21.9.2014

Vain elämää, ei sen enempää

Me töllötetään innolla kaikki mahdolliset musiikkiohjelmat, joita telkusta tulee. (Tartu mikkiin on poikkeus, mutta sitä en musiikkiohjelmaksi mielläkään, vaikka se genrensä puolesta sellaiseksi luettaisiinkin ;) Jostain syystä muuten hyvätkin artistit kuulostavat siinä aina ihan kaameilta.)

Ja perjantaina se sitten taas alkoi: Vain elämää -ohjelman kolmas kierros!

(Niin, ja musiikkiohjelmista puheen ollen, meillä kyllä yleensä skipataan ne ohjelman harrasteluosiot, ainakin jos boksilta katsotaan. Niin kuin meillä yleensä kaikki).

Ensimmäisellä tuotantokaudella olivat mukana Jari Sillanpää, Kaija Koo, Katri Helena, Neumann, Cheek, Jonne Aaron ja Erin. Ensimmäisen tuotantokauden aikana leikittelimme Miehen kanssa ajatuksella, ketä seuraavalla kerralla voisi vielä olla mukana (Daa! Tottakai me viisaat arvattiin, että jatkoa tulee!), että olisi yhtä kovat nimet. Mieleen tulivat ainakin Paula Koivuniemi, Elastinen ja Jenni Vartiainen. Voi olla, että Samuli Edelmanniakin ajattelimme.

Eipä ollut heti toisella kaudella mukana näitä nimiä. Jos minulta kysytään (vaikkei kysyttäisikään niin mieluusti kyllä kerron), toisella kierroksella olivat mukana Juha Tapio ja Pauli Hanhiniemi. Joku mainitsisi ehkä myös Maaritin, Ilkka Alangon, Jukka Pojan, Anna Abreun ja Laura Närhen.

Toinen kausi meni minulta vähän ohi. Odotin kovasti Juha Tapiota (henkilökohtainen All Time Favouriteni!) ja Pauli Hanhiniemeä. Sekä molempien päiviä (kummallakin järjetön määrä hittejä) ja kummankin tulkintoja muiden kappaleista. Muuten kausi jätti vähän kylmäksi.

Kun kuulin kolmannen kauden artistit - Paula Koivuniemi, Vesa-Matti Loiri, Samuli Edelmann, Elastinen, Jenni Vartiainen, Toni Wirtanen ja Paula Vesala - innostuin taas ohjelmasta ihan eri tavalla.

Eikä ensimmäinen jakso tuottanut pettymystä. Päivä oli Veskun. Tuntui oikeutetulta, että toinen pisimmän uran omaavista (Paula K. ja Vesku ovat ikätovereita 2 vuoden ikäerolla ja heillä on yhtä pitkät urat takanaan) sai kunnian aloittaa ohjelman.

Ensimmäisenä kuultiin Elastisen versioimana Naurava kulkuri. Kyllä - hymyilytti! Oikein viihdyttävä esitys ja Cheekin tapaan Elastinen a.k.a. Kimmo oli tuunannut biisistä oikein viihdyttävän, omannäköisensä version. Toni Wirtasen tulkinta Loirin Syksyn sävel -kilpailukappaleesta vuodelta 1972 - Brontosauruksen yö - oli myös tosi onnistunut. Kappale ei ollut minulle tuttu (ööh, olikohan monelle...?), mutta pidin kuulemastani. Olen aina tiennyt, että Wirtanen on loistava, karismaattinen esiintyjä, enkä ole sitä missään vaiheessa unohtanut, mutta tämä esitys kyllä virkisti muistia kummasti. Pointsit dramaturgiasta/draaman kaaresta.

Myös Paula Vesalan olen tiennyt hyväksi laulajaksi ja tulkitsijaksi. Siitä huolimatta Elegia yllätti jopa positiivisesti. Ihana, vangitseva tulkinta. Samoin Jenni Vartiaisen (jonka lookista tykkäsin muuten kovasti) Kohtalokas samba oli ihan loistava! Vartiaista olen nähnyt "livenä" aika vähän. Tämän perusteella menisin kyllä katsomaan - hänen sambassaan oli mielestäni tavoitettu täydellisesti originaalin sanoma. Kujeileva, houkutuksia pursuileva sambantäyteinen alkuilta. Yö, josta on tuleva turmiollinen ja joka myöhemmin on tuottava erittäin huonon omantunnon. Ja seuraava, katumuksen täyteinen aamu. Tuo alkuperäinen sambahan on muuten Georg Malmsténin tekemä ja myös esittämä, mutta tunnetuksi se on tullut sittemmin ensin hänen veljensä Eugenin, ja myöhemmin Loirin esittämänä.

