Banaanikakku

Semmoinen merkkipaalu on nyt saavutettu, että leivoin elämäni ensimmäisen kuivakakun. (Joka ei ollut mielestäni lainkaan kuiva.)

Ikä ei tule yksin. Se tuo mukanaan kuivakakkujen leipomista ja muita vaivoja. Muihin vaivoihin voidaan lukea saituus. Saituus johtaa siihen, että sitä takertuu kuin hukkuva oljenkorteen pilaantumisen rajamailla keikkuviin elintarvikkeisiin. Aina tämä ei jalostu teoiksi asti. Ehkä jonain päivänä alistun ja hyväksyn sen, että en tule missään vaiheessa pyöräyttämään sämpylöitä niistä muksujen aamupuurojen jämistä. Vielä toistaiseksi olen yrittänyt pakkomielteisesti pitää niistä kiinni kynsin hampain: niin kauan kuin ruoka on syömäkelpoista, en vain kykene heittämään sitä roskiin.

Voin ostaa surutta monen euron laten ja kietaista sen huiviin muutamassa minuutissa. Siitä huolimatta hätäännyn huomatessani, että parin euron arvosta banaaneja on vähitellen menossa huonoksi. Tai jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin eilen pöydällä pyöri kyllä jo mustunut kasa eilispäivän herkkuja. Vaihtoehtoina poisheittäminen tai jatkojalostaminen.

On ollut jo pitkään tarkoituksena kokeilla banaanikakkua. Tummuneita herkkupötköjä oli jäänyt käsiini neljä, joten päädyin testaamaan kahta eri kakkua. Tässä niistä toinen, mielestäni se parempi. (Sen toisen ohjeen laitan sitten semmoisena päivänä kun en keksi muutakaan kirjoitettavaa. Ihan kelpo kakku sekin kuitenkin oli.)

Jonkun mielenkiinnon olisi voinut herättää alkuperäisen ohjeen nimi:
Helppo banaanikakku.

Minä tartuin tähän, koska huomasin ohjeen olevan maidoton. (Alkuperäinen Kotilieden ohje täällä.)

Kakku ON tosiaan helppo! Taikina tulee kymmenessä minuutissa ja luomus viettää uunissa puolisen tuntia. Voit turvautua tähän, vaikka vieraat kuikuilisivat jo ovella.

Ja noin teoriassa raaka-aineet ovat sellaisia, että löytyvät aina kotoa. Paitsi että meillähän kaikki ei tietenkään mene koskaan sillä lailla mukavan juohevasti ja kätevästi. Siinä vaiheessa, kun molempien kakkujen ainekset olivat viimeistä lukuun ottamatta iloisesti sekaisin kulhoissa, havaitsin, että leivinjauhe oli loppu. Tai no, eihän se ole vielä loppu, jos pohjalla heiluu puoli teelusikallista. Ainakin jos oikein kovasti heiluttaa. Niin vähän hätiköityähän sitä kyllä olisi ollutkaan vielä ostoslistalle lisätä. Voinkin siis iloisena todeta, että kakku onnistuu, vaikka ainekset odottelisivatkin rauhassa kauppareissun tai jonkin muun hässäkän ajan, jos teilläkin on sellaiseen taipumusta.

Poika tykkäsi kakusta kovasti! Tätä tehdään ehdottomasti uudelleen.

Ikävä kyllä pilkoin tekeleen siltä seisomalta paloiksi ja nappasin mukaan leikkipuistoevääksi.
Pyydän sinua siis kuvittelemaan kännykkäkuvaan kakkua koristamaan kauniin tomusokerihunnun ja alle tyylikkään pitsiliinan. Kiitos.

 

Ja näin se tehdään:

100 g margariinia (tarvittaessa maidotonta)
1 1/4 dl sokeria
1 muna
2 banaania
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta

1. Vaahdota rasva ja sokeri. Vatkaa muna joukkoon.
2. Murskaa banaanit haarukalla ja sekoita taikinaan.
(Itse en kyllä jaksanut, vaan survoin kaikki loput ainekset surutta kerralla sekaisin.)
3. Lisää lopuksi jauho ja leivinjauhe ja pyöräytä tasainen taikina.
4. Levitä taikina jauhotettuun pitkään vuokaan ja kypsennä 200-asteisessa uunissa runsas puoli tuntia.

Voit tehdä taikinan monitoimikoneessa tai sähkövatkaimella, joka murskaa myös pehmeät banaanit. Säilyvä kakku.

Minä en halunnut taikinaan sattumia, joten pyöräytin ainekset tasaiseksi blenderissä.

Makoisia kahvihetkiä! :)