15.11.2016

Nagoya, osa II ja lasten suusta kuultuja juttuja...

... jotka eivät liity missään määrin toisiinsa.

Piti nimittäin tulla vain laittamaan näitä Nagoyan (väri)kuvia, mutta aamukahvia hörppiessäni (terkkuja Osakasta) selailin muita blogeja ja tyrskähtelin tälle Project Maman -postaukselle :D

Sattuneesta syystä... Lähdin eilen tänne Osakaan ja etsin ennen lähtöä kuumeisesti reissukameraani. Olin ihan satavarma, että olin jättänyt sen eteisen lipaston päälle (okei, myönnetään, ei ehkä ihan timanttisin säilytyspaikka kahden vallattoman pojanviikarin perheessä...) Luonnollisesti etsintöihin osallistui työpäivänsä lomassa puhelimen välityksellä myös katoamiseen syytön (but you never know) aviopuoliso.

Kamera löytyi Pikkuveljen sängyn alta. But of course! Miehen autonavaimethan olivat taannoin pari päivää kadoksissa, kunnes löytyivät Pikkuveljen huoneesta. "No niin, ku me leikittiin Pikkuveljen sängyssä bussia!" (Daa!) Pojat pyhästi lupasivat, etteivät enää koske autonavaimiin. Nå men, nehän olivat kyllä (tällä kertaa) tallessa.

Muitakin hauskoja juttuja on vähälle aikaa lasten suusta kuultu. Toki nämä ovat aina tuplasti hauskempia vanhempien mielestä, kuin muiden, tiedetään, tiedetään... :D Mutta naurattipa kuitenkin, kun ajellessamme sunnuntaina Turusta kotiin Pikkuveli huudahti takapenkiltä: "Mä haluan ajelulle. Haluan kiertää Suomenmaan!"

Ja se, kun sanoin Pojalle iloisesti, että me voidaan kuule opetella niitä kirjaimia vähän enemmänkin, jos ne kerran kiinnostaa sua, ja sain vastaukseksi ihanan rehellisen (ja kieltämättä vähän masentavan): "Ei kiinnosta."

Tässä yhtenä päivänä ilmoitin Pojalle iloisesti, että voidaan illalla laittaa ruuaksi vaikka ranskalaisia ja makkaraa. Vastaus: "Eikä! Mä haluan kunnon ruokaa!" Kyselin mitä se kunnon ruoka on: kuulemma esimerkiksi kanaa ja riisiä. Ja kastiketta.

Jos ovat lapset hassuja, niin ovat ne japanilaisetkin, ainakin vähän... Vai mitäs sanotte siitä, että mennessäni Nagoyassa jalkahierontaan minun piti ensin täyttää ja allekirjoittaa lappu, jossa vakuutin, että en ole raskaana tai ettei ole mitään muuta kremppaa, kuten että olisin vaikka "just ate many"

Kaupassa en uskaltanut ostaa "placenta extractia" sisältävää käsivoidetta, vaan tyydyin vähän tavanomaisempaan ainesosaluetteloon. Hammastahnoja katselin parissa, kolmessa eri puodissa, kunnes lopulta uskaltauduin ostamaan jonkun, jossa on omenan kuva. En ehkä edes halua tietää sisällöstä sen tarkemmin. Niin ja tsekkaa tuo alempaa löytyvä teksti kauneushoitolan ikkunasta, joka ei ainakaan meikäläiselle ihan auennut :D






(Teksti kauneushoitolan ikkunassa. Excuse me...?)


Kävin katsomassa Nagoyan linnaa. Oli vähän boring, mutta reissua piristi hassu katutaiteilija Mr. Yu, joka...


... muovaili ilmapalloja...


... ja ratkaisi mm. Rubikin kuution minuutissa - selkänsä takana!







Johan sulla on käsilaukussa mukana kannettava TUHKIS...?! :D


Noh, tästä tulikin nyt vähän pitkä postaus, koittakaahan kestää ;)

Tämä lähtee nyt syömään ja sitten takaisin nukkumaan, aah!



Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.