3.12.2015

Tarhapupu kävi meillä

Esikoisen tarhassa on pupu, joka kiertää kylässä tarhalaisten luona. Pupu touhuaa iloisesti mukana arkisissa jutuissa ja sen seikkailuista kirjoitetaan mukana kulkevaan reissuvihkoon kuvien kera. Vierailut aiemmissa perheissä olivat sujuneet leppoisasti.

Aika jännä, että visiitti meille sujui vähän, hmm, eri lailla.

Männä viikkoinen vierailu käynnistyi hirmu lupaavasti. Ekana iltana pyörähdettiin autolla Helsingissä, kun minulla oli kurssi-ilta ja vein pojat matkalla Miehen työpaikalle. Muu perhe ajeli takaisin kotiin, jonne ehätin perässä jo ennen poikien nukkumaanmenoa. Pupu sai nukahtaa tyytyväisenä Pojan kainaloon.

Seuraavana päivänä lähdin työreissulle ja pupu sai jäädä kotiin poikien (noh, ja Koiran) kanssa. Miesväen perjantai-ilta sujui hilpeästi piparinpaistossa ystäväperheen lasten ja isän luona.

Lauantaina tuli yökylään toinen ystäväperhe, tai siitäkin perheestä siis lapset isänsä kanssa. Plus koira. Ei oltu paljon ehditty pupua kaivata.

Minä palasin kotiin sunnuntaina juuri kun vieraat olivat poistuneet. Illalla totesin, että pupu saa luvan jäädä meille tiistaihin saakka, kun ei jaksa enää näin myöhään ruveta kirjoittelemaan vihkoon.

Maanantaina aloin vähän katsella sieltä täältä, josko löytäisin pupun jostain. Ei löytynyt. Kyselin useampaan otteeseen Mieheltä sen perään, hän vakuutti joka kerta vakaasti sen olevan meillä kotona jossain.

Illalla hän lopulta taipui pohtimaan, että olisikohan se sitten kuitenkin saattanut jäädä sinne piparinpaistopaikkaan perjantaina.

Sehän on vain soitto, niin jossain soi puhelin. Saatiin kuva yhdestä sieltä löytyneestä jänöstä - ei ollut kaipaamamme. Perheen äiti oli sitten kuitenkin maininnut, että oli ehkä saattanut nähdä jonkun pupun eteisessä, mutta koira on kyllä saattanut viedä sen ulos.

Lähdin välittömästi ajelemaan sinne päin taskulamppu mukanani. Oli pilkkopimeää ja satoi vettä. Perille päästyäni kuulin, että talon hälytystila oli nostettu asian vaatimalle tasolle ja etsinnät aloitettu... tuloksekkaasti! (Kiitoskiitoskiitos! ♥Litimärkä pupu löytyi kuin löytyikin pihalta.

Ajelin takaisin kotiin ja heitin pupun pesukoneeseen. Paremmassa valossa tutkiessamme havaitsimme pupulta puuttuvan toisen silmän. Great.

Tiistaiaamuna tarhastakin oltiin jo kyselty pupun perään. Mies oli sanonut, että kun tässä on ollut nyt pari muuttujaa matkassa tulossa on kyllä, ihan pian.




Hätäilin tilannetta ystävälleni, joka aina skarppina heitti, että siitähän olisi voinut tulla merirosvo. Takerruin heittoon kuin hukkuva oljenkorteen, väsäsin jänölle silmälapun ja kirjasin vihkoon pupun lähteneen omin päin pikku merirosvoseikkailulle.



Totesin ystävälleni, että toivottavasti ei tule pupu meille ihan vähään aikaan kyläilemään, mihin hän vastasi hilpeästi, että juu, voi tehdä pupullekin pieni tauko ihan hyvää.


Että miten meni noin niinku omasta mielestä...




2 kommenttia

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.