17.6.2015

Normiaamu taaperon kanssa

Meille oli pitkästä aikaa tulossa vieraita, jotka eivät olleet koskaan ennen käyneet meillä: työkaveri suunnilleen Pikkuveljen ikäisen poikansa kera. Ehdotin luonnollisesti kyläilypäiväksi Pikkuveljen eilistä kotipäivää*.

Aamulla vilkutettiin Miehelle ja Pojalle heipat, ja ruvettiin aamupuuhiin.

Laitoin kahvin valmiiksi odottamaan keittiön saarekkeelle ja menin ensin olkkariin hoitamaan jonkun askareen alta pois. Tarkoituksena kun oli tietysti aamun mittaan myös vähän järjestellä paikkoja, että kämppä olisi edustava vieraiden saapuessa.

Hetken päästä kuulin lusikan kilahduksen, ja arvasin saman tien mitä tapahtuu, mutta en ehtinyt ajoissa hätiin. Pikkuveli oli onnistunut kiskomaan kahvimukin päällensä. (Molemmilla pojilla on hassu hinku aina ottaa meidän kahvimukit ja ojentaa ne meille.) Onneksi laitan reilusti maitoa kahviini, eli kovin kuumaa se ei ollut.

Mentiin suihkuun ja rasvattiin vähän punoittava iho, minkä jälkeen menin siivoamaan keittiön. (Olin ensi hätään heittänyt lattialle pyyhkeen, että Koira ei levitä kahvia joka puolelle haahuillessaan tuttuun tapaansa levottomana ympäri kämppää.) Keitin puuron.

Laitoin Pikkuveljen aamupuurolle ja keitin sillä välin valmiiksi edellisiltana alulle laittamani kasvissosekeiton. Ruokailun päätyttyä puuroa oli kaikkialla. Samoin jugurttia. Siivosin ja vein ruokailijan pesulle.

Aamupesun jälkeen annoin Koiralle lääkkeen ja aamuruuan, minkä jälkeen se halusi ulos.

Menin siivoamaan vessaa.

Tuokion kuluttua Koira halusi sisään. Päästin.

Päätin viedä nopeasti jonkun tarpeettoman jutun yläkertaan.  Alas palatessani Pikkuveli näytti minulle kättään. Oletin siinä olevan jotain nenästä lähtöisin olevaa (hän oli pienessä nuhassa) ja sanoin, että odota hetki, äiti tulee ihan just putsaamaan. Päästyäni tsekkaamaan tilanteen, osoittautui, että tavara onkin peräisin vaipasta. Mentiin suihkuun ja rasvattiin, minkä jälkeen putsasin jäljet muualta.

Tässä välissä Kissa halusi ulos. Päästin.

Menin siivoamaan vessaa.

Pikkuveli meni olohuoneeseen. Välittömästi kuului olkkarista lorinaa - ei, en ollut ehtinyt vielä laittaa tyypille vaippaa. Menin perässä siivoamaan. Sen jälkeen mentiin suihkuttelemaan kintut puhtaaksi.

Tämän jälkeen Koira kuoputti tyhjää kipon paikkaa ja vaati vettä (pakko nostaa ruoka-ja juomakipot aina ylös, sillä eräs taloudessamme asustava taapero napsii mielellään koiran nappuloita välipalaksi tai heittelee niitä aikansa kuluksi vesikippoon, enkä jaksa koko ajan olla vahtimassa ja kieltämässä). Annoin. Lisäksi Kissa maukui ja halusi sisälle. Päästin. Kissa halusi ruokaa ja juomaa. Annoin.

Jätin laittamatta lilaa luomeen, en jaksanut. Sen sijaan join lopultakin sen kahvin.

Ajattelin, että kaverillani on itsellään suunnilleen saman ikäiset tenavat, että eiköhän se ymmärrä.

Ja kyllähän se kuulemma ymmärsi erittäin hyvin.



Aamukahvin jälkeen käytettiin näissä maisemissa Koiraa kävelyllä.
Tervetullut tauko touhukkaaseen päivään.


*) Olen ruvennut pitämään poikia silloin tällöin vuoronperään vapaapäivinäni yksin kanssani. Olen huomannut kummankin kaipaavan hetkiä, jolloin saavat jakamattoman huomion. Tämä on osoittautunut ihan loistavaksi jutuksi, nuo päivät ovat ihan eri planeetalta muiden kanssa. Ovat koko päivän ihan älyttömän iloisia, eikä riitaa tule juuri mistään.




Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.