8.10.2014

Huomioita

Pojat sairastivat pikaflunssat. Sairastupaa pyörittäessä, nessuvuoren alle hautautuneena, ei ennätä edes ajattelemaan, saati kirjoittamaan mitään. Pystyy suorittamaan vain ihan alkeellista perushavainnointia. Jotkut havainnot saattavat jättää pysyvän muistijäljen.

Ostin Pikkuveljelle lelun. Ajattelin, että olisi kiva, jos sillä olisi joku uusi lelu tutkittavaksi, kun vanhat eivät enää jaksa kiinnostaa.

 
 
Se leikkii mieluummin tällä:


Onneksi isoveli tutki uutta lelua kotimatkan ajan. Ei siis mennyt sekään 26 euroa ihan hukkaan.


Synti on kivempaa kahdestaan.

Ilmoitin Miehelle, että nyt alkoi herkkulakko. Siis minulla. Ei enää iltaisin jäätelöä tai muita herkkuja. (Tähän asti olen syönyt jäätelöä joka ilta kesä-veruketta käyttäen. Tässä vaiheessa, kun vain suhina käy lehtien hävitessä puista, joutunen myöntämään kesän olevan auttamattomasti ohi.)

Tuli ilta. Miehellä teki mieli jotain makeaa. "Mutta en minä kyllä yksin halua syödä..."  Mikähän siinäkin on, että omatunto kevenee, kun saa vedettyä toisenkin mukaan paheeseen?


Eilen illalla saatiin peikot ajallaan nukkumaan. Mies totesi: "Katsotaan joku tunnin ohjelma ja mennään tänään itsekin aikaisin nukkumaan!"

VÄÄRIN! Rookie mistake. Sanomattakin selvää, että universumi kuuli tämän, ja nokitti valvomishaasteella. Poika heräsi pahoilla mielin kesken unen, eikä rauhoittunut ennen puoltayötä.

Luulen, että välittömästi flunssan jälkeen on ainakin lyhyt suojapuskuri, jonka aikana uskaltaa sanoa, että meillä on nyt parannuttu. Että käytänkin nyt tilaisuuden hyväkseni ja totean rohkeasti: me ollaan kaikki terveinä. Tämän jälkeen pysyn asiasta hiljaa, enkä ärsytä kohtaloa. Kului aikaa kuinka kauan tahansa sanon kysyttäessä, että juu meillä oli pojat ihan vasta kipeinä.


Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.