1.10.2015

Mökkikauden päätös

Ei se taannoinen viikonloppu onneksi jäänytkään kesän viimeiseksi.

Siinä jossain vaiheessa seuraavalla viikolla aktiivisesti säätiedotuksia seuraava Mies havaitsi tulevan viikonlopun ennusteessa kohenemista, ja laittoi tekstarilla pikku heads upin: säätiedotus lupaa mökkisäätä :)

Ja sinnehän sitä taas raahauduttiin.


Se huono puoli on siinä, että viettää useampia "kesän viimeisiä viikonloppuja" mökillä, että joutuu raahaamaan kaikki romut aina uudestaan eestaas.

Vähän mielenhäiriöisiä ehkä ollaan, kun ruvettiin jo arpomaan (ensi viikonlopun ennustekin kun on varsin mainio), että josko vielä ensi viikonloppuna... mutta päädyttiin sitten ihan vain päiväretkeen. Pitää kuitenkin hakea vielä joitain tavaroita (esim. tekstiilit) pois talveksi, ja kuten Mies sanoi: onhan se kivempi tehdä hyvällä säällä, kuin sitten myöhemmin huonolla.

Sinne siis meni mökkikesä.

Tulee ikävä.

Tulee ikävä nuotiolettuja rannalla.
Pojan sanoja lainatakseni: "Se on mun paras herkku!"


Tulee ikävä aamu-uinteja peilityynessä meressä...



... autereisia, hiljaisia (noh, ainakin meidän muksujen heräämiseen saakka) kesäaamuja...



... aamukahvia rannalla poikien leikkiessä...







... ilta- ja kuutamouinteja ja saunomista...



... päiväunia kamarissa...







... luonnon ja eläinten tarkkailua poikien kanssa <3

Pojissa tapahtui ihan mieletön muutos kesän aikana. Vielä heinäkuussa elo mökillä tuntui kaootiselta, ja hetkittäin ajattelin, että mökin hankkiminen oli hulluinta, mitä tähän asti ollaan keksitty.

Mökkikausi kesti kuitenkin toukokuusta syyskuulle, ja syksymmällä mökillä touhuilivat jo ihan eri tyypit ja niin paljon isommat pojat, kuin alkukesästä. En vielä heinäkuussa olisi voinut kuvitellakaan lotraavani tuvassa tiskivesivatien kanssa. Elo-syyskuussa pystyin jo huoleti tiskaamaan ja touhuilemaan muutenkin poikien leikkiessä vieressä.

Poika sai käydä isänsä kanssa kahdestaan veneilemässä - kauppareissuilla ja muilla asioilla (lue: jäätelöllä) - ja on jo ruvennut toimimaan hienosti apupoikana veneessä. Tuntuu olevan kovin mielissään omista tehtävistään, esimerkiksi pollareiden sisään ottamisessa rantauduttaessa, ja vastaavasti ulos heittämisestä liikkeelle lähdettäessä.

Tulevia aikoja odotellessa siis... Etenkin sitä, kun kasvavat niin isoiksi, että voivat itse kantaa omat tavaransa kyytiin :D


Tänään maisemat ovatkin jo vähän toisenlaiset - terveiset vaan työreissulta Atlantin takaa.
Nyt loput aamukahvit naamariin ja hetkeksi Isoon Omenaan haahuilemaan!

Aurinkoa viikkoosi! :)




Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.