Where I do my most profound thinking

11.10.2017


Olen taantunut katsomaan uudelleen Frasieriä. Siitäkin huolimatta, että muistan jaksot ulkoa. Syystä että a) telkkarista tulee nykyään ihan käsittämätöntä soopaa enkä ole löytänyt muuta katsottavaa ja b) tykkään siitä ihan järjettömän paljon. Uskoakseni tämä on kuitenkin pelkästään hyvä asia, sillä luin taannoin jostain, että ihmismielelle tekee hyvää katsella uudelleen tuttuja ohjelmia. Edistän siis mielenterveyttäni näin ;)

Yksi suosikkikohdistani on se ensimmäisen jakson (The Good Son) kohta, jossa Frasierillä menee hermo siihen, että hän ei saa kotonaan hetken rauhaa. Hän hätääntyy joutuessaan luopumaan työhuoneestaan. "My study? You expect me to give up my study, the place where I read, where I do my most profound thinking?" Martin vastaa: "Oh use the can like the rest of the world!" :D

Kuten olen aiemminkin maininnut, kaipaan usein yksinoloa. Hiljaisuutta. Mahdollisuutta vain istua ja tuijottaa seinää, jos siltä tuntuu. Kaikki tarvitsevat sellaisia hetkiä välillä.



(Kuvassa Kissa, koska täällä ei tehdä most profound thinkingiä tai sen puoleen mitään muutakaan ilman kissakaveria.)

Toisessa jaksossa (The Space Quest) Frasier pitää puheen aamurutiineistaan:

Daphne: "You´re going to give us a speech, aren´t you?
Frasier: "Oh, that´s right, I forgot you´re psychic."
Daphne: "Yes, but I think anyone could feel this one coming on."
Frasier: "Let us get something clear. I am not a morning person. I have to ease into my day slowly. First I have my coffee  - sans eggshells or anything else one tends to pick out of the garbage. Then I have a low-fat, high-fiber breakfast. Finally I sit down and read a crisp, new newspaper. If I am robbed of the richness of my morning routine, I cannot function. My radio show suffers, and like ripples in a pond, so do the many listeners that rely on my advise, to help them through their troubled lives. I'm sorry if this may sound priggish, but I have grown comfortable with this part of myself. It is the magic that is me.

En pysty toimimaan aamulla ennen kuin olen juonut (RAUHASSA) kahvini. Pystyn siis niiiiin samaistumaan tähän.

Jos päivä käynnistyy rauhallisesti HYVÄN kahvin (ja mielellään ainakin yhden kynttilän) kera ja vielä lisäksi onnistun saamaan aikaa vain olemiseen, ajatus alkaa heti kulkea ja saan asioita aikaiseksi. Niin kävi tänään, kun kävin aamupäivällä vielä kaiken lisäksi pitkästä aikaa lenkillä :) Sain sen jälkeen tehtyä paljon asioita ja kaupan päälle vielä ajateltua monta ajatusta loppuun asti (plus bonuksena ehdin vielä kirjoittaa tänne!).

Toivottavasti sinunkin viikkoosi mahtuu rauhallisia tuokioita ja aikaa ajatella ♥

2 kommenttia:

  1. Minäkin kaipaan yksinoloa, sellaista tasaavaa olemista itteksein :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä välillä tosi tärkeää <3

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.