12.6.2016

Olen tylsää seuraa lapsilleni

Vietin pari päivää kotona "sairaan" lapsen kanssa. (Olivat muuten vapaapäiväni - tunnollisen työntekijän lapsetkin ovat tunnollisia ja sairastavat vapailla...)

Sairaan sitaateissa siksi, että hän oli oikeastaan kipeä vain ensimmäisen sairaspäivän aamupäivän. Tosin silloin olikin niin kipeä, että nukahti itsekseen sohvalle ja heti perään minun kainalooni sänkyyn, ja meni vapaaehtoisesti päikkäreille. Mainittakoon muuten, että heti kirjoitettuani tämän ja mainittuani, että Poika ei ole koskaan mennyt vapaaehtoisesti sänkyyn, saman päivän iltana Mies laittoi minulle töihin viestin, että "meidän pitää tarkkailla Poikaa, sillä se halusi yhdeksältä mennä nukkumaan ja nukahti 20 yli." Never happened. Itsekin säikähdin, että onkohan se lyönyt tarhassa päänsä, tai onkohan se ihan kuolemansairas, mutta seuraavana aamuna syy sitten selvisi: kuume. (Tunnetaanko poikamme, häh...?!)

Hän oli niin kipeän oloinen, että annoin buranaa, kun mentiin päikkäreille. Ja siis sylikkäin ♥ Ja simsalabim! Kun herättiin, hän oli pirteä kuin peipponen. Kysyin, haluaako hän syödä puuroa vai raparperipiirakkaa, joista hän valitsi puuron (hän ei ole meidän pojista se makealle perso...) Ahmi sitten lautasellisen puuroa ja ilmoitti haluavansa mennä pihalle leikkimään. Siihen en vielä toipilaan kanssa taipunut, ruokakaupassa kuitenkin pikaisesti käytiin.


Ensimmäisen päivän iltana ja toisena toipilaspäivänä potilas tuntui hyppivän jo aika lailla seinille. Ja tästä päästäänkin aiheeseen, joka inspiroi kirjoittamaan tämän postauksen: Olen ihan hiton tylsää seuraa lapsille.

Olen aina tiennyt, että en ole erityisen kekseliäs tai superhauskaa seuraa (ainakaan niille lapsille, hih).

Olen kuitenkin yllättynyt siitä, että voin olla tylsää seuraa myös omalle jälkikasvulleni. En vain keksi mitään tekemistä. Syyttävä sormi toki osoittaa myös vähän lapsiin, ne kun eivät useinkaan innostu mistään, mitä ehdotan. Haluaisitteko piirtää? Ei. Haluaisitteko maalata vesiväreillä? Ei. Luetaanko kirjaa? Ei. Teettekö palapelejä? Ei. Mennäänkö metsälenkille? Ei. (No totuuden nimissä sanottakoon, että sentään joskus vastaus tähän kysymykseen on Kyllä.)


Ainoat takuuvarmat hitit ovat suihkussa ja kylvyssä käyminen, muovailuvaha, sekä saippuakuplien puhaltaminen, mutta niistäkään ei touhua ihan koko päiväksi riitä.

Tiedän, että minun tehtäväni olisi innostaa muksuja touhuamaan ja sekä keksiä hauskoja leikkejä, että sitten valvoa ja tukea pilttejä niiden toteuttamisessa (ja siinä sivussa sovitella erotuomarina ja sanoittaa huonoja fiiliksiä ja mitähän muuta vielä), mutta olen vain jotenkin niin huono siinä...

Tylsä äiti.


Teehetki askartelujen lomassa. Tsemppiä vaan. Kyllä ne Nordqvistilläkin näköjään tietää.



Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.