10.11.2014

I love arki

Aikaa Pojan sairastumisesta on kulunut tasan viikko, ja ehkä nyt uskallan vilkuttaa taudille heipat ja todeta meidän palaavan normiarkeen. Tosin Pikkuveli heräsi tänään edelleen niin kärttyisenä, että palautui aamupuuron jälkeen bumerangina sänkyyn välitorkuille. Ratkaisu oli oikea - sinne se reppana uinahti ja heräsi huomattavasti hilpeämpänä uuteen yritykseen aloittaa maanantaipäivä.

Enterorokko oli kyllä niin tympeä vieras, että aika rumaa sanaa tekisi mieli käyttää :( Pikkuveljellä eteni aika saman kaavan mukaan, kuin isoveljelläänkin: kuumepäivän jälkeen itki kaksi päivää kipeää suuta. Halusi kyllä syödä, mutta itki koko ajan. Se oli sydäntä särkevää. Sen jälkeen nousivat näpyt (hänellä koko selkään, ranteisiin, sekä jalkoihin koko pituudelta), jotka kutisivat yöllä. Univelkaa on kertynyt koko porukalle sellainen määrä, että sitä ei ihan heti kyllä takaisin maksella. Ollaan Miehen kanssa vuoroteltu yövuoroissa.

Eilinen isänpäivä sujuikin ihan kotosalla, samoin viikonloppu muutenkin, kun ei vielä olla voitu sairastelun takia tavata ketään. Maailman parasta isää muistettiin aamiaisella, leivoksilla (Poika juhli maidottomalla munkilla), kukkasilla, sekä itse tehdyllä kortilla.

Pikkuveljen villasukat ovat muuten nyt valmiit. Laitan huomenna niiden ohjeen.

Olen tässä haaveillut, että ompelisin ainakin Pojalle (Pikkuveli kun ei vielä joulun päälle ymmärrä) sellaisen joulukalenterin, jossa on tasku joka päivälle, ja taskussa aina joku pieni yllätys. Juuri nyt olo on kuitenkin sen verran naatti, että eipä ainakaan hetkeen kiinnosta ruveta väkertämään itse... Mielelläni vastaanottaisin vinkkejä valmiista, näteistä kalentereista, jos joku olisi jossain bongannut!?

Meillä on huomenna hääpäivä ja olen ikionnellinen, sillä sain etukäteislahjaksi pitkään haaveilemani uuden objektiivin: Canonin EF 50mm f/1.4 USM. (Pitipä muuten oikein tsekata, että miksi tätä, kolmatta, hääpäivää oikein tavataan nimittää: nahkahäät.)


Tämän pitäisi valovoimaisuutensa ansiosta sopia erityisen hyvin henkilökuvaukseen, enkä jaksaisi odottaa, että pääsen treenailemaan tämän kanssa. Meidän pyörremyrskyt ovat kuitenkin sen verran vilkasliikkeisiä, että niistä tuntuu ihan toivottomalta saada tarkkoja kuvia. Pitääkin ahdistella vähän rauhallisempaa lähipiiriä potrettikuviin.

Seuraavaksi haaveilen telezoomista ensi kesän saaristokuvauksia varten, mutta siihen suunnataan ajatukset sitten joskus keväämmällä. Nyt talven aikana haluaisin oppia ottamaan tästä brand new ihanuudesta kaiken hyödyn irti.

Eilen testailin kameraa vähän sinne sun tänne. Tässä lopuksi sekalainen kuvapläjäys, sisältäen tällä kertaa assarina toimineen Kissan, isänpäiväkukkasia (plus sen isän hellästi vaalima orkidean), ja katolle villiviinin marjoja popsimaan tulleen hiiren, jota (kaverinsa kera) kyttäsin erkkerin ikkunasta, ja jonka kuvaamiseen objektiivi ei soveltunut.

Huomaa Pikkuveljen ponnistelut kivuta pystyyn, jotka eilen myös palkittiin ja HÄN NOUSI SEISOMAAN! Hyvä Pikkuveli!!! :) Yllätin muuten itsenikin ja kirjasin merkkipaalun saman tien vauvakirjaan ;)



 











Toivottavasti viikkosi käynnistyy mukavasti! :)


Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.