Koska olen pitkän, pitkän linjan Paula-fani (Tummat silmät, ruskea tukka -kappaleesta se jo pienenä lähti) ja ihan tunteellinen siili, liikutuin Paulan Lapin kesästä. Vanha klassikko, jonka uskon tosin tulleen suuren yleisön (ainakin "niiden nuorempien", tällä viitataan siis allekirjoittanutta nuorempiin tyyppeihin) tietoisuuteen Kristian Meurmanin Idols-vedon ansiosta... (En harmistuisi yhtään, jos olisin kuitenkin tulkinnassani väärässä.) Olin toivonut, että juuri Paula esittäisi juuri sen, ja nappiin meni. Ihana tulkinta. Tykkäsin tulkinnan vähäeleisestä dramaattisuudesta, joka ei tuntunut millään muotoa teennäiseltä.

Niin, ja vähäeleisestä dramaattisuudesta puheenollen... Samulin Väliaikainen. HUH. Ihan jäätävän hienon tulkinnan kyllä veti. Joku ohjelmassa käytti esityksen tunnelmaa sanalla "uhma". Me mietimme oikeampaa termiä ja Mies sen totesi: vimma. Sillä kyllä - jos jotain, niin esitys oli juuri vimmainen. Jotain häjyjen kaltaista, alkukantaista voimaa siinä oli. Ja ihana biisivalinta - tuo Rautavaaran Tapsan klassikko on aina ollut lähellä sydäntäni.

Kuten ohjelmassa on ollut tapana, illan tähtiartisti valitsi jonkun esittämään kappalevalintansa hänen kanssaan duettona. Vesku valitsi Paulan Lapin kesän kera. Viimeistä duettoa ei kuultu ohjelmassa. (Kyllä minä muuten niin mieleni pahoitan niistä "katso koko esitys netistä" -vinkeistä ja linkeistä, aargh!) Sääli, sillä se oli aivan hurmaava! Katsottiin se tänään netistä, ja tykättiin kovasti. (Täällä!) Veskun olemuksesta luonnollisesti paistaa kaikki eletty elämä - ei onneksi häiritsevässä määrin. Mittarissa tällä kansan rakastamalla taiteilijalla on kuitenkin aika tavalla kilometrejä.

Pakko myös mainita, että julkisuudessahan kerrottiin erään ohjelman naispuolisista osallistujista eronneen ihan vastikään pitkäaikaisesta kumppanistaan. Me sensaationhakuiset tavikset ollaankin katselemassa ohjelmaa nyt vähän sillä silmällä, että onkohan ohjelmaan osallistumisella ollut jotain osuutta asiaan. Jotain viittausta siihen suuntaan oltiin kyllä jo huomaavinamme...

Tässä muutama kaikkien aikojen suosikkivedoistani. Jonne Aaronin Lintu ja lapsi. En tule ikinä unohtamaan Katri Helenaa kyynelsilmin kertomassa, kuinka hänelläkin oli joskus sellainen poika. Nytkin alkaa itkettää, kun ajattelen sitä, biisin kuuntelemisesta puhumattakaan. Myös Jukka Pojan Lautalla -versiosta tykkäsin ihan hirveästi, vaikka en Jukka Pojasta itsestään niin välitäkään. Juha Tapion ja Ilkka Alangon duetto Anna pois itkuista puolet oli myös aika liikkis. Ja oli se Ilkan Äiti pojastaan pappia toivoi kanssa ihan kohtuullinen veto.

Ekan kauden parhaat vedot on soitettu jo radioissa aika puhki, mutta tokihan loistavia olivat Siltsun Liekeissä ja Kaunis, rietas, onnellinen, Cheekin Tinakenkätyttö (Love this! Vaikka ei alkuperäisen voittanutta olekaan ♥) ja Kaduilla tuulee. Jonnen Rio Ohoi´sta tykkäsin myös kovasti!

Ihan varmaan joku kyllä unohtuikin, mutta aika monta sentään tuli heittämällä mieleen.

Mikä on sinun kaikkien aikojen suosikkisi? :)


Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.