5.4.2016

Arki kaksi vuotta sitten ja nyt

Sattuipa tuossa silmääni täällä bloggerissa kommenttien roskapostikansio. En ollut tiennyt sellaista olevan olemassakaan... Sinne oli onneksi eksynyt vain yksi kommentti tähän (sattumalta tasan kahden vuoden takaiseen!) Tiedät olevasi liian väsynyt, kun... -kirjoitukseen. Kiitos, ihana Katri <3 Kun julkaisin kommentin, piti tietysti samalla vilkaista, mitä silloin on tullut kirjoitettua, ja kas vain! Samanlaisenahan se arki täällä rullailee edelleen :D Kasvatetaan jo paljon isompia tenavia kuin pari vuotta sitten, mutta kaaos sekä pään sisällä, että kotona jatkuu.

Tässä seurataan silmä kovana isin parranajoa.

Tuli myös mietittyä, että pitää yrittää kirjoitella jatkossakin tänne blogiin myös näitä henkilökohtaisempia juttuja. Niitä on kiva lueskella myöhemmin, ja kun en ehdi/jaksa/muista/kykene pitää mitään sen kummempaakaan päiväkirjaa tässä arjen keskellä. (Vauvakirjoissakin taitaa tällä haavaa olla puolen vuoden tai vuoden tauko, hmph...)

Blogia on kiva kirjoittaa, kun kuvia tulee kuitenkin otettua ja ne pitää johonkin tunkea. Yritän jatkossa kirjoittaa tänne vähän useammin ja olla miettimättä niin paljon, onko se välttämättä blogikelpoista, tai ovatko kuvat tarpeeksi hyviä tai laadukkaita. Olen myös huomannut, että paljon enemmän lukukertoja saavat juuri henkilökohtaisemmat kirjoitukset, eli ne vaikuttavat kiinnostavan teitä muita paljon enemmän, kuin tylsemmät kuvapostaukset ;) Kirjoitan kuitenkin tietysti jatkossakin blogia ikään kuin itselleni, eli pyrin tallentamaan niitä asioita, joita haluan tulevaisuudessa muistella <3

Härdelliähän tämä arki meillä on ja niin varmaan jatkossakin. Nukuin viime yönä 11h unet yrittäessäni kuroa umpeen Japanin reissun takia väliin jäänyttä yötä. Nyt heräilen kirjoitellen tätä, ja tässä samalla olen hoitanut paria työhön liittyvää asiaa, siivonnut, etsinyt ja kytkenyt tietokoneen virtajohdon, tyhjentänyt ja täyttänyt tiskikoneen, silittänyt syliin väkisin ängennyttä Kissaa, etsinyt ja lähettänyt Miehelle hänen pyytämäänsä valokuvaa (uusi meiliosoite unohtui niin se roikkuu vielä vähän vaiheessa...), ottanut pari valokuvaa ja käsitellyt paria muuta kuvaa. Yritän aina sopivissa väleissä vähän käsitellä ja järjestää niitä (yleensä teen sitä aamukahvia juodessani), sillä muuten on hetken päästä vuoden kuvat survottuna sikinsokin johonkin kovalevylle, eikä niitä tule ikinä sieltä setvittyä... Voin kuitenkin ylpeydellä kertoa, että sain juuri lopultakin teetettyä kirjan perheemme vuoden 2015 kuvista. Seuraavana työn alla ovat aiempien vuosien kuvat, ja koska haluan mukaan myös kaikki parhaat kännykkäkuvat, niitä on paljon ja hommaan menee aikaa. Mutta pikkuhiljaa tässä matkan varrella... Se helpottaa, että olen luonut tietokoneelle ja kännykkään valmiit kansiot, joihin tallentelen kuvia sitä mukaa kuin niitä tulee.

Vielä kun saisi kuvien lisäksi talletettua ne kaikki jutustelut.

Niin kuin vaikka eilen, kun varoittelin poikia kaatumasta portaissa:
"Sitten voi tulla niin iso pipi, että lääkärikään ei pysty auttamaan."
Poika: "Niin, eikä IHMINEN!"

Tai se, kun tanssin keittiössä musiikin tahtiin, ja Pikkuveli katsahti minuun ja lausahti: "Mee äiti meikkaamaan!"

Ja se, kun nostin Pikkuveljeä auton turvaistuimesta, ja hän röyhtäisi ja kysyi nauraen: "Äiti, MIKÄ multa tuli?"

Nytkin huomaa, että väsyneenä ajatus harhailee ja teksti on kaoottista ja poukkoilevaa ;) Ja tähänkin kaikkeen (parin kahvimukillisen kera) hurahti heti puolitoista tuntia elämästä. Nyt on skarpattava ja ruvettava vähän kotihommiin. Meille tulee tänään vieraita (tervetuloa!) ja olisi ihan kiva, jos pöydillä ei siinä vaiheessa lojuisi kalsareita.

Kivaa tiistaipäivää! :)









Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.