29.3.2016

Pääsiäisen jälkeen


Miten pääsiäinen meni?

Meillä nopeasti ja touhukkaasti. Se näkyy taas siinä, että olen ollut kerrassaan surkea bloginpitäjä.

En vain yksinkertaisesti pysty kirjoittamaan mitään koko perheen ollessa kotona. Poikien kanssa mennään sata lasissa aamusta iltaan ja he vaativat ( = ottavat) meidän molempien huomion lähes koko ajan. Ja niinä hetkinä, kun eivät... noh, ne kotityötkin on jossain välissä hoidettava. Mutta hei! Sain viime viikolla vietyä loputkin esillä olleet joulutontut ja -kortit kellariin parempaan talteen, ja pääsiäisenä sitten loputkin joulurekvisiitat. (Arvatkaa muuten, muistettiinko kasvattaa rairuohoa...?)

Minulla oli kerrankin vapaata yhtä aikaa muiden kanssa. Pääsiäinen sujuikin kyläillen, kotona touhuillen, kyläillen ja kotona touhuillen.

Leppoisinta poikien kanssa on, kun toinen meistä puuhailee toisen kanssa ja toinen toisen.

Pikkuveljen kanssa käytiin eilen kaksistaan kaupassa. (Poika autteli sillä välin isiä kasvimaalla.) Hän on erittäin puhelias tapaus ja hiljaisia hetkiä ei juurikaan ole. Jos hän ei keksi juteltavaa, hän laulaa.

Eilisenkin kauppareissun automatkat täyttyivät takapenkin iloisesta puheensorinasta.

"Se villi koira meni pönttöön!"

"Ai mikä villi koira?"

"No se villi koira sieltä lattialta. Se okka (roska)."

"Jaa niiin, siis se villakoira? Joka laitettiin vessanpönttöön."

"Niin. Se. Mä en syö niitä. Se on ÄLLÖTTÄVÄÄ."

Pikkuveljen kanssa keskustelut ovat astetta helpompia kysymysten ollessa vielä enimmäkseen mikä ja missä -tyyppisiä.

Kolmevuotiaankaan kanssa emme vielä ole kimuranttisimmalla miksi-tasolla, hankalia kysymykset alkavat kuitenkin jo olla. Kuten esimerkiksi: "Mikä on luontoäiti?"

Tai: "Mikä on enkeli?" kuten kysäisi pari iltaa sitten ihan ohimennen hän, joka oli myös yöllä herätessään ollut hämmästynyt, että ai sä oot isi olemassa, et siis olekaan kuollut.

Paljon mahtuu jo suuria ajatuksia pieneen päähän.

Tähän väsyneeseen ja viime yönä töitä tehneeseen päähän ei sen sijaan mahdu tällä hetkellä kovinkaan suuria ajatuksia, joten taidanpa vilkuilla hetken "aamu"kahvi kourassani eilen Yle Teemalta tullutta dokkaria katuvalokuvaaja Vivian Maierista. (Paitsi että taisi kyllä nyt sekin aika livahtaa tähän kirjoittamiseen, hmph.)

Pirteämpää päivää teille muille! <3



2 kommenttia

  1. Ihania tunnelmia. Ja lasten suusta kuulee todella hauskoja, elämää suurempia ajatuksia. Tuntuu, että siellä prosessoi kaiken aikaa =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin kyllä kuulee :) Toisinaan ajattelen, että olisi niin kiva tietää mitä kaikkea siellä oikein pyöriikään, toisinaan taas sitten, että ehkä parempi, ettei tiedä kaikkea... :D

      Poista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.