11.2.2016

So long, tutti! Vol. 2

"Missäs pojat kävi...?" oli Mies kysäissyt, kun kuuli ulko-oven käyvän eräänä iltana minun ollessani reissussa.

"Vietiin Pikkuveljen tutti oraville!" selitti esikoinen ylpeänä.
"Ne vie sen puuhun poikasille!" jatkoi Pikkuveli.

Mies kävi katsomassa ja kas! Siellähän se hangella lepäsi.

Siinäpä se, pähkinänkuoressa. (Vai pitäisikö sanoa tammenterhossa?) Meidän perheessä tutti on nyt historiaa. Ainakin melkein, sillä parina yönä ollaan annettu varatutti, mutta luulen senkin kohta jäävän.

Iltapalapöydässä Pikkuveli totesi iloisesti, että "Minä en käytä enää tuttia!" ja eilen tuli jo unikin ensimmäistä kertaa ilman sitä.

Pikkuveljen kanssa asiat hoituvat yleensä aika mutkattomasti. Tuttihommasta olen puhunut hänelle tässä talven mittaan ja kertonut, että nyt keväällähän oraville syntyy metsään paljon poikasia ja sinne tarvitaan kovasti tutteja.

Perhepäivähoitajakin on skarppi ja tarttui heti tilaisuuteen. Oli kertonut Pikkuveljelle, että aamupäivän aikana orava oli käynyt nappaamassa itselleen päikkäritutin. Pikkuveli oli mököttänyt hieman ja sanonut pari kertaa haluavansa tutin silti. Lopulta oli tuhahtanut närkästyneesti, että "Laita mulle peitto!" ja käynyt nukkumaan.

Kuvan orava ei liity tapaukseen.
Kuvan "ketjututti" liittyy voimakkaasti tapaukseen.

Juuri vähän aikaa sitten ihmettelin Miehelle, että Pikkuveljellä on ollut yksi ja sama tutti käytössä varmaan yli vuoden. Isoveljensä kun heitteli harva se päivä (tai no, monta kertaa päivässä) kiukuspäissään tutin pois ja niitä hävisi milloin minnekin. Lisäksi piti olla lukuisia varatutteja mukana juuri näitä tapauksia varten.

So long, tutti! Tällä kertaa tulee ehkä jopa pikkuisen ikävä, niisk ♥

(Täältä voit lukea sen edellisen tuttikeissin.)


Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.