23.10.2014

Villasukkia ja lämpimiä tunteita

Parikin ystävää on kysellyt viime aikoina villasukan tekovinkkejä, joten innostuin pitkästä aikaa kokeilemaan. Neuloin Pojalle sukat.

Niin kuin kaikessa muussakin tässä elämässä Olen vähän ronkeli, ja haluan juuri tietynlaiset kavennukset kantapäähän ja kärkeen, joten yhdistelin paria kolmea eri ohjetta. Nyt, kun katson sukkia, muuttaisin vielä yhtä kavennusta, nimittäin nuo kantapään ylivetokavennukset sellaisiksi, joissa neulotaan kaksi silmukkaa yhteen. Sillä tavalla tulee mielestäni kauniimpi jälki.

Pitää jossain vaiheessa laittaa tänne joku hyväksi havaittu ohje!



Sukkien kuvaaminen in action oli hitusen haasteellista johtuen niiden käyttäjän eloisuudesta.



Poika ilahtui sukista, mutta vaati, että ne pitää pukea Nallelle. Näin toimittiin.



Lisäksi tein ystävän vauvalle pöllön.



Nyt työn alla ovat sukat Pikkuveljelle.


Pojasta on sanavaraston karttumisen myötä tullut mukavan puhelias - juttua riittää koko ajan. Tosin Mies kertoi, että kun hän vie Pojan aamulla hoitoon, molemmat istuvat ihan hiljaa omissa ajatuksissaan. Se oli vähän liikkistä. Poika menee kuitenkin hoitoon tosi mielellään, eli on vain vähän aamuvaisu isänsä tavoin. Mulla riittää juttua heti aamusta alkaen ;) Tosin pohjille vaaditaan pari saavillista kupillista kahvia.

Eilen kuultiin ensimmäinen kolmen sanan lause: "Vaippa on tuolla."

Eilen poistuin hetkeksi eri huoneeseen ja sen jälkeen kuulin pari muksahdusta, jotka johtivat Pikkuveljen pikkuiseen itkuun. Kysyin Pojalta tiukalla äänensävyllä: Mitä sinä teet? Kiusaatko sinä Pikkuveljeä?  Vastaus: Joo!

Huoh.

Onneksi Pikkuveljelle riittää kuitenkin hellyyttäkin vaikka muille jakaa.


Nyt 9,5-kuisella Pikkuveljellä ei ole vielä ollut kiire liikkumaan. Ryömii ketterästi ja istuu, jos laitetaan istumaan, mutta ei vielä nouse itse. Lisäksi nousee konttausasentoon, ja yhtä rappusta vasten polvilleen.

Isoveljensä seisoi paria kuukautta nuorempana ja lähti kävelemään 11-kuisena. Olen enemmän kuin tyytyväinen päätökseemme pitää Pikkuveli kotona vielä pari kuukautta. Tuntui paljon luontevammalta viedä päivähoitoon lapsi, joka jo edes käveli reippaasti itse, vaikkei vielä puhunutkaan.


Pimeys innosti aloittamaan aamun puuhat tänään kynttilänvalossa.



Leppoisaa viikon jatkoa! :)



Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.