kotoa) parin kuluneen kuukauden aikana paljon vähemmän, kuin ennen. Siitä huolimatta torstaina, kun Pikkuveljeä nukuttaessani kerroin lähteväni seuraavana päivänä Kiinaan, hän tuli surulliseksi ja valitti:  "Miksi sun pitää äiti AINA lähteä töihin? Mä haluaisin, että sä olisit kotiäitinä ja odottelisit täällä meitä! Ja laittaisit ruokaa!"

Viime viikkoina on ollut monet kuvaukset. Lisäksi on ollut töitä ja muita menoja. Nämä yhdistettynä Pojan insidenttiin ovat aiheuttaneet sen, että kotitöille ei ole ollut yhtään aikaa. Tänään kodin tila oli jo saavuttanut sellaisen pisteen, että täällä oli niin sotkuista, etten voinut kuvitellakaan keskittyväni mihinkään töihin. Oli pakko imuroida, siivota kissojen vessat, laittaa sekä pyykki-, että tiskikone pyörimään, pestä ihmisten vessa - ja vasta sitten sytyttää pari kynttilää viereen palamaan ja ruveta hommiin.

Loppupäivä kuluukin tiukasti tietokoneella kuvien parissa, mikä sopii oikein mainiosti tähän vielä 11 tunnin yöunienkin jälkeen univajeiseen olotilaan (eiköhän se Burana kohta ala auttaa, alkaahan...!?!)

Uusi, kiireinen viikko alkaakin siis än yy tee NYT!

Toivottavasti sinun viikollasi olisi paljon hyvää annettavaa! 


2 kommenttia: