22.11.2014

Kuulumispäivitys

Arki on päässyt nielaisemaan tämän bloginpitäjän syövereihinsä. Se enterorokkoviikko vei jotenkin voimat siinä määrin, että en ole jaksanut tehdä mitään ylimääräistä.

Lisäksi yöt ovat olleet taas levottomia, ja on ollut pakko yrittää itsekin levätä päikkäriajat. Note to self: Jos on tarvetta yrittää itsekin nukahtaa päikkäriaikana, älä lipitä mukitolkulla kahvia pohjille. Tällaiseen alkeelliseen virheeseen tuli männä viikolla sorruttua. Vähän turhautti.

Sairasviikon jälkeen Pikkuveljen yöt muuttuivat jälleen pätkäöiksi. Ehdin jo henkisesti valmistautua uuteen unikouluun, mutta pari viimeistä yötä ovat olleetkin jo parempia - Pikkuveljellä.

Poika sen sijaan on heräillyt tuhat (no vähintään) kertaa yössä pahoilla mielin. Toisinaan rauhoittuu sänkyyn, toisinaan haluaa istuskella sylissä joko tuolissa tai sohvalla. Viime yönä olin kipinävuorossa (Mies oli herännyt edellisenä yönä Pojan kanssa neljä kertaa) ja laskin puoleenyöhön mennessä meidän "heränneen" (joo en siis todellakaan nukahtanut missään välissä) kymmenkunta kertaa. Sitten lopetin laskemisen. Uni tuli kahdelta ja herätys jälleen viideltä.

Puoli seitsemältä heräsikin Pikkuveli ja Mies otti vahtivuoron. Itse torkahdin sitten pariksi tunniksi...

En tiedä, mikä neuvoksi tuohon Pojan heräilyyn :/ Olisiko vain taipumusta herkkäunisuuteen tai unettomuuteen?! Välillä nukkuu sikeästi läpi yön, toisinaan herää kerran, kaksi yössä. Ja ikävän usein on näitä ihan mahdottomia unettomuusöitä. Silloin auttaa, kun jutellaan supatellen kaikista kivoista jutuista. Niin kuin vaikka siitä, kun kesällä syötiin jäätelöä ja käytiin uimassa. Tai miten oravanpoikaset nukkuvat pienissä, lämpöisissä pesissään metsässä puussa. Ja miten kivaa on ajella mökille veneellä. Poika aina sitten muistelee, keitä luonamme on jo mökillä käynyt, ja pohtii, keitä kavereita sinne tulee tulevaisuudessa mukaan. Välillä pidän kädestä Pojan pötkötellessä sängyssä, tai istuskellaan sylikkäin.

Öitä lukuun ottamatta Pojan elämässä on ollut leppoisampi vaihe. Puhetta tulee koko ajan enemmän ja enemmän, se on aivan ihanaa! Lisäksi tekemisissä tuntuu olevan vähän enemmän tolkkua.

Hoidossa Poika oli todennut ruokailun päätteeksi: "Olen syönyt tarpeeksi." :D Kerroin Miehelle, joka kohotti kulmiaan ja kysyi, että kai kerroin, että kotona hän edelleenkin useimmiten kääntää lautasen ylösalaisin (eikä siis suinkaan tyhjän lautasen...) ja siitä sitten tulkitsemme vatsan olevan täysi...


Olen yrittänyt kaikissa väleissä harjoitella kuvaamista, haluaisin niin kovasti kehittyä siinä paremmaksi. Ikeassa oli lampaantaljat tarjouksessa (19,99e) ja ostin niitä pari, kun ajattelin, että lapsista saisi kivoja kuvia niiden päällä. Pitää ahdistella erityisesti meillä kyläileviä vauvoja kuviin :D

Kirjoituskurssi loppui (NYYH!). Elän toivossa, että voisin vuodenvaihteessa mennä valokuvauskurssille, mutta saa nähdä miten sellaisen sovittaminen arkeen onnistuu. Itse kun palaan tammikuussa töihin, ja jo yksistään vuorotyö tuo haastetta arjen pyörittämiseen.



 
Sen verran on käynyt vieraita kylässä, että on tullut pyöräytettyä pari kakkusta. Ylläolevasta tiikerikakusta ei riitä jälkipolville kerrottavaa; ihan tavallinen tiikerikakku, jossa korvasin maidon kauramaidolla. Onnistui kyllä ihan kivasti, tuli semmoinen kelvollinen peruskakku.
 
Alla oleva valkosuklaa-juustokakku sen sijaan oli aivan t a i v a a l l i s t a. Löysin ohjeen täältä Kotilieden sivulta. Tätä kakkua teen todellakintodellakin uudelleen! Nyt tein pohjasta tuon suklaisemman version. Ensi kerralla (teen tätä kyllä viimeistään Pikkuveljen yksivuotisjuhliin!) taidan kokeilla pohjaan pelkkää keksiä.
 
Tämä kakku oli yksi parhaista koskaan tekemistäni - se oli ihan täydellisesti makuuni.

 
Eilen käytiin Pikkuveljen kanssa tapaamassa ystäviä muksuineen.
Nautittiin loistoseurasta ja suussa sulavista herkuista <3


 
Koira seuraa poikien touhuja...

 
... ja käyskenteli pihalla, johon eilen sateli ensilumi.

 
Tajusin, että ei hittolainen, taitaisi olla tarpeen hilata kesäkalusteet ja kukkaruukut talveksi suojaan.

Onneksi talvi ei päässyt tällä kerralla yllättämään autoilijaa; sain kesärenkaat alle eilen aamulla yhdeksältä, muutama tunti ennen lumentuloa. Onneksi ei jäänyt ihan viime tippaan ;)

Tänään mennään ihmettelemään paloasemalle piipaa-autoja paloturvallisuusviikon kunniaksi.

Leppoisaa, talvista viikonloppua!!! <3
 
 

Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.