7.5.2016

Pörriäisiä ja ajatuksia äitienpäivän alla

Testasin eilen, miten onnistuu lentävien ötököiden valokuvaaminen. Haastavaa on. Eivät pirulaiset pysy hetkeäkään paikallaan, eikä kalustonikaan siihen varsinaisesti sovellu. Nämä kuvat otin Sigma 17-50mm -linssillä.

Vaikka vieroksun räikeää päivänvaloa, tähän se kuitenkin soveltui, sillä se mahdollisti erittäin lyhyet suljinajat. Näissä ne taisivat olla jotain 1/600-1/1000 luokkaa. Aukkona enimmäkseen 5-8 ja ISO 100. Etenkin perhosten kuvaamisessa saa helposti kylähullun maineen, siihen malliin joutui puskissa niiden perässä pinkomaan - ne kun tuntuivat poukkoilevan ihan päämäärättömästi sinne tänne. (Lisäys 12.5. Kannattaa kuvata tällaiset manuaalitarkennuksella - automaattitarkennus kun ei oikein ehdi mukaan noiden vikkelien otusten touhuihin.)

Ensimmäisessä kuvassa kaikille tuttu sitruunaperhonen...


... Sitruunaperhonen lentelee pihoillamme kahdessa sukupolvessa: ensimmäinen alkukesästä ja toinen loppukesästä. Keskikesällä niitä ei juurikaan tavata.



Allaoleva näyttäisi olevan lanttuperhonen...


... Sitruunaperhosen tapaan lanttuperhonen liihottelee pihoilla ja puutarhoissamme kahdessa, eli alku- ja loppukesän sukupolvessa. Se on Suomen tavallisin ja erittäin laajalle levinnyt päiväperhonen.


Ikuistin kuviin myös tarhamehiläisiä...


... ja allaolevan kimalaisen. Tiesitkö, että kimalainen on raskas hyönteinen ja kylmällä säällä sen pitää lämmittää lentolihaksensa ennen lentoon lähtöä. Ne kiipeävät aamulla kukintojen latvaan lämmittelemään.


Perheen miesväki lähti tänään Turkuun viemään anopille äitienpäivätervehdystä. Minä menen illaksi töihin.

Äsken kävin juoksemassa. Kesken lenkin vastaan tuli pikkuinen koira ja söpöläinen pyrähti iloisesti tervehtimään minua. Moikkasin tyyppiä ja jatkoin matkaa. Tuli itku.

Olen muutaman vuoden sisällä menettänyt mummini, äitini, tätini ja nyt vielä koirani. Olemme  kuitenkin onneksi olleet niin onnekkaita, että olemme saaneet pojat.

Siitä, että olen raskaiden aikojen jälkeen edes näin täyspäinen äiti, on kiittäminen Miestä, joka on paitsi maailman paras isä, myös maailman paras puoliso. Hän ei ole ikinä vihjaissutkaan, että kuvatessani, kirjoittaessani blogia tai toteuttaessani milloin mitäkin päähänpistoa käyttäisin aikani turhuuteen. Kiitos. Kuten eilen Miehelle totesin, olemme varmaan säästäneet reilusti psykiatrirahoja, kun olen voinut toteuttaa itseäni ja tehdä haaveilemiani juttuja. Tekee pääkopalle hyvää, kun voi välillä keskittyä johonkin juttuun ihan koko kapasiteetilla. (Niin kuin vaikkapa hyönteisten kuvaamiseen.)


Tämän kirjoituksen myötä haluan toivottaa onnellista äitienpäivää kaikille niille, jotka sitä saavat viettää. Ja niille, jotka vielä odottavat omia äitienpäiviään, haluan toivottaa kovasti voimia ja jaksamista - älä luovuta 


Huomenna päivystän, eli luultavasti menen töihin, mutta ennen sitä keskityn nauttimaan perheestäni. Kahdesta meluisasta, sotkuisesta, villistä, raisusta... ja maailman rakkaimmasta ja ihanimmasta pojasta.



Hyvää äitienpäivää.



2 kommenttia

  1. Kaunis ja lämminhenkinen postaus!<3
    Kyllä se oma aika on hyvin terapeuttista.

    Hienot kuvat kukista ja pörriäisistä! Oikein mukavaa toukokuun jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirpa <3 Ja niin on, terapeuttista ja hurjan tärkeää.
      Samoin sinulle, ihanaa toukokuun jatkoa! :)

      Poista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.