15.6.2016

So long, vaippa!

Kun tuttikeissit saatiin onnellisesti päätökseen, olikin seuraavan projektin aika: eroon vaipasta.

Ja nyt se sitten on virallista: meidän talouteen ei kuulu enää vaippaikäisiä.
Meidän pojat on jo isoja.

Niisk 

Pikkuveli, nyt 2v 5kk, on ollut ainakin kuukauden tai kaksi täysin ilman vaippaa. Yöksi se ollaan vielä laitettu, mutta vain varuiksi: vaippa on aamuisin kuiva.

Kuivaksi opettelu on käynyt luontevasti. Sen jälkeen, kun pottaharjoittelu aloitettiin, hän on itse ruvennut käymään potalla koko ajan enemmän. Lopulta niin tiheästi, että jätettiin vaippa ensin pois kotioloissa ja sitten jossain vaiheessa, kun huomattiin homman sujuvan, myös reissuissa.

Perhepäivähoitajalla aloitettiin myös pottaharjoitukset samoihin aikoihin. Hänellä on muuten kuulemma ollut kännykkä muistuttelemassa aina vartin-parinkymmenen minuutein välein potalla käymisestä, etteivät välit pääse venähtämään liian pitkiksi. Hyvä vinkki, muistuttelu kun tuppaa itselläkin niin helposti unohtumaan!





Että näin se elämä lasten kasvaessa helpottuu, vaikka jotkut asiat kyllä vaikeutuu. Niin kuin vaikkapa illan hedonistisen mässäilyn peittely. Voi nimittäin olla, että lapsen haukankatse bongaa samantien jäätelökauhan tiskialtaassa. "Mikä toi on?" "Öö, no se on kauha." "Ai mitä sillä otetaan???"

Toki salailua ei myöskään edesauta se, jos kassaneiti huudahtaa iloisesti kaksivuotiaalle, että jaahas, sitä tultiin iltajäätelöä ostamaan, kiva! Mitäs äiti siihen sitten, muuta kuin että juu, siis täähän on ihan vain vierasvaraksi pakkaseen - tänään me ei jäätelöä syödä. Vink vink.

Kuten aiemmin mainitsin, Pikkuveljen suurin intohimo on ruuanlaitto.

Hän tuli muutama päivä sitten nykimään minua hihasta pyytäen: "Äiti laita ruokaa!" Kysyin ihmeissäni, että joko sulla on nälkä, vai, johon hän vastasi: "Noooh, kun mä haluan auttaa!" Myös eilen, minun ollessani töissä, hän oli huutanut isälleen yläkertaan, että isi tule, laitetaan ruokaa!

Ja hän myös oikeasti laittaa sitä! Ihmeesti hän jaksaa keskittyä puuhaan: kuuntelee ohjeita, sekoittaa rauhallisesti, maistelee ajatuksen kanssa, lisää aineksia varoen, eikä muutenkaan hötkyile turhia.

En ole yllättynyt, jos menee jo piankin ruuanlaittotaidoissa äitinsä ohi - siihen päästäkseen kun ei kovin kummoinen kokki kolmonen tarvitse olla :D




2 kommenttia

  1. Voi miten juhlallinen hetki teillä on ollut. Yksi virstan pylväs saavutettu. Ihana kuva muuten tuo pieni suloinen jalka, missä oli muurahainen. Ja ankanlukuhetkikuvassa purskahdin nauruun =D. Niin hyvälle tuullelle tulin siitä =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Katinka <3 Itsekin tykkäsin muurahaiskuvasta! Ja tuli muuten kiire ottaa se ennenkuin tyyppi itse ehtii huomata, että murkku kiipeää jalalla :D
      Ankanluku oli vähän, hmm, liikuttavaa :) Sujuu näköjään lukemiset myös ruotsiksi - ainakin ylösalaisin ;)

      Poista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.