3.3.2017

Millä unimäärällä sinä tulet toimeen?

Olen ollut viime viikkoina ihan mielettömän kiireinen. Pidän kyllä siitä, että elämässä on paljon elämää, mutta rajansa kaikella.

Pitkä aamuherätysputki teki minusta hetkeksi ihmisraunion. Olen aina tarvinnut paljon unta. Kahdeksalla tunnilla pystyn selviytymään päivistä, mutta ollakseni iloinen tarvitsen 9-10 tuntia yössä. Tämä on arjen keskellä välillä mahdotonta toteuttaa, ainakin kun neljän aamuherätyksiä kasautuu paljon vähälle aikaa.

Pari päivää sitten sanoin Miehelle, että joka päivä odotan vain aamusta asti sitä, että saan mennä nukkumaan. Että en iloitse oikein mistään. Että en tiedä, olenko väsynyt vai masentunut, vai molempia. Hän tuumasi, että niin, olikohan se muna vai kana ensin - eli lienen varmaan siksi niin apea, kun olen väsynyt.

Nyt, yhden hyvin nukutun yön jälkeen, elämä tuntuu taas aivan erilaiselta.

Mikä unimäärä riittää sinulle, jotta elämä tuntuu mielekkäältä?



En tiedä johtuuko väsymyksestä, mutta olen viime aikoina ajatellut paljon poismenneitä läheisiä. Ja etenkin Mummia.

Jos pojat joskus saavat lapsia, toivoisin niin voivani saada heihin samanlaisen suhteen, kuin meillä Mummin kanssa oli.

Hän jaksoi aina kannustaa ja kehua. Ei koskaan puhunut minulle ilkeästi, vaan tarkoitti aina vain ja ainoastaan hyvää. Hän huolehti. Soittelimme päivittäin ja kysyimme kuulumisia, ja aina töihin mennessäni soitin hänelle ja ilmoitin mihin menen. Yhä vieläkin meinaan vähän väliä töihin ajellessani tarttua puhelimeen ja soittaa hänelle.

Ikävöin Mummin paketteja, jotka piti aina kiirehtiä hakemaan postista pian, sillä ne sisälsivät aina ruokaa :D Ja jotain neulottua ♥

Elämä pitää kiireisenä - mikä lienee enemmän onni kuin onnettomuus - mutta aina hiljaisina hetkinä näitä pysähtyy miettimään.








Kiireen keskellä olen kaivannut myös liikuntaa. Jos herään aamulla neljältä, tulen kotiin poikien kanssa (tai vasta muiden jälkeen) neljän-viiden aikaan ja menen nukkumaan seitsemältä (jep!), aikaa - ja jaksamista - ei vain kerta kaikkiaan ole.

Nyt siis pikkuinen crossari + jooga -sessio ennen kuin haetaan pojat ja illan touhut alkavat!

Pakko muuten vinkata vielä HBO:lla alkaneesta Big little lies -sarjasta, josta olen katsonut nyt pari jaksoa ja jäin ihan koukkuun. (Hesarin arvostelu sarjasta täällä.) Täykkäreiden jälkeen pitkästä aikaa jotain lähes vastaavan tasoista ;)

Sarja perustuu Liane Moriartyn kirjaan. Ihmettelin, miksi kirjailijan nimi kuulostaa niin tutulta, kunnes tajusin, että luen juuri toista hänen kirjoittamaansa kirjaa. Bongasin tämän asiakkaan kädestä ja kiinnostuin kannen perusteella niin, että kävin heti lainaamassa kirjastosta. Olen vielä aika alkumetreillä, mutta kyllä - hyvältä ja koukuttavalta vaikuttaa! Jälleen muuten yksi australialainen kirjailija, josta olen pitänyt.


Viikonloppu kuluu itselläni töiden merkeissä (well, of course), mutta yritän ennen sitä ottaa täysillä ilon irti tästä yhteisestä perjantai-illasta perheen kanssa ♥

Kivaa viikonloppua! 

12 kommenttia

  1. Kiitos kirjavinkistä, tuo täytyy laittaa muistiin! Minä tarvitsen myös paljon unta, vähintään sen 8 tuntia, mielellään vähän enemmänkin! Mielelläni tulisin toimeen vähemmällä, koska vuorokauden tunnit vaan loppu kesken😕.

    Kivaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä niiiin ihanaa, jos voisi elellä tyytyväisenä vähäisemmällä määrällä unta! Saisi paljon enemmän tunteja vuorokauteen.

