Olen sanaton.
Katselin kuvat läpi hartaan tunnelman vallitessa. Jokainen otos ansaitsi tulla nähdyksi ajatuksella, keskittyen juuri kyseisen kuvan tunnelmaan ja hetkeen.
Kuvissa näkyvät niin erinomaiset valokuvaustaidot, kuin journalistinenkin näkökulma. Mitä paikkoja hän onkaan nähnyt! Ja mitä mielettömiä ihmisiä... Monia todellisia legendoja, kuka missäkin mielessä. Kuvia on tilanteista, ihmisistä ja ilmiöistä niin Kabulista, kuin Islannistakin. Täältä kotimaasta ja maailmalta.
Filmille (!) on tallentunut niin mielettömiä voiton ja hurmoksen hetkiä, kuin suuria romahduksiakin. Talojen raunioita. Ihmisraunioita. Elämäniloa. Lohduttomuutta. Toivoa ja silmäkulman pilkettä.
Alla joitakuita suosikkejani. Kaikki kirjan kuvat ovat kyllä ihan käsittämättömän hyviä, eikä kirjassa ole yhtään turhaa kuvaa. Huh. Olenkohan nyt hehkuttanut tarpeeksi...? :D Mutta trust me, tämä on ihana.
Mainittakoon, että ylläolevan aukeaman vasemman puolen daamin nähdessään Pikkuveli huudahti: "Äiti!"
Tähän semmoinen itkunauruhymiö :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti