30.3.2015

Raitasukat ja pari mekkoa

Olen vetkutellut tämän postauksen kanssa, ja odotellut kauniimpia kelejä, että saisin otettua vähän kivemmat kuvat mekoista. Noh, nyt, kun katson ikkunasta ja näen, kuinka lunta tupruttaa sakeasti, nostan kädet pystyyn ja luovutan. Harmaan sään aikana otetuilla suttuisilla sisäkuvilla mennään.

Halusin kuvata tässä vaiheessa valmistuneet käsityöt, että eivät jää uusien, jo alulle laitettujen jalkoihin ;)


Nämä raitasukat olivat äitini aloittamat. Hän oli neulonut kantapäihin saakka, minä jatkoin loppuun. En ole päättelemisen ylin ystävä, joten jätin suosiolla raidat suht leveiksi. Siitä huolimatta tuntui, että päätteleminen kesti ikuisuuden... Mielestäni päätteleminen ja kaikenlainen viimeisteleminen on neulomisessa ja käsitöissä muutenkin se tylsin vaihe.

Bongasin muuten pari päivää sitten netistä (oli nimittäin kerrankin aikaa surffata, sillä kaaduin vuorokaudeksi vatsataudin uhrina sohvan pohjalle...!) hyvän oloisen kirjoneulelangan, jolla saa neulottua aidon näköistä kirjoneuletta! Menee ehkä hankintalistalle.



Nämä kuvat ovat aika kaameita, kun valo ei riittänyt, eikä täällä ole loputtomasti aikaa tuhertaa säätöjen kanssa. (Kiitos Miehelle, joka omien hommiensa välissä räpsäisi nämä.)

Olin ajatellut ommella tästä tummanharmaasta trikookankaasta hameen, mutta vaihdoinkin sitten jo tutuksi tulleeseen ruskamekon kaavaan.

Kauluksesta oli tarkoitus tulla venepääntie, mutta se ei asettunutkaan toivomallani tavalla (ohjettahan en jaksanut etsiä, vaan yritin säveltää ihan itse...), joten muutin lähestymistapaa. Suurensin kaula-aukkoa ja ompelin siihen pitsin. Olen 3/4 -hihojen suuri rakastaja, joten tähän valikoituivat sellaiset.



Bongasin taannoin Eurokankaan alelaarista pari kivaa kukallista viskoosikangasta, taisivat olla 25e/kg, eli ei tullut tämän palan hinnaksi kovin montaa euroa.

Olen mekkojen ystävä, mikä lienee jo käynyt ilmi, ja ensimmäisenä tuosta kankaasta tuli mieleen kesäinen kukkamekko :) Vaikka kangas ei ole varsinaisesti Marimekko -tyylinen, päätin uhrata tämän halpiskankaan koekaniiniksi, että näkisin, minkä mallinen sen Surrur -kirjan Minuuttimekosta tulee.

Tämä kangas oli sen verran laskeutuvaa, että päädyin lopulta parin sovituksen jälkeen kaventamaan mekkoa erittäin paljon. Kavensin muuten lopulta liikaa, ja yläosasta tuli itselleni vähän liian ahdas. Jos ei paino yhtäkkiä tipu kohisemalla ja vie rintamusta mennessään, voi olla, että joku yläosasta S-kokoinen ystäväni saa tästä itselleen kesähepenen :D



Minuuttimekonhan mainitsin aiemmin täällä.
 
Ikäväkseni totesin, että tuolloin ostamani verhokangas ei rakenteensa vuoksi soveltunut mekoksi - reunat rispaantuivat niin helposti, että ompeleet lähtivät heti purkautumaan. Ompelukaupan täti sanoi, että reunat olisi voinut liimata, eli ensi kerralla olen viisaampi. Nyt tuo kankaanpala pieneni kokeilujeni uhrina kuin pyy maailmanlopun edellä. Uskon siitä kuitenkin riittävän vielä paidaksi... ;)
 
KIVAA ALKANUTTA VIIKKOA!
 
Toivotaan, että tämä lumipyry on se ei-se-lumetta-lämpiä-ja-uusi-lumi-on-vanhan-surma -lumi :D
 
 


Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.