17.9.2015

Pojan synttärit

Pojan synttäreitä vietettiin viime viikonloppuna aurinkoisessa säässä ja juhlat olivat tosi kivat!

Pystyttiin sään suosiessa touhuilemaan myös pihalla, jonka "kaunistukseksi" on muuten vastikään ilmestyneet trampoliini ja liukumäki...



 (Ompelukonekuva mukana ihan vain siitä ilosta, että saatiin lopultakin laitettua satavuotias konevanhus näkyville...)


Synttäreiden valmisteluihin ei jäänyt ihan niin kauan aikaa, kuin olin suunnitellut, sillä Poika sairastui edeltävällä viikolla yhdeksi päiväksi kuumeeseen. Homma käynnistyi kuitenkin pari päivää aikaisemmin. Minä hommasin koristeet ja leivoin porkkanakakun (ohje esim. täällä) ja valkosuklaa-juustokakun...







... sekä tein pastasalaatin. Pastasalaatti oli lihaton versio, laitettiin sitten salaattikulhon viereen kuppiin kinkkusuikaleita ja tonnikalaa, niin jokainen sai valita mieleisensä setin.

Itse salaattiin tuli ainakin: makaronia, herne-maissi-paprikaa, maustekurkkua, omenaa, emmentalia, fetajuustoa, ruohosipulia, kermaviiliä, majoneesia, suolaa, mustapippuria...


Mietittiin, millainen kakku tehdään. Minä ehdotin junakakkua, kun Poika tykkää niistä niin kovasti, ja mies ryhtyi tuumasta toimeen. Piirsi ensin prototyypin...


... ja leipoi sitten sen mukaisen kakun :D

Toivon muuten tosiaan, että pojat perivät piirtäjänlahjansa isältään, eikä meikäläiseltä. Vieläkö muistatte muumin...? :D

Kakussa luki lisäksi Pojan nimi kohdassa, jonka olen hirmu taitavasti retusoinut... köh... :D






Tämä valkosuklaa-juustokakku oli ihan älyttömän hyvää, ja moni kysyi sen ohjetta. Se löytyy täältä.

Suosittelen lämpimästi! Kiva kun sen voi tehdä edellisenä päivänä jääkaappiin (ja tietysti täytyykin, että ehtii hyytyä), eikä tarvitse uunia, eli uuniin saa tungettua jotain muuta.

Kippoja kyllä kuluu, eikä tämänkään tekeminen kovin kätevää ole, jos joutuu varmuuden vuoksi ravaamaan kodinhoitohuoneeseen toiselle puolelle taloa vatkaamaan ainekset (ja niitä on paljon...), ettei joku nimeltä mainitsematon Pikkuveli vain vahingossakaan satu heräämään päikkäreiltä ja keskeyttämään touhua...

Koristeeksi laitoin mökiltä tuomiani punaherukoita, joita kotiin raahatessani Mies pyöritteli silmiään, kun kotipihassakin olisi marjapuskia pilvin pimein.






Koska kaikki vieraat eivät päässeet mukaan lauantaina, vietettiin tälläkin kertaa synttäreiden jatkoja sunnuntaina. Sitä varten Mies tekaisi toisen kakun. Pojalta kysyttiin ennen synttäreitä omaa toivetta kakun suhteen ja ainoa toive oli, että se olisi mansikkakakku. Asia selvä - molemmat kaakut olivat sellaisia :)



Tämä postaus tulee jälkijunassa, koska lähdin heti synttäreiden jälkeen pienelle minilomalle (ma-to) Roomaan. Erittäin harvinaista herkkua, en ole koskaan ollut yksin reissussa työmatkoja lukuunottamatta. (Tosin työmatkoilla olen toki tottunut viihtymään myös itsekseni.) Mies kehotti lähtemään, kun on kerran vapaata ja olen ollut oman ajan tarpeessa, ja talvilomaakaan minulla ei tänä talvena ole, kun olin viime vuoden lopulla hoitovapaalla.

Täällä on ollut ihanaa (terkut hotellihuoneesta, jossa naputan tätä aamukahvia nauttiessani). Olen käynyt Roomassa kerran aikaisemmin, ja tämähän oli juuri niin hieno, kuin muistelinkin ;) Tuntuu, että lähtee järki päästä, kun katselee kaikkia huikeita, vanhoja ja mahtavia rakennuksia ja miettii sitä pitkää historiaa. Millaiset ihmiset näitä kujia ovat kävelleet ja näitä rakennuksia asuttaneet? Tällä samalla maaperällä ja saman auringon alla. Satoja, ja tuhansia vuosia sitten.

Olen vissiin vähän levoton sielu, kun lisäksi tein vielä junalla pienen päiväretken Firenzeen - en ollut koskaan käynyt siellä, ja oli kiva nähdä se edes vilaukselta.

Lisää Rooman-reissusta viimeistään kotona, nyt pitää pakata ja luovuttaa parin tunnin päästä huone.

Ja olipa matka minkä pituinen tahansa, aina on ihana mennä kotiin! Ei ollut tämä pyrähdys ainakaan liian lyhyt, ehti tässäkin jo ikävä tulla <3

Kivaa päivää! :)



Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.