10.10.2014

Se puhuu sittenkin!

Pojalla on äitivaihe.

Tervetuloa, sanon minä tämmöiselle vaiheelle! Äitivaihe on meikäläisen mielestä oikeinkin tervetullut tähänastisen elämänmittaisen isivaiheen jälkeen.

Oli ongelmia sitten pukeutumisessa tai tavaroiden löytämisessä, äiti tarvitaan paikalle. Tai jos pännii ihan muuten vaan. (Sitäkin tiedetään tapahtuneen.) Ja jos äiti on hetkellisesti estynyt (esimerkiksi vankina pyykkivuoren keskellä kodinhoitohuoneessa), tämän olinpaikka on välittömästi selvitettävä, eikä aikaakaan, kun pätkä höpisee äidin ilona kodinhoitohuoneen portin raossa.

Poika on nimittäin ottanut aimo harppauksen puhumisessa! Hän nauttii keskustelemisesta ja on loputtoman kiinnostunut tietämään, mikä mikäkin on. Hän osoittaa esineitä ja hihkuu: "Toi? Toi?" Ja äiti kertoo.

Lauseita on tullut pari. Tyypiltään toteamuksia: "Äiti laulaa", "Äiti ajaa", "(Oma nimi) syö!" Lisäksi hän treenaa kovasti yhdyssanoja, joista sujuvasti on käytössä kolme: Muumitalo. Kanapihvi. Rekka-auto.

(Edit. Pakko lisätä vielä jälkeenpäin yksi listasta unohtunut lause: "Rekka, äiti ajaa!" Ihanaa, kun lapsen usko äidin kykyihin on vielä rajaton.)

Pojan lisäksi täällä puhui hetken aikaa myös uusi perheenjäsen. Digiboksi.

Vanhan digiboksin ja meidän välisessä suhteessa tuli seitsemän vuoden kriisi, joka kulminoitui siihen pisteeseen, että ajauduimme eroon. Ei ole nimittäin kärsimättömän ihmisen juttu odotella tunti, että boksi suvaitsee käynnistyä. Eikä tuntunut muutenkaan mielekkäältä uhrata koko happy houria (= se tunti lasten nukkumaanmenon ja oman nukkumaanmenon välissä) aparaatin käynnistymisen odotteluun.

Kotiin kärrättiin iloisesti uusi boksi.

Uudella boksilla oli hienoisia sopeutumisvaikeuksia. Siinä meni vähän väliä itsestään päälle puhetoiminto, joka luki ääneen ohjelmien tekstitykset. Toiminnon sai aina hetkellisesti pois vaihtamalla kieleksi hollannin (?), kunnes se alkoi taas ihan randomisti uudelleen. Vähän verotti muuten Kovan lain tunnelmaa, kun monotoninen miesääni pajatti tekstit läpi.

Luottoni siihen, että Mies osaa hoitaa kaiken on vahva, eikä yleismies jantuseni tuottanut nytkään pettymystä. Hetken asiaan syvennyttyään hän onnistui vaientamaan kilpailevan miesäänen. Nyt saadaan taas katsella ohjelmat alkuperäisäänistä nauttien. (Tai siis saataisiin, jos joskus jotain ehdittäisi katsoa.)

Siivoamaankin pitäisi vissiin ehtiä.

Sellainen aavistus tuli, kun Pikkuveli istui äsken sylissäni, aivasti, ja aivastuksen mukana tyypin suusta pulpahti ulos lehti. Siis puun lehti! Siis tämmöinen:

Semmoinen matkaeväs se sieltä pulpahti.
 

No, siivousmoodissa täällä periaatteessa jo ollaankin, tämä perjantaiaamu kun alkoi Koiran lätäkköön astumisella. Heti herättyäni. Ennen aamukahvia. MURR!

Jos aamu alkaa niin, voisi ajatella, että päivän suunta olisi vain ylöspäin, eikö!?
Kaatua saa, vaan ei jäädä makaamaan, vai mitä ne positiivarit sanoo.


KIVAA PERJANTAITA JUST SULLE! =)
 
 
 

2 kommenttia

  1. Ihana asenne sulla! Ja tosi kivaa perjantaita just sullekin! :)

    VastaaPoista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.