17.11.2015

Marraskuu

Mua vaivaa ikävistä ikävin, milloin valo palaat takaisin...?

Harmaassa marraskuussa ei tunnu olevan mitään erityisen kuvauksellista ja inspiraatiota joutuu nyhjäisemään välillä vähän tyhjästä. Sateen jäljiltä pihamme suihkulähteeseen tipahteli puista vesipisaroita. Tässä vesipisarasta muodostuneen kuplan kautta kuvattu selfie.



Olen aina kokenut, että elämä tuntuu jotenkin vajaalta silloin, kun puissa ei ole lehtiä. Ja tuntenut, että siinä vaiheessa voi taas hengittää vapaammin, kun keväällä jäät lähtevät vesistä. Jäätyneet vesistöt ahdistavat minua.

Viime vuonna se iski kuitenkin vielä pahemmin, kaikki harmaus ja lehdettömyys. Motarilla (aina likaisella) autolla ajaessa pelkkää harmaata tai pimeää. Hiekkaa ja loskaa. Ympärillä ei mitään kaunista kuvattavaa, tai jos jotain löytyisi, valoa ei ole tai sitä on auttamattoman vähän. Mitkään maailman kynttilät eivät riitä tuomaan tarpeeksi kaipaamaani valoa ja lämpöä.

Tänä pimeänä aikana ystävien ja läheisten seura on kultaakin kalliimpaa. Hyvässä seurassa on kiva marista.

Viime viikonloppu kuluikin ystävien luona kyläillessä. Elämänvaiheen hektisyyttä kuvastaa se, että olimme sopineet ja lyöneet viikonlopun lukkoon jo alkusyksystä Pojan synttäreillä. Tiedettiin, että muuten kyläily ei koskaan tulisi toteutumaan, kun kaikille ilmaantuu kuitenkin aina jotain muuta... Nytkin oma viikonloppuni oli vähän lyhyempi kuin muilla - kello herätti maanantaiaamuna uuteen työviikkoon (ja 11h työpäivään) 02:50, eli kiirehdin edeltä kotiin ja olin peiton alla nukkumassa jo seitsemältä sunnuntai-iltana.

Tässä muutama kuva marraskuisen reissun varrelta:








Vanhat talot ovat aina kiehtoneet minua. Kukahan tässäkin talossa on joskus asunut? Kulkenut noita portaita. Nähnyt noista ikkunoista kevään hennonvihreiden silmujen ilmestyvän puihin. Katsonut syksyllä sateen piiskaamaa peltoa ja paljaiden puiden lomassa verkkaisesti virtaavaa Aurajokea.

Vanhoissa rakennuksissa on myös jotain kovin mystistä.



Ensi kerralla sitten taas niitä aurinkoisempia kuvia.

Leppoisaa loppuiltaa!



4 kommenttia

  1. Marraskuu ei kuulu minunkaan mielikuukausiini, harmaus ahdistaa...
    Upeita marraskuisia kuvia olet ottanut harmaudesta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos! :) Ja kohtahan se tunnelmallisempi joulukuukin jo koittaa!

      Poista
  2. Marraskuun on todella valoton ja iloton. Vaan onneksi se kestää vain neljä viikkoa =). Aivan ihania kuvia olit saanut otetua huonosta valosta huolimatta. Niissä oli aivan erityinen tunnelma. Ja tuo viimeinen kuva ikkunasta... wow! Sinulla on todella kuvasilmää.

    VastaaPoista
  3. Tuntuu kyllä marraskuu muuten paljon pidemmältä, kuin neljä viikkoa, mutta kohtahan ne on lusittu :D Joulukuu meneekin varmaan nopeammin. Itselläni marraskuuta vastaava koitos on tammikuu, se tuntuu aina tooosi pitkältä, mutta ei auta kuin kärvistellä sekin ja koittaa keksiä jotain kivaa ajanvietettä. Sit onkin enää pari kuukautta mökki- ja venekauteen, hih.

    Kiitos, Katinka <3 Kuvien ottamisessa auttoi, että oli (VESI)sateen jälkeen aivan ihana, keltainen valo ja auringonlasku sateenkaarineen. Ja vielä lumeton metsä täynnä vihreää - puita ja sammalta :)

    Se viimeinen kuva oli ehdottomasti omakin suosikkini :)
    Ja by the way, kun otin sitä kuvaa, omistaja sattui ajelemaan ohi ja tarjosi mökin ostomahdollisuutta :D Passasin tällä kertaa ;)

    VastaaPoista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.