      Poista
  2. Minä en oikein tiedä mikä on paras unimäärä minulle - välillä tuntuu että tarvisin enemmän unta, välillä tuntuu että hyvinkin vähällä pärjään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua,mulla on ollut aina just sama! Esim. 22-06 ei ole ikinä riittänyt mulle. Hyvä että välillä pärjäät vähemmälläkin :)

      Poista
    2. Hassua,mulla on ollut aina just sama! Esim. 22-06 ei ole ikinä riittänyt mulle. Hyvä että välillä pärjäät vähemmälläkin :)

      Poista
  3. Kauhean vaikea arvioida omaa unen tarvetta. Jonkin verran vaihtelee jo ihan vuodenaikojen, tai siis varmaankin valon määrän mukaan. Syksyllä ja talvella tuntuu monesti ettei mikään unimäärä riitä. Näin keväisin ja kesäisin olo on taas paljon energisempi, enkä ole yhtä tööt edes iltavuoron jälkeisessä aamuvuorossa vaikka edellisyön unet jäävät aina 4-5 tuntiin :)

    Ensimmäisen lapsenlapseni syntymän jälkeen olen huomannut ajattelevani ja kaipaavani isäni äitiä, omaa rakasta mammaani, jonka kanssa vietettiin todella paljon aikaa yhdessä. Hän myös hoiti minua neljä ensimmäistä elinvuottani, kun vanhempani kävivät töissä ♥
    Toivon että Pikku-e ja minä voimme myös tulla yhtä läheisiksi ja tehdä kaikkea mukavaa yhdessä :)
    Pirteyttä päiviisi ja aurinkoa askeliisi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, valoisaan aikaan pärjään kyllä vähän vähemmällä unella. Tosin 4-5 tunnilla en ikinä ;) Jos yöunet jäävät niin lyhyiksi, pakko jossain välissä saada nukuttua vaje takaisin. Muuten sairastun herkästi - minulle tuppaa aina tulemaan flunssa, jos univaje pääsee pitkittymään.

      Mammasi kuulostaa ihanalta <3 Jospa tosiaan saisitte pikku-E:n kanssa aikanaan samanlaisen suhteen <3

      Pirteitä kevät(!!!)päiviä sinne myös! :)

      Poista
  4. Minä tarvitsen myös noin 8 tuntia unta yössä. Sen takia tuleva lapsi vähän jännittääkin :D

    https://www.blogit.fi/faijahommia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hyvin se menee ja kaikkea kestää - aikansa ;)
      Ihanaa aikaa teillä eletään, onnellista odotusta!!! <3

      Poista
  5. Sopiva unenmäärä... siitä taitaa olla jo viisi vuotta, kun semmoinen on osunut minun kohdalleni. ;)

    Vauva-aika Pikku merimiehen kanssa oli hyvin pätkäunista, pahimmillaan nukuttiin yöt tunnin väleisin herätyksin - syynä oli suolisto-oireinen maitoallergia ja herkkäunisuus muutenkin niin pojan kuin minunkin osaltani. Nykyään meillä toki nukutaan jo kelvollisesti, mutta jostain syystä minulle jäi vauva-ajoista heräily päälle, ainakin kerran yössä herään edelleen.

    Loma-ajoilta tiedän, että unen tarpeeni on ainakin 8 tuntia, mutta se ei tosiaan toteudu ja jos takana on huonosti nukuttu yö, niin kyllä aikamoinen zombie-mama täältä löytyy. Toisinaan sitä haaveilee "vahvasta unilääkityksestä ja pehmustetusta, äänettömästä huoneesta" :D tuommoisten pätkäöiden jälkeen, joita vaikkapa flunssien/ korvatulehdusten aikoihin täälläkin vielä tavataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kanssa heräiltiin tunnin välein - kummankin pojan kanssa - oli kyllä tosi raskasta :(
      Onneksi ne ajat ovat takanapäin, mutta itsekin herään vähintään kerran yössä, yleensä ainakin pari kertaa, ja sen verran olen muuttunut aiemmasta, että en kestä enää nukkuessani MITÄÄN ääniä, en edes toisten hengitystä :/ Siitä syystä nukun aina tulpat tiukasti korvissa, muuten ei uni tule ollenkaan.

      Ja tällä hetkellä haaveilen itsekin tuosta pehmustetusta huoneesta, kun ollaan tässä pari päivää sairasteltu neljän seinän sisällä yhtä lääkäri- ja kauppareissua lukuunottamatta... alkaa itse kukin jo hyppiä seinille ;) Noh, tuntuu normiarki taas aika kivalta, kunhan koittaa :D

      Tsemppiä ja hyviä unituulia teidän arkeen! <3

      Poista
    2. Korvatulpat, niin tuttua! :D

      Poista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.