26.12.2014

Tapaninpäivänä

Just nyt koko muu jengi nukkuu! (Kuka voisi kellot seisauttaa...!?!) Mies, pojat, Koira ja Kissa. Kuka missäkin, Koira ja Kissa tässä vieressä seuranani. Telkkarista tulee To Rome with Love -elokuva, jota en katsele, mutta laitoin viereeni pyörimään voidakseni aina välillä silmäillä kauniita maisemia (Rooma. Aah!)

Joulu on loppusuoralla. Se oli rauhallinen ja tunnelmallinen. Mausteena, kanelin, sokerin ja ilon lisäksi ripaus surua ja haikeutta. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän jouluun sisältyy onnen ja rakkauden lisäksi myös niiden kaipausta, joiden kanssa ei enää voi jouluja viettää.


Joulua vietettiin kotioloissa, Miehen sukulaiset olivat luonamme aaton ja joulupäivän. Syötiin, syötiin ja vielä vähän syötiin. Olen ollut syömättä lihaa nyt parin kuukauden ajan, mutta joulukinkkua olin jo aiemmin ilmoittanut maistavani, ja niin myös tein.

Jonkunlainen kurinpalautus lienee aiheellinen - joulun ajan "vihreät" kun ovat tässä.



Kovin kilttinäkin oltiin oltu! Joulupukki ilahdutti visiitillä, ja alkujärkytyksestä toivuttuaan Poikakin suostui hakemaan pakettinsa. Pukin syliin hän ei uskaltautunut, vaan sen sijaan auliisti tarjosi tilalleen Pikkuveljeä.


"Heeeeiii, Kissa!"
 
 
Poika sai (tai yhteisiähän nämä toki ovat) erittäin mieluiseksi lahjaksi junaradan, ja sillä on nyt jo leikitty paljon. Pikkuveli tosin terrorisoi leikkiä siinä määrin, että Poika-raukka siirsi junan olohuoneen pöydälle ja pomppi sitten tuolilta toiselle kuljettaen junaa ympäri pöytää... Vähän aikaa pitää vielä odottaa, että leikkikaveri kasvaa kunnolla mukaan touhuihin :)


 
 
Tein jouluaaton jälkkäriksi sydänvuokaan valkosuklaa-juustokakun, jota kokeilin taannoin (täällä). Nyt tein pohjan pipareista (about puolet pipareita ja puolet digestive-keksejä) ja lisäksi lakkapäällisen. Suvullamme on aina ollut tapana syödä jouluna jälkiruuaksi lakkakiisseliä kermavaahdolla, joten halusin ehdottomasti tehdä jotain, mihin tulee lakkoja. Hyvää oli ja kauppansa teki - en ehtinyt napata kakusta kuin yhden hätäisen kuvan! 
 
Eilen joulupäivänä, poikien nukkuessa päikkäreitä, mummu jäi kipinävahdiksi ja me muut käytiin aikuisporukalla vähän pyörähtämässä aurinkoisessa, talvisessa metsässä. Ennen lähtöä tarkkailtiin hetki ikkunan läpi hiiren touhuja villiviinin oksilla. 

 
Hetkeä aiemmin hiiren touhuja oli tarkkaillut myös Kissa.
 
 




 

Koirakin nautti valkeasta joulusta <3 Vielä nousee käpälä 16,5 vuotiaalla :)
 
 
Siinäpä se. Joulu. Enää vuosi seuraavaan. Fiilistelin Miehelle, että ensi jouluna päästäänkin sitten päiväkodin joulujuhlaan (= nessupaketti mukaan). Pohdin, että jos vaikka Poika saa roolin näytelmästä. Mies epäili siihen, että joo, varmaan saa roolin - vaikkapa hallitsemattomana meteoriittina, jota ensin luullaan siksi tähdeksi.
 
Minä oon kyllä sitä mieltä, että Poika on sen verran fiksu, että pärjää kyllä roolissa kuin roolissa. Pari aamua sitten Poika huhuili sängystään tuttuun tapaansa. "Äiti tulee hakemaan!" (Huutaa välillä äitiä, välillä isiä hakemaan.) Tultiin alakertaan, ja kas! Nuorimies lähti taapertamaan kohti keittiötä lausahtaen: "Äitille kahvia." Kyllä nyt ollaan kasvatuksessa onnistuttu! On varmaan omaksunut sen saman viisauden, jonka itse vastikään jostain kuulin, että jos perheen äiti on tyytyväinen, kaikki muutkin ovat tyytyväisiä ;)

 
Olen hyvä tekemään, mutta huono pitämään uudenvuodenlupauksia. Nyt teen kuitenkin jo etukäteen yhden: olen nimittäin päättänyt lopultakin opetella ompelemaan! Tästä en aio lipsua. Tilasin itselleni jo saumurinkin (Englannista, Suomessa ovat niin kalliita).
 
Haluan ommella vaatteita itselleni (lähinnä mekkoja, tunikoita ja hameita) ja pojille. Mies on sen verran tarkka tyylistään, että olen hiukan skeptinen sen suhteen, että se kuljeskelisi minun ompeluksissani, vaikka eihän sitä tiedä millaisia luomuksia tässä alkaa kohta syntyä ;)
 
Tilasin jo valmiiksi kankaan ensimmäistä tunikaani varten, ja ystävä lupasi opastaa alkuun, sillä työväenopiston kursseja alkaa vasta syksyllä, enkä todellakaan jaksa odotella homman kanssa sinne saakka ;)
 


Leppoisaa tapaninpäivän jatkoa! :)
 
 

Